pienoiskuva|Pyhän Jaakobin katedraali Riiassa. pienoiskuva|Pyhän Jaakobin katedraali nähtynä Pyhän Paavalin kirkon 123 metriä korkeasta tornista. vasen|pienoiskuva|Riika vuonna 1547 - Kolme kirkontornia: vas. Pyhän Jaakobin katedraali, Riian tuomiokirkko ja Pyhän Pietarin kirkko. pienoiskuva|Pyhän Jaakobin katedraalin keskilaiva. Pyhän Jaakobin katedraali (latv. Svētā Jēkaba katedrāle, saks. Jakobskirche) on Latvian pääkaupungin Riian katolinen katedraali 1200-luvulta, joka edustaa tyylisuunnaltaan varhaisgotiikkaa.
Dominikaaniluostarista (mainittu asiakirjoissa vuonna 1297) syntynyttä Pyhän Jaakobin kirkkoa on muutettu ja rakennettu uudelleen myöhempien vuosisatojen aikana, mutta myöhäisgoottilaiset holvit ja länsijulkisivun pääty ovat peräisin keskiajalta.
Kirkon torni on 80 metriä korkea. Ensimmäinen maininta kirkosta oli vuodelta 1225 ja rakennustyöt käynnistettiin vuoden 1226 tienoilla. Perustamisestaan aina uskonpuhdistukseen vuonna 1522 asti Pyhän Jaakobin kirkko kuului katolilaisille. Aluksi se toimi esikaupunkikirkkona niin kutsutussa Uudessa kaupungissa, joka liitettiin Riian kaupunkiin noin vuonna 1300. Ajan myötä maaseudulta muuttaneet kaupunkilaiset ja useat käsityöläiskillat liittyivät Pyhän Jaakobin seurakuntaan. Jokaisella killalla oli oma alttarinsa ja pappinsa kirkossa, joka oli omistettu sen suojelijalle.
Vuonna 1259 Riian arkkipiispa Albert II:n aloitteesta Riian tuomiokirkon kapituli ja kaniikit antoivat sisterssiläisnunnille luvan käyttää Pyhän Jaakobin kirkkoa, kunnes nämä rakensivat oman kirkkonsa. Pyhän ristin kappeli rakennettiin osaksi kirkkoa 1400-luvun alussa.
Valtava mullistus Pyhän Jaakobin kirkon historiassa oli uskonpuhdistus. Martti Lutherin opetusten mukaan saarnat oli pidettävä kansankielellä. Suuri skisma ja seurakuntien perustaminen etnisen alkuperän mukaan alkoi. Reformaation aikana killat menettivät hengellisen luonteensa, muuttuivat ammatillisiksi järjestöiksi ja yhdistyivät yhdeksi latvialaiseksi seurakunnaksi, jolle annettiin Pyhän Jaakobin kirkko, Riian pienin kirkko. Tämän seurauksena latvialaisten kiltojen kappelit ja alttarit Pyhän Pietarin kirkossa ja muissa Riian kirkoissa lakkautettiin, myös Pyhän Ristin kappeli lakkautettiin.
Kirkontornin terävä huippuosa pystytettiin vuonna 1756. Vuonna 1901 katedraalissa sijainnut Riian vanhin vuodelta 1680 oleva barokkialttari korvattiin uudella alttarilla.
Vuonna 1812 Napoleonin Venäjän sotaretken aikana sotilasviranomaiset ottivat haltuunsa Pyhän Jaakobin kirkon ja käyttivät sitä varastona, jossa säilytettiin jauhosäkkejä ja muita elintarvikkeita. Kesäkuusta marraskuuhun Pyhän Jaakobin seurakunta piti jumalanpalveluksia Pyhän Pietarin kirkossa.
Vuodesta 1923 lähtien Pyhän Jaakobin kirkko kuului jälleen katoliselle kirkolle. Aluksi se toimi yksinomaan piispan katedraalina, mutta 18. huhtikuuta 1947 arkkipiispa, metropoliitta Antonijs Springovičs antoi asetuksen, jolla perustettiin seurakunta Pyhän Jaakobin kirkkoon. Seurakunnan oli tarkoitus olla kansallinen seurakunta ilman määriteltyä aluetta. Seurakunta koostuisi Riiassa ja sen ympäristössä asuvista, Vidzemestä kotoisin olevista latvialais-katolilaisista sekä maassa oleskelevista englantilaisista ja ranskalaisista katolilaisista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Latvian kirkot Luokka:Katedraalit Luokka:Riian rakennukset ja rakennelmat