thumb|upright=1.0|Muurmannin legioonalaisia.|alt= Muurmannin legioona oli Britannian kuninkaallisen merivoimien värväämä joukko-osasto, joka muodostui Suomen sisällissodan aikana Neuvosto-Venäjän puolelle paenneista punakaartilaisista. Se taisteli yhdessä Britannian kuninkaallisen laivaston merijalkaväen kanssa muun muassa Suomen hallituksen lähettämää Vienan retkikuntaa vastaan Petsamossa ja pohjoisessa Itä-Karjalassa vuonna 1918. Lehdistössä käytettiin nimitystä ”Holstin jääkärit”, ja pilkan kärki suuntautui ulkoministeri Rudolf Holstiin, joka oli allekirjoittanut valkoiselta puolelta aseellisella toiminnalla haltuun otettujen alueiden palautussopimuksen.Muurmannin legioona, s. 265−270
Tapahtumien kulku thumb|upright=1.0|alt=|Muurmannin satama 1918. Britannian kuninkaallisen laivaston merijalkaväen joukot olivat nousseet maihin pohjoisessa miehittämään Arkangelia ja Muurmannin rataa Venäjän sisällissodan aikana estääkseen satamiin ensimmäisen maailmansodan aikana laivattujen tarvikkeiden joutumisen saksalaisten ja heidän kanssaan Brest-Litovskin rauhansopimuksen tehneiden bolševikkien puna-armeijan käsiin.Muurmannin legioona, s. 17
Muurmannin legioonan poliittinen neuvonantaja oli Britannian kuninkaallisen laivaston everstiluutnantin arvoiseksi nimitetty entinen senaatin puhemies ja Suomen sisällissodan punaisten johtohahmo, maanpetossyytettä Venäjälle paennut Oskari Tokoi.Muurmannin legioona, s. 150 Hän, kuten muutkin legioonalaiset, ajautui Muurmannin legioonaan jouduttuaan huonoihin väleihin sekä Moskovan että Pietarin alueen suomalaiskommunistien, esimerkiksi Rahjan veljeksien ryhmittymän kanssa.Muurmannin legioona, s. 104−106 Legioonan johtajaksi kohosi entinen punakaartin Tampereen rintaman ylipäällikkö Verner Lehtimäki, joka sai brittiarmeijan everstin arvon.Muurmannin legioona, s. 151−152
Pääpaikkaansa Knäsöissä pitäneeseen legioonaan ilmoittautui kesäkuussa 1918 1 500 suomalaista, joista ensi vaiheessa vain kenttäkelpoisin kolmasosa hyväksyttiin palvelukseen. Suurimmillaan Muurmannin legioona oli helmikuussa 1919, jolloin legioonan miesvahvuus oli 1 200 ja taisteluvahvuus 900 miestä. Legioonalaiset saivat brittiläisen asepuvun, varustuksen ja sotilaskoulutuksen.Muurmannin legioona, s. 137
thumb|upright=1.0|Iivo Ahava, punaisen retkikunnan johtaja. Britannian kuninkaallisen laivaston merijalkaväen vetäytyessä Muurmannin legioona laivattiin Britanniaan, josta suurin osa miehistä palasi Suomeen.Muurmannin legioona, s. 286−298 Suomen valtionrikosoikeuden tutkittua asian suurin osa legioonan jäsenistä vapautettiin Britannian vaatimuksesta.Nevalainen 2002, 143 (Nevalainen painottaa, että kyseessä ei ollut armahdus.) Alussa oikeisto koki kotiin palanneet brittiläisen sotilaskoulutuksen saaneet legioonan miehet turvallisuusriskiksi. Kotiutuneiden poliittinen aktiivisuus jäi yleisesti ottaen alhaiseksi. Nuorimpiin ikäluokkiin kuuluneita taisteli Suomen armeijassa vielä jatkosodassakin.
pienoiskuva|Muurmannin rataa Ladvan rautatieaseman kohdalla 1915. Varhainen venäläinen värivalokuva.|alt=|vasen Legioonan suomalaisia johtomiehiä ei haluttu päästää Suomeen, etenkään ilman, että heidät tuomittaisiin sisällissodan aikaisista toimistaan. Suomen sisällissodassa punaisten kansanvaltuuskunnassa toiminut Tokoi ja muutamat muut johtomiehistä eivät palanneet tällöin Suomeen. Oskari Tokoi oli toiminut 1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan elintarvikeasioista vastaavana komissaarina, ja hän siirtyi Muurmannin legioonasta vapauduttuaan ensin Kanadaan ja vuonna 1921 Yhdysvaltoihin.Nevalainen 2002, 143 Tokoin Suomessa käynnin mahdollistava Lex Tokoina tunnettu maanpetossyytteistä vapauttava armahduslaki säädettiin vasta vuonna 1944.
Toinen Britannian kuninkaallisen laivaston merijalkaväen muodostama yksikkö, joka perustui entisten punakaartilaisten värväämiseen, oli Muurmannin legioonaa suuremmaksi kasvanut Karjalan rykmentti, joka taisteli syksyllä 1918 Vienan Karjalassa ja pakotti Walleniuksen joukkoja etelämpänä hyökänneen Kuisman retkikunnan vetäytymään.
Dokumenttielokuva Useita sisällissotaan liittyviä dokumentteja tehnyt Seppo Rustanius on tehnyt legioonasta dokumenttielokuvan Kuninkaan punikit . Elokuva esitettiin Ylen Dokumenttiprojekti-sarjassa 7.10.2013.Kuninkaan punikit, viitattu 5.10.2013
Katso myös Pohjois-Venäjän interventio Verner Lehtimäki
Lähteet Nevakivi, Jukka Taneli: Muurmannin legioona − Suomalaiset ja liittoutuneiden interventio Pohjois-Venäjälle 1918−1919, Tammi, Helsinki, 1970
Viitteet
Kirjallisuutta Punaisten siirtola Buijssa: ynnä muita kokemuksia ja seikkailuja Venäjällä ja Muurmannisssa vv. 1918-1919; kertonut ja kuvannut mukana ollut Vilho Halme. Kirja, Helsinki 1930
Aiheesta muualla Vilho Halme : Suomalaisen Muurmannin legionan 10-vuotismuistoja, Helsingin Sanomat, 28.07.1929, nro 200, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomen politiikka 1910-luvulla Luokka:Suomen heimosodat