Bretoni eli bretagnenspanieli (, ) on ranskalainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmän 7 alajaostoon 1.2 eli spanielityyppisiin seisoviin lintukoiriin. Se on Ranskan yleisin seisova lintukoira, ja vuonna 2023 se oli myös kotimaansa suosituin paikallinen rotuInfo Presse: Top 20 des chiens préférés des Français: Le berger australien indétronamble N°1! Société Centrale Canine, 2024. Haettu 22.1.2024.. Sen avulla metsästetään esimerkiksi sorsia, lehtokurppia, peltopyitä ja fasaaneja.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata bretonia.

Ulkonäkö Bretoni on seisovista lintukoirista pienin. Rakenne on vankka, tiivis ja tasapainoinen. Pään piirteet ovat veistokselliset, kallo on kevyesti pyöristynyt ja otsapenger kohtalainen. Kuono on suora ja sivuiltaan lähes yhdensuuntainen. Kirsu on suuri ja väriltään sopusoinnussa karvapeitteen sävyn kanssa. Silmät ovat soikeahkot ja hieman vinoasentoiset, väriltään mieluiten tummat (kuitenkin sopusoinnussa karvapeitteen värityksen kanssa). Korvat ovat kolmion muotoiset, suhteellisen lyhyet, melko leveät ja ylöskiinnittyneet. Koira voi olla joko hännätön tai lyhythäntäinen. Pohjaväri on aina valkoinen, jossa on oransseja, maksanruskeita tai valkomustia pilkkuja – kolmivärisellä (tricolor) lisäksi tan-merkit. Oranssit, maksanruskeat ja valkomustat alueet voivat esiintyä myös pilkuttuneena päistärikkövärityksenä (roan). Uroksen säkäkorkeus vaihtelee 48–51 cm (ihanne 49–50 cm) ja nartun 47–50 cm (ihanne 48–49 cm) välillä. Yhden senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan.

Käyttäytyminen ja luonne Bretoni on sopeutuvainen, sosiaalinen, tasapainoinen ja helposti koulutettavissa. Lintukoirana se on monipuolinen, sopeutuu kaikenlaisiin maastoihin ja kaikenlaisen riistan metsästykseen. Seisonta on kestävää ja oma-aloitteista, haku, nouto ja liikunta erinomaista. Rotu on valmis miellyttämään ja sillä on hyvä kestokyky, joten se sopeutuu erinomaisesti harrastavaan perheeseen. Energisyytensä vuoksi se vaatii runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja eikä sen vuoksi sovi kaikille. Se tarvitsee päivittäin vähintään tunnin reipasta liikuntaa.

Tutkimuksissa on tullut esiin, että bretonilla esiintyy muihin koiriin verrattuna keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan, vieraita koiria kohtaan ja omaa omistajaansa kohtaan.

Alkuperä pienoiskuva|Bretoni Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Bretagnen keskiosista ja sen uskotaan olevan yksi kaikkein vanhimpia mannermaisia spanielirotuja. Erään teorian mukaan sillä ja walesinspringerspanielilla saattoi olla sama kantarotu, mitä tukee Bretagnen ja Walesin välinen muinainen kaupankäynti. 1600-luvulla bretoneiden esi-isiä kuvattiin ranskalaisissa, flaamilaisissa ja hollantilaisissa maalauksissa ja gobeliineissa. Nykyinen rotu sai alkunsa Pontivyn pikkukaupungissa 1800-luvun puolivälissä ja populaation kantayksilöt olivat paikallinen valko-punainen narttu sekä valko-keltainen Englannista maahan tuotu uros. Niiden pennuista yhtä käytettiin jalostukseen erityisen paljon ja lopputuloksena oli töpöhäntäinen seisova ja noutava lintukoirarotu.

1900-luvun alussa bretonia risteytettiin muiden rotujen kanssa tavoitteena parantaa jo olemassa ollutta populaatiota. Rotu hyväksyttiin Ranskassa vuonna 1907 ja ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1908. Ensimmäinen SCC:hen rekisteröity yksilö oli valko-oranssi uros "Boy". Toinen maailmansota verotti populaatiota merkittävästi, minkä jälkeen Ranskassa päätettiin kapean geenipoolin vuoksi hyväksyä rotumääritelmään myös mustapäistäriköt (roan).

Etymologia Virallisesta ranskalaisesta nimestä huolimatta joissain maissa nimestä on jätetty nykyisin pois loppuosa "spanieli", sillä kyseessä on seisova eikä ylösajava koira. Näin on Suomen lisäksi muun muassa RuotsissaBreton. Svenska Kennelklubben. Viitattu 28.1.2020. ja Yhdysvalloissa.

Amerikkalainen linja Vuonna 1931 ensimmäinen bretoni vietiin Yhdysvaltoihin, minkä jälkeen rotu alkoi saavuttaa suosiota. Vuonna 1934 American Kennel Clubiin rekisteröitiin virallisesti ensimmäinen rodunedustaja.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 335. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont. Vuonna 1942 perustettiin paikallinen rotujärjestö "American Brittany Club", joka muutti ranskalaista rotumääritelmää omiin kasvatusihanteisiinsa sopivammaksi, minkä seurauksena amerikkalaiset ja ranskalaiset linjat erkanivat toisistaan. Nykyään puhutaankin ns. "amerikkalaisesta" bretonista, joka on tavallista bretonia kookkaampi ja nopeampi. Lisäksi amerikkalainen rotumääritelmä ei hyväksy värityksiksi valko-mustaa, mustapäistärikköä eikä kolmiväristä. On kuitenkin virheellistä luokitella eurooppalainen ja amerikkalainen populaatio kahdeksi eri roduksi, sillä kyse on lähinnä rodunsisäisestä linjasta.

Terveys pienoiskuva|Bretoni Bretoni elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Bretonin tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, polviongelmat, välimuotoinen lanne-ristinikama ja muutamat silmäsairaudet.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Vain noin 47 %:lla bretoneista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 12 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihi. Bretonin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.

Rodulla esiintyy jonkun verran myös ongelmia polvien kanssa. Näistä tyypillisimmät ovat patellaluksaatio ja eturistisidevauriot.

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Bretonilla LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bretonit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bretonin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.

Katso myös

Englanninspringerspanieli Englanninsetteri

Lähteet

Suomen Bretonikerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Luokka:FCI 7 Seisovat lintukoirat Luokka:Seisojat Luokka:Spanielit Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit