Otmar Freiherr von Verschuer (16. heinäkuuta 1896 Wildeck, Saksan keisarikunta – 8. elokuuta 1969 Münster, Länsi-Saksa) oli saksalainen vapaaherra ja biologi, joka tuli tunnetuksi eugeniikan ja rotuhygienian tutkijana.
Verschuer uskoi, että kansallissosialistien haaveileman ”herrarodun” (Herrenvolk) kehittämisessä tarvittaisiin kaksostutkimusta.
Suku ja koulutus Hänen isänsä Hans von Verschuer oli liikemies ja kaivosyhtiön omistaja; hänen äitinsä Charlotte (o.s. von Arnold) oli kotoisin Virosta. Suku oli aateloitu Venäjällä 1800-luvun puolivälissä, ja osa suvusta asui Ruotsissa. Hän polveutui Stuartin hallitsijasuvusta kuudennen polven esiäitinsä Brita Stuartin kautta; tämä oli ruotsalainen aatelisnainen, jolla oli skotlantilaiset kuninkaalliset sukujuuret.
Verschuer palveli ensimmäisessä maailmansodassa ja yleni yliluutnantiksi vuoteen 1918 mennessä. Vuodesta 1919 lähtien hän opiskeli lääketiedettä Marburgin yliopistossa. Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi Münchenin Ludwig-Maximilian-yliopistossa vuonna 1923 ja suoritti habilitaation Tübingenin yliopistossa vuonna 1927.
Työura Vuonna 1927 hänestä tuli ihmisgenetiikan osaston johtaja Kaiser Wilhelm -instituutissa, joka keskittyi antropologiaan, ihmisen perinnöllisyyteen ja eugeniikkaan. Hän jätti tehtävän vuonna 1935 siirtyäkseen Frankfurtissa sijaitsevaan perinnöllisyysbiologian ja rotuhygienian instituuttiin.
Vuonna 1935 Verschuer liittyi natsivastaisen papin Otto Fricken seurakuntaan, joka Tunnustuskirkon (Bekennende Kirche) johtavia jäseniä. Hän ylläpiti myös läheistä ystävyyssuhdetta sukulaiseensa Adam von Trott zu Solziin, joka oli merkittävä vastarintaliikkeen hahmo. Hän liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1940, vaikka ei osallistunut aktiivisesti politiikkaan. Hän ihaili Adolf Hitleriä, erityisesti tämän näkemyksiä rotuhygieniasta ja biologisesta perinnöllisyydestä.
Hänen tunnetuin oppilaansa vuodesta 1937 lähtien oli Josef Mengele, josta tuli myöhemmin Auschwitzin keskitysleirin johtava lääkäri, jota kutsuttiin ”kuolemanenkeliksi”.Anu Nousiainen: Helsingin Sanomat/Kuukausiliite Huhtikuu 2007, s. 51 Yhdessä he kirjoittivat rotuhygieniaraportteja, joilla tuomittiin Nürnbergin vuoden 1935 rotulakien mukaan määritellyt juutalaisten kanssa tekemisissä olleet saksalaiset "arjalaiset" syyllisiksi rotupetturuudesta (Rassenschande).
Vuonna 1942 von Verschuerista tuli Berliinin Antropologian ja perinnöllisyystieteen laitoksen johtaja.Skeletons in the Closet of German Science Deutsche Welle Tämä oli hänen siihenastisen tieteellisen työnsä huipentuma. Sodan vuoksi tieteellisen tutkimuksen, erityisesti kaksostutkimuksen tekeminen oli vaikeaa; tutkimuskohteita oli vähän, eikä tutkimus ollut ensisijaisen tärkeää. Hän kuitenkin etsi tilaisuuksia tutkimuksen tekemiseen, ja keskitysleiri tarjosi tällaisen mahdollisuuden. Keskitysleirillä oli yhdessä paikassa saatavilla suuria määriä ihmisiä, jotka edustivat eri ”rotuja” sekä erilaisia alkuperiä ja ulkomuotoja, ja jotka kärsivät usein erilaisista vaivoista. Mikä tärkeintä, paikalla oli myös kaksosia, jotka olivat kaikki samassa paikassa ja jatkuvasti saatavilla. Niinpä hän kehotti Josef Mengeleä hakemaan Auschwitzin leirilääkäriksi ja tekemään tutkimustaan siellä. Mengele suostui ehdotukseen.
Verschuer takasi Mengelen kokeiden rahoituksen ja sai rahoitusta osaan näistä toimista arvostetulta Deutsche Forschungsgemeinschaftilta. Toisen maailmansodan jälkeen Verschuer oli kansainvälisesti tunnustettu tutkija, joka nimitettiin vuonna 1951 ihmisgenetiikan professoriksi Münsterin yliopistoon.
Kunnianosoitukset
1934: Leopoldina-tiedeakatemian jäsen 1943: Preussin tiedeakatemian jäsen 1949: Akademie der Wissenschaften und der Literatur Mainzin jäsen 1949: American Society of Human Genetics -järjestön kirjeenvaihtajajäsen 1953: Italian lääketieteellisen genetiikan seuran kunniajäsen 1955: Wienin antropologisen seuran kunniajäsen 1956: Japanin ihmisgenetiikan seuran kunniajäsen 1959: Itävallan tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen
Julkaisut
Erbpathologie (Perinnöllisyyspatologia), 1934. Erbbiologie als Unterlage der Bevölkerungspolitik (Perinnöllisyysbiologia väestöpolitiikan perustana). Julkaistu ensimmäisen kerran 1933; julkaistu uudelleen ja muokattuna 1936. Rassenhygiene als Wissenschaft und Staatsaufgabe (Rotuhygienia tieteenä ja valtion tehtävänä), 1936). Leitfaden der Rassenhygiene (Rotuhygienian oppikirja), 1944. Eugenik. Kommende Generationen in der Sicht der Genetik (Eugeniikka: tulevat sukupolvet genetiikan näkökulmasta), 1966.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset biologit Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1969 kuolleet