Kansanvihollinen on termi, jota ovat käyttäneet muun muassa Maximilien Robespierre, Joseph Goebbels, Vladimir Lenin, Josif Stalin, Mao Zedong ja Donald Trump herjatakseen vastustajiaan. Käsitettä on käytetty myös draamoissa.

Käyttö historiassa

Roomassa Rooman valtakunnassa käsite hostis publicum (kansan vihollinen) oli sanktio, jossa republikaaninen Rooman senaatti julistettiin joidenkin vastustajien "yleiseksi viholliseksi" eli se kiellettiin laittomana. Käsite sai merkitystä ja laajuutta varsinkin Rooman sisällissotien aikana. Jotkut puoluejohtajat leikittelivät taitavasti sanan ”hostis” (vihollinen) eri merkityksillä, erityisesti sanan "ulkomaalainen" alkuperäisellä merkityksellä. Jotkut puoluejohtajat, jotka eivät olleet tyytyväisiä langetettuihin vakaviin seurauksiin, yrittivät tietyissä tapauksissa pitää kilpailijaansa todellisena "hostis externuksena" (ulkopuolisena vihollisena). Samalla he itse välttyivät moitteilta "sisällissodan" johtamisesta, jota kansalaiset pitävät häpeällisenä. Tätä taktiikkaa Cicero käytti maalittaessaan Catilinaa ja erityisesti Antoniusta.

Ranskan vallankumouksessa pienoiskuva|Robespierre käytti kansanvihollisen käsitettä, mutta joutui itse giljotiiniin vuonna 1794. Ranskan vallankumouksen retoriikassa kansanviholliset, ennemis du peuple esiintyivät useasti. Robespierre totesi vuonna 1793: "Vallankumouksellinen hallitus on velkaa hyvälle kansalaiselle koko kansan suojelun; kansan viholliselle se ei ole velkaa muuta kuin kuoleman". Käsite yhdistettiin ensimmäistä kertaa "valeuutisiin" vuonna 1794 hyväksytyssä laissa, joka kohdistui "kansan vihollisiin", missä säädettiin rikoksista, mukaan lukien "väärän uutisen levittämisestä" kuolemanrangaistuksella.

Natsi-Saksassa Joseph Goebbels, joka oli Hitlerin propagandisti, sekä muut natsit kuvailivat juutalaisia ​​ja muita ryhmiä, joita Saksan hallitus pidätti ja murhasi "kansan vihollisina".

Neuvostoliitossa Neuvostoliitossa termiä (vrag naroda) käytettiin erityisesti Josif Stalinin valtakaudella, jolla haluttiin osoittaa henkilön tai ryhmän yleinen vihamielisyys Neuvostoliiton sisällä valtiota ja sen politiikkaa vastaan. Kansanvihollisuutta käytettiin kuolemantuomioiden, karkotusten sekä pakkotyötuomioiden aatteellisena ja juridisena perusteluna Neuvostoliitossa. Termi poistettiin Neuvostoliiton rikoslaista vuonna 1958. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960, s. 24. Helsinki: Otava, 1959.

Termi esiintyi myös Terijoen hallituksen julistuksessa talvisodan sytyttyä 1. joulukuuta 1939, jolloin Suomen kansanarmeijan kärkijoukon tehtävänä ilmoitettiin olevan Suomen kansantasavallan lipun kohottaminen presidentinlinnan salkoon ”työtätekevien riemuksi ja kansanvihollisten kauhuksi”.Max Jakobson: Diplomaattien talvisota, s. 290. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.

Leninin ja Stalinin ajattelussa Kansanvihollinen oli henkilö, joka kuului koulutettuun eliittiin tai oli porvarillinen intellektuelli. Kansanvihollisiin lukeutui miljoonia taiteilijoita, insinöörejä, johtajia ja professoreita. Kansanvihollinen oli sosialismin ja proletariaatin vihollinen. Leninin mielestä kansanvihollisia olivat maanomistajat (tilanherrat) ja kapitalistit luokkana. Stalinin mukaan potentiaalista aseellista kapinaa johtaisivat kulakit, jonka vuoksi kansanvihollisiksi määriteltyjä kulakkeja vastaan Stalin aiheutti massiivisen nälänhädän itsenäisyysmielisessä Ukrainassa.

Käyttö nykyaikana

Yhdysvalloissa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nimitti Valkoisessa talossa marraskuussa 2018 järjestetyssä lehdistötilaisuudessa häntä ärsyttänyttä CNN-uutiskanavan toimittajaa Jim Acostaa ”kansan viholliseksi” ja toimittajan lehdistöpassi Valkoiseen taloon peruttiin. Trumpin tiedottajan mukaan hänen pääsyoikeutensa estettiin, koska hän ei suostunut luovuttamaan mikrofonia tiedotusapulaiselle. The Guardianin toimittajan Emma Graham-Harrisoninin mukaan Trumpin "kansan vihollinen" -sanan käyttö on lietsonut vihaa ja pelkoa, ei pelkästään sen vuoksi, että hän demonisoi amerikkalaisen demokratian pilaria, vaan myös sen totalitarismin kaikujen vuoksi. Vuonna 2017 tehdyn kyselyn mukaan 58 prosenttia äänestäjistä oli eri mieltä Trumpin väitteestä ja 39 prosenttia samaa mieltä.

Kansanvihollinen-käsitteen käyttö tarkoittaa Trumpilla vihanlietsontaa sellaista lehdistöä vastaan, joka arvostelee häntä. Journalistien puolustamiseksi perustettu CPJ järjestö julkaisi huhtikuussa 2020 arvion, jonka mukaan Donald Trump on toistuvasti kutsunut lehdistöä "valeuutisiksi", "kansan viholliseksi", "epärehellisiksi", "korruptoituneiksi", "alhaisen elämän toimittajiksi", "pahoiksi ihmisiksi", "ihmisjätöksi" ja "eräiksi pahimmista ihmisistä, joita tulet koskaan tapaamaan.” Nämä hyökkäykset näyttävät myös antavan itsevaltaisille johtajille ulkomailla valtuudet häpäistä ja rajoittaa lehdistöä omissa maissaan. ”Kun presidentti kutsuu lehdistöä kansan viholliseksi, hän rohkaisee jokaista itsevaltaista, jokaista diktaattoria, joka haluaa sulkea lehdistönvapauden. Ne on validoitu", sanoi Sesno, joka työskentelee Itä-Euroopan maiden uutismedian kanssa. "Se kaikuu ympäri maailmaa."

Irakissa Syksyllä 2019 Irakin presidentti Barham Salih haukkui "kansan vihollisiksi" ulkomaisia tahoja jotka sekaantuisivat Irakissa käytyihin väkivaltaisiin mielenosoituksiin.

Muualla Henrik Ibsenin näytelmässä Kansanvihollinen (En folkefiende, 1882) pikkukaupungin asukkaat kohtaava vakavan moraalisen ongelman, jossa vastakkain ovat kaupungin taloudellinen etu ja ihmisten terveys. Näytelmän päähenkilön, tohtori Stockmannin aloitteesta kaupunkiin on perustettu kylpylä, jonka vedenottojärjestelmän rakentamisessa on fuskattu säästö- ja maanomistussyistä. Tohtori havaitsee tutkimuksissaan saastuneen veden sairastuttavan kylpylävieraat, eivätkä kylpylän varassa elävän kaupungin virkamiehet ja porvarit halua kuulla totuutta, koska se vaarantaisi heidän yksityiset intressinsä.

Suomalainen televisiosarja Kansan vihollinen (2022) kertoo toimittajasta, josta tulee pikkukaupungin vihatuin ihminen, kun hänen kirjoittamaansa kryptovaluuttabisneksiin liittyvän paljastusjutun jalkapallotähti löytyy kuolleena uima-altaasta. Toimittaja nähdään kaupungin sanomalehden ”pahantahtoisena haaskalintuna”, joka keksii omasta päästään salaliittoteorioita. Viha häntä kohtaan muuttuu järjestelmälliseksi kampanjaksi ja penkoessaan aihetta lisää toimittaja huomaa, että asianomaiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen hänet lopettamaan tutkimuksensa.

Katso myös Ostrakismi Puhdistus (politiikka) Persona non grata

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Neuvostoliiton politiikka Luokka:Kommunistiset käsitteet Luokka:Rooman valtakunta Luokka:Ranskan suuri vallankumous Luokka:Totalitarismi Luokka:Donald Trumpin presidenttikausi