thumb|200px|Turun tuomiokirkko Lars (Lauri) Ulstadius (noin 1650 Oulu – 6. lokakuuta 1732 Tukholma) oli suomalainen pietistinen pappi. Hän kapinoi kirkon oppia vastaan ja joutui vankilaan.
Koulutus ja ura pappina Uppsalan yliopistossa ja Turun akatemiassa opiskellut Ulstadius vihittiin papiksi 1680. Hänestä tuli samana vuonna Oulun triviaalikoulun kollega.Heininen 2000a, 187. Hävittyään 1681 Oulun kappalaisen vaalissa Ulstadius koki syvän henkisen kriisin ja erosi papinvirasta 1682. Ennen lähtöään Turkuun 1683 Ulstadius räjäytti ruudilla ilmaan isältään perimänsä kirjaston. Muutettuaan Turkuun Ulstadius vietti eristäytynyttä elämää keskittyen mietiskelyyn ja askeesiharjoituksiin. Hän ei leikannut hiuksiaan eikä partaansa eikä vaihtanut vaatteitaan. Turussa asuessaan Ulstadius anoi itselleen myös julkista kirkkorangaistusta nuoruudessa tekemistään synneistä. Tämän rangaistuksen hän saikin 1685.
Ero pappisvirasta Ulstadius erosi pappisvirasta, sillä hänen mielestään luterilainen oppi oli väärä eikä papeilla ollut Pyhää Henkeä. Ulstadiuksen mielestä kirkossa ei tämän vuoksi myöskään vietetty pyhää elämää. Ulstadius kuitenkin uskoi, että edessä olisi parempi aika, kun Jumala perustaisi valtakuntansa maan päälle.Mäkinen, Murtorinne & Hanka 2000, s. 72
Ulstadius keräsi muutamassa vuodessa ympärilleen toisinajattelijoiden ryhmän, jonka huomattavimpia jäseniä olivat maisteri Petter Schaefer ja ylioppilas Olaus Ulhegius. Ulstadiuksen tavoin ajattelevia nimitettiin radikaalipietisteiksi, sillä he olivat saaneet vaikutteita Keski-Euroopan uskonpuhdistusajan spiritualistisesta perinnöstä. Tämän käsityksen mukaan kristinusko oli hengen yhteyttä Jumalaan ja tämän yhteyden synnyttämää pyhää elämää.
Turun kirkkopahennus 1688 Ulstadiuksen tunnetuin tempaus oli Turun kirkkopahennus vuonna 1688. Ulstadius sai 22. heinäkuuta 1688 Turun tuomiokirkossa aikaan skandaalin, kun hän keskeytti papin saarnan ja alkoi julistaa omaa saarnaansa, jossa hän julisti luterilaisen opin vääräksi ja väitti, ettei papeilla ole Pyhää Henkeä.Kakkuri 2014, s. 42
Syntyneessä kirkkokahakassa Ulstadiuksen vaatteet repesivät ja hän juoksi alastomana kirkon käytävällä julistaen tuomiota viralliselle kirkolle ja papistolle. Ulstadius ilmoitti hylkäävänsä Raamatun arvovallan ja nojaavansa yksinomaan Pyhän Hengen ilmoitukseenUlstadius, Lauri, Tietosanakirja. Osa 10, palsta 174. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919.
Kuolemantuomio ja vankeus thumb|200px|Turun linna, jossa Ulstadius oli vangittuna elinkautisensa kolme ensimmäistä vuotta. Ulstadius tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyöksi Turun linnassa ja vuodesta 1693 Tukholman Smedjegårdissa. Ulstadiuksen ajatukset tulivat myös Euroopassa ja Amerikassa tunnetuiksi 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa hänen kannattajakseen kääntyneen Petter Schaeferin välityksellä.
Ulstadius armahdettiin 1719 mutta hän jäi omasta tahdostaan vankilaan, jossa hän kuoli 1732.
Yksityiselämä Ulstadiuksen vanhemmat olivat Iin kirkkoherra ja Oulun triviaalikoulun entinen koulumestari Andreas Andreae Ulstadius (k. 1668) ja Limingan kirkkoherran tytär Maria Lithovius.
Vaikutus Ulstadiuksen vaiheet tulivat tunnetuiksi kansainvälisesti ja hänet mainittiin niin Gottfried Arnoldin kuin Konrad Dippelin teoksissa.
Lähteet
Viitattu 16.5.2011.
Viitteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Suomalaiset uskonnolliset vaikuttajat Luokka:Radikaalipietismi Luokka:Suomalaiset elinkautisvangit Luokka:Ruotsalaiset elinkautisvangit Luokka:Vuonna 1650 syntyneet Luokka:Vuonna 1732 kuolleet