Johannes Georg Bednorz (s. 16. toukokuuta 1950) on saksalainen fyysikko. Hän sai vuonna 1987 Nobelin fysiikanpalkinnon Karl Alexander Müllerin kanssa suprajohtavuuden löytämisestä keraamisissa materiaaleissa.
Bednorz syntyi Neuenkirchenissä Länsi-Saksassa. Häntä ohjattiin klassisen musiikin pariin, mutta hän oli enemmän kiinnostunut käytännön kokeellisista asioista, kuten moottoripyörien korjaamisesta. Koulussa kemia viehätti häntä enemmän kuin fysiikka juuri opetuksen kokeellisemman luonteen takia. Hän aloitti kemian opinnot Munterin yliopistossa mutta vaihtoi pääaineekseen kristallografian. Vuonna 1972 hän pääsi kesäharjoittelijaksi IBM:n Zürichin laboratorioon ja tutustui kiteiden kasvattamiseen. Vuonna 1977 hän aloitti väitöskirjansa tekemisen Sveitsissä ETH:ssa.
Vuonna 1982 Bednorz siirtyi IBM:n palvelukseen, missä hän yhdessä Karl Alexander Müllerin kanssa tutki suprajohtavuutta vuodesta 1983 alkaen. Läpimurto tuli kolme vuotta myöhemmin.
Bednorz ja Muller saavuttivat suprajohtavuuden barium-lantaani-kuparioksidissa 35 kelvinin lämpötilassa, eli lämpimämmässä ympäristössä kuin aikaisemmin oli pidetty edes mahdollisena.J. Georg Bednorz Encyclopedia Britannica
Lähteet
Luokka:Saksalaiset fyysikot Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:IBM:n henkilöstö Luokka:Vuonna 1950 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt