Herran siunaus eli Aaronin siunaus on Neljännestä Mooseksen kirjasta peräisin oleva siunaus, jota alun perin käytettiin juutalaisessa temppelipalveluksessa, mutta jota käytetään myös kristillisissä kirkoissa.
Sen sisältö on hyvin yksinkertainen ja yleispätevä. Alkuperäisessä muodossaan se kuuluu seuraavasti:
Käyttö kristillisissä kirkkokunnissa
Varhaiskristillisessä Apostolisten konstituutioiden kuvaamassa jumalanpalveluksessa diakoni luki yhteisen esirukouksen, minkä jälkeen piispa siunasi kansan lukemalla Aaronin siunauksen. Myöhemmin sen ovat katolisessa ja useissa protestanttisissakin kirkoissa syrjäyttäneet muut siunauskaavat. Luterilaisissa kirkoissa Aaronin siunaus on kuitenkin Martti Lutherin ajoista saakka ollut käytössä loppusiunauksena, jonka pappi lausuu aina jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten päätteeksi. Kristillisessä käytännössä siihen on kuitenkin lisätty Pyhään kolminaisuuteen viittaava loppulause: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Neljäs Mooseksen kirja Luokka:Juutalaisuuden käytännöt Luokka:Kirkolliset toimitukset