pienoiskuva|Kokemäenjoki virtaa Porin läpi, ja sen leveys on keskustan kohdalla hieman alle 200 metriä. Joen virtaamisnopeus kaupungin alueella on alhainen. Sen suisto, jossa joen suuhaarojen eli juopien väliin jäävät Porin luodoiksi nimitetyt suistosaaret, alkaa Porin keskustan tuntumasta. Kokemäenjoki () on Satakunnan ja Pirkanmaan maakuntien suurin joki, joka on myös Kokemäenjoen vesistön laskujoki. Kokemäenjoki alkaa Sastamalan Liekovedestä, kulkee Huittisten, Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan ja Ulvilan kautta, virtaa Porin sivuitse neljänä suuhaarana ja yhtyy Selkämereen Pihlavanlahdella. Joen pituus Liekoveden luusuasta mitattuna on 121 kilometriä, mutta sen pääuoman kaukaisimmat alkulähteet ulottuvat Ähtärinjärveen noin 400 kilometrin päässä.
Kokemäenjoen vesistö kattaa Hämeen suuret järvet: Vanajavesi, Pyhäjärvi, Näsijärvi, Roine, Mallasvesi, Längelmävesi, Tarjanne, Keurusselkä, jotka laskevat eri reittejä pitkin Liekoveteen ja edelleen Kokemäenjokeen.
Maantiede thumb|Pihlavanlahden suistoaluetta ilmakuvassa. Satakunnan maankamaran tasaisuus ja savisuus ovat pääasialliset syyt sille, että Kokemäenjoki muodostaa laajan suiston. Nykyään suisto eli delta alkaa heti Porin keskustasta ja jatkuu noin 10 km meren suuntaan. Joki haarautuu 4,5 km:n matkalle neljäksi suuhaaraksi eli juovaksi, jotka yhtyvät lopulta uudelleen joen suussa. Yleensä jokisuiden deltat ovat nimensä mukaisesti kolmion muotoisia (vrt. kreikkalaisten aakkosten kirjain delta) suuhaarojen hajautuessa eri suuntiin, mutta Kokemäenjoen suiston sijainti suustaan suppenevassa vanhassa lahdenpohjassa on saanut haarat yhtymään uudelleen ahtaassa jokisuussa.
Kokemäenjoen suiston suuhaaroja kutsutaan paikallisesti juoviksi ja niiden väliin jääviä saaria luodoiksi, kuten Kirjurinluoto, Pormestarinluoto, Hanhiluoto ja Saarenluoto. Ylempänä joen keski- ja yläjuoksulla vastaavia, joesta erkanevia ja siihen jälleen yhtyviä sivu-uomia (maantieteessä putaita), jotka myös voivat olla jäänteitä varhaisemmista suistoista, nimitetään yleensä haaroiksi, kuten Kiettareenhaara, ja niiden väliin jääviä maa-alueita joko luodoiksi, kuten Kiettareenluoto ja Vitikkalanluoto, tai saariksi kuten Kirkkosaari, Raukonsaari tai Naarassaari. Meanderointi on Kokemäenjoessa vähäistä, koska uoman kulku yleensä määräytyy vaihtelevien maa- ja kallioperän muotojen mukaan.
Suistoa muovaa maankohoaminen, joka alentaa suiston vedenpintaa ja siirtää sitä eteenpäin merelle. Maankohoaminen nostaa merestä esiin saaria ja niemiä, jotka ohjaavat joen uoman muodostumista. Kun joen suiston eteen jää runsaasti tilaa, alue liettyy tasangoksi, johon joen suisto voi haarautua luonnollisesti. Liettymistä tapahtui 1900-luvun lopulla noin 100 000 m³ vuodessa.
Näin on Kokemäenjoen esihistoriassakin käynyt kolme kertaa. Kokemäenjoen alkukilometrit ovat jyrkkää ja kallioista maastoa, jossa suistot olivat pieniä. Ensimmäisen kerran joki muodosti laajan suiston noin 4000 eaa. alkaen Huittisten peltoaukealla, jonne joki kerrosti lietteensä ja jolle se muodosti useita haaroja. Näistä haaroista on joitakin näkyvissä nykyäänkin.Karttapaikka: Huittisten peltoaukean juovat, viitattu 5.3.2012 Pisin niistä on 2,9 km pitkä Suojoki ja se kiertää Naarassaaren. Maijajoki, joka on 1,5 km pitkä, kiertää Leppisaaren. thumb|left|Kokemäenjoki virtaa leveimmillään Harjavallassa, jossa sillä on parhaimmillaan yli 400 metrin levyinen uoma.thumb|left|Isosätkin kukkii Huittisissa Nuottasaaren pohjoispäässä runsaana vuoden 2016 kesäkuussa. Huittisten peltoaukealla suisto purki vetensä saaristoon. Kun maankohoaminen eteni, saaret ja niemet kasvoivat niin paljon, että salmet ahtautuivat. Joelle jäi lopulta jäljelle kaksi suuta, joista ensimmäinen haara muodostui Ronkalle Kravin kanavan kohdalle ja toinen haara Säpilään. Ronkan suu maatui ensimmäiseksi ja vedet ohjautuivat pohjoiseen kallioiselle alueella. Tänne muodostui joen mutkikkain ja maisemallisesti vaihtelevin osuus.Karttapaikka: Kiettareen ja Säpilän seutu, viitattu 5.3.2012 Ensimmäinen haarautuminen tapahtuu Kiettareenluodon kohdalla (Syyrensuu), josta jatkaa etelään Kokemäenjoen Kiettareenhaara ja luoteeseen Kyttälänhaara. Kyttälänhaaran päässä joki haarautuu lukuisiksi haaroiksi, joissa joki pyrkii etenemään maaston kallioisissa epätasaisuuksista. Samalla se yhtyy useassa kohtaa Kiettareenhaaraan. Näiden juopien väliin jäävät muun muassa kallioiset Vihatussaari, Vitikkalanluoto ja Vuosionsaari, sekä lietesaaret Frouvanluoto, Koivusaari ja Kukkarikko, joita ohittaa Frouvanluodon salmi. Joki joutuu tämän jälkeen ahtautumaan kapeaan uomaan, joka oli ennen voimaloiden rakentamista pitkä yhtenäinen koskijakso. Mainittakoon tältä osuudelta vielä entinen Kuivaoja, joka on ruopattuna nykyään Kuljunhaara, sekä Levonsaaren kiertävät läntiset Ketolan- ja Saukonkosket ja itäinen Kuljunjoki.
Toisen kerran suisto muodostui Kokemäen ja Harjavallan väliselle peltoaukealle noin 2500 eaa. Tuolta ajalta ei jokeen ole jäänyt juopia, vaan ne ovat maatuneet joen kuluttaessa uomaansa syvälle savimaahan. Kolmas suisto muodostui Nakkilassa Lammaistenkosken alapuolelle noin 2000 eaa. ja suiston muodostuminen jatkuu edelleen. Nakkilan Anolassa oleva Kirkkosaari halkaisee joen kauniisti ja Ulvilan Saarenluotoa kiertää 4,3 km pitkä Kirkkojuopa. Saarenluodossa näkyy maastossa lukuisia kuivuneita juopia. Porin puolelle jää teollisuusalueen sisälle Varvourinjuopa, jonka toinen pää on maantäytöllä katkaistu.
thumb|Täiluoto on yksi Kokemäenjoen luodoista. Porin keskustassa Kirjurinluodolta alkaa joen nykyinen suistomaa, josta käytetään myös nimityksiä Kokemäenjoen luodot tai Porin luodot. Kokemäenjoen pääuoma Luotsimäenjuopa ja sen jatkeena oleva Isojuopa jatkavat luoteeseen noin 9 km ja ensin manittu erottaa 5,5 km pitkän Hanhiluodon ja viimeksi mainittu 2,7 km pitkän Täiluodon mantereesta. Länteen jatkaa Raumanjuopa, josta erkanee Hanhiluodon jälkeen Huvilajuopa, josta edelleen haarautuu Lanajuopa Kvistinluodon jäädessä näiden väliin. Kvistinluodon pohjoispäässä Huvila- ja Lanajuopa yhtyvät Hevosluodonjuovaksi, jonka länsipuolelle jää 4,5 km pitkä Hevosluoto. Hevosluodon länsipuolella kulkee 5,0 km pitkä Raumanjuopa, joka yhtyy Hevosluodonjuopaan, ja jatkaa Kyläsaarenjuopana merelle. Seuraavat 5 km ovat matalien luotojen ja ruohikkoisen suiston aluetta.
Hydrologiaa Kokemäenjoki on luonteeltaan keskisuuri joki, jonka keskivirtaama on noin 240 m³/s. Keskimääräinen ylin virtaama on 2000-luvulla ollut noin 600 m³/s ja alin virtaama noin 52 m³/s. Tulva-aikana virtaama saattaa nousta varsin korkeaksi. Vuoden 1899 tulvissa virtaama oli 900 m³/s ja vuosina 1961–1990 Kolsin voimalan kohdalla 918 m³/s. Vuorokautista vaihtelua virtaamassa aiheuttaa virtaaman säännöstely neljällä voimalaitoksella. Joen pääuoma on kirkasvetinen, mutta Loimijoen vesi on värjäytynyt savesta.
Pudotusta Liekoveden valjastetusta luusuasta on 57,5 metriä, josta noin 17 metriä osuu Tyrvään ja Karhiniemen välille; 0,30 metriä Karhiniemen ja Kiettareen alueen välille ja loput 40 metriä Kokemäeltä merelle. Harjavallan vesivoimalaitoksen kosket pudottivat vedenpintaa ennen valjastamista 18 metriä.
Luontoarvoja Vedenlaatu ja päästöt Kokemäenjoki oli sen varrella sijaitsevan asutuksen, teollisuuden ja maanviljelyn päästöjen vuoksi 1960–1980-lukujen välisenä aikana yksi Suomen kuormitetuimmista vesistöistä. Veden laatu oli heikko ja sen ravinne- sekä elohopeapitoisuudet olivat korkeita. Lisäksi pohjasedimentit olivat heikkokuntoisia.Kokemäenjoen veden laatu Turun Seudun Vesi Oy. Viitattu 15.7.2014. Teollisuuden suurimpia kuormittajia olivat elohopean osalta Finnish Chemicalsin tehdas Äetsässä sekä muiden raskasmetallien osalta Outokummun tehtaat Harjavallassa. Turun seudun tekopohjavesihanketta vastustanut Pro Virttaankangas -liike on arvioinut Finnish Chemicalsin laskeneen jokeen vuosien 1939–1992 välillä jopa 600 tonnia elohopeaa.
Veden laatu alkoi paranemaan 1980-luvun alkupuolella ja selvä muutos tapahtui vuosikymmenen puolivälissä, kun kaksi joen yläpuolisen vesireitin varrella ollutta selluloosatehdasta lopetti toimintansa. Tämän jälkeen Kokemäenjoen happitilanne alkoi parantumaan nopeasti. Nykyisin veden laatu on tyydyttävä ja joen yläjuoksun Rauta- ja Kulovesien alueella jopa hyvä. Jokeen tulee kuitenkin edelleen hajakuormitusta, jonka johdosta veden laatu heikkenee ajoittain. Kyseessä ovat maatalouden päästöt, joita Kokemäenjokeen tulee erityisesti Loimijoen valuma-alueelta.Kokemäenjoki – Veden laatu ja virtaama Hämeen ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 15.7.2014.
Heinäkuussa 2014 tapahtui Harjavallan nikkelipäästö, jossa Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen muun muassa 66 tonnia nikkeliä. Vuoto aiheutti ainakin simpukoiden joukkokuoleman.
Virkistyskäyttö Joki on kalakannaltaan monipuolinen. Ammattikalastuksen kannalta tärkeimmät pyyntikalat ovat nahkiainen, lohi, meritaimen ja kirjolohi. Veden laatu ja kutupaikkojen vähyys on haittaa luontaista lisääntymistä, joten lohikantaa ylläpidetään istutuksin.Erälehti: Lohi lisääntyy Kokemäenjoella , 10.8.2008 Muita saaliskaloja ovat hauki, ahven, lahna ja toutain. Lukuisat mökkiläiset sekä paikalliset asukkaat pyydystävät ahkeraan kalaa ja kesäisin vetouistelua harrastava veneilijä on tavallinen näky joella. Voimalaitosten välit istutetaan säännöllisesti, mutta Harjavallan voimalaitoksen alapuolella joki saa merestä täydennystä. Kokemäenjoesta on Sunniemenrannan kohdalta pyydystetty Suomen luultavasti toiseksi suurin kala: 152 kilon painoinen sampi vuodelta 1914.Weilin+Göös: Suomen eläimet; Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 79. Saman kirjan sivulla 185 kerrotaan, että Vanajavedestä saatiin 1700-luvulla 170 kg painanut monni. .
thumb|Veneitä Ulvilan Hansasatamassa.
Veneilyyn on veden sameudesta huolimatta poikkeuksellisen hyvät olosuhteet, koska 1700–1800-luvulla suoritetut joen perkaukset ovat vähentäneet kivien määrää ja voimalaitosten vedenpinnan nostot ovat hävittäneet kosket. Voimalaitokset estävät pitkien venematkojen tekemistä, mutta kevyimmillä vesikulkuneuvoilla voi liikkua melko esteettömäsi joella ja kiertää voimalaitokset osoitettuja kiertoreittejä pitkin. Tyrvään voimalaitokselta eli Kokemäenjoen luusuasta on Äetsän voimalaitokselle matkaa 12 km, Äetsästä on Kokemäelle Kolsin voimalaitokselle 45 km, Kokemäeltä Harjavaltaan Lammaisten voimalaitokselle 18 km, Harjavallasta Poriin 27 km ja edelleen merelle 10 km ja Mäntyluotoon vielä 15 km. Kokomaismatkaa kertyy yhteensä noin 121 km, mikä on joen kokonaispituus. Kokemäenjoelle on tehty opastettu melontareitti, jonka opas on edelleen saatavilla.
Kokemäenjoella järjestettiin vuosina 1985–2011 ja vuodesta 2017 eteenpäin suuri soututapahtuma Satakunnan Kansansoutu, joka alkaa Sastamalasta ja päättyy Poriin. Vuonna 2012 se järjestettiin lyhyempänä Äetsän ja Kokemäen välillä.
Maisema Kokemäenjokilaakso on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Kokemäenjokilaakson maisemien luonnehditaan kuvastavan satakuntalaista ja länsipirkanmaalaista maaseutumaisemaa, jossa asutuksen ja elinkeinojen historia yhdistyy maankohoamisen muovaamaan luonnonhistoriaan. Maiseman keskeinen elementti ovat mutkittelevaa jokilaaksoa reunustavat, vuosisatojen ajan viljelyksessä olleet laajat peltoaukeat. Alueen luonto on monipuolinen, ja suistoalueella on merkittäviä kosteikkoalueita. Kokemäenjokilaakson varrella sijaitsee lukuisia kartanoita ja rustholleja, jotka kertovat alueen historiallisesta varakkuudesta. Maiseman myöhempää kerrosta ovat useat joen varren teollisuuskohteet, kuten Tyrvään, Äetsän, Harjavallan ja Kolsin teollisuushistoriallisesti arvokkaat voimalaitokset. Historiallisesti joki on ollut merkittävä liikenneväylä, jonka suualueilla on sijainnut merkittäviä kauppapaikkoja. Näille kauppapaikoille johtaneiden keskiaikaisten teiden, Pohjanlahden rantatien ja Huovintien, linjauksia on edelleen jäljellä maisemassa.
Joen ylitys
thumb|Kokemäenjoen ylitystä.