thumb|200px|Oleg Makarov (oikealla) neuvostoliittolaisessa postimerkissä vuonna 1978. Oleg Grigorjevitš Makarov (, 6. tammikuuta 1933 Udomlja, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto – 28. toukokuuta 2003 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolainen insinööri ja kosmonautti.
Elämäkerta
Oleg Makarov valmistui insinööriksi moskovalaisesta Bauman-instituutista vuonna 1957. Hän pääsi Vostok-avaruusaluksen suunnitteluinsinööriksi. Hän osallistui myös Saljut-avaruusaseman suunnitteluun. Vuonna 1966 hänet valittiin kosmonauttikoulutukseen. Hän kuuluin niihin kosmonautteihin, jotka koulutettiin Neuvostoliiton suunnittelemaa Kuu-lentoa varten.
Vuonna 1973 Makarov lensi ensi kerran avaruuteen, aluksena oli Sojuz 12. Vuonna 1975 hän oli valmis Sojuz 18-1 -lennolle, jonka laukaisu jäi ballistiseksi lennoksi. Vuonna 1978 Makarov lensi Saljut 6 -avaruusasemalle Sojuz 27 -aluksella palaten Sojuz 26 -aluksella. Viimeisen avaruuslennon hän teki vuonna 1980, kun hän oli osa Saljut 6:n yhdeksättä miehistöä, avaruusalus oli Sojuz T-3. Kaikkiaan hän oli avaruudessa 21 vuorokautta.
4. huhtikuuta 1986 Makarov erosi kosmonauttijoukoista. Hänestä tuli NPO Energijan (nykyinen Energija) tekninen johtaja. Hän osallistui Mir-avaruusaseman ja Buran-avaruussukkulan suunnitteluun.
Makarov kuoli vuonna 2003 sydänkohtaukseen. Hän oli naimisissa ja perheessä on kaksi lasta.
Oleg Makarov sai kahdesti Neuvostoliiton sankari -mitalin ja neljä kertaa Leninin kunniamerkin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Biographie von Oleg Grigorjewitsch Makarow bei spacefacts.de Peter Stache: Raumfahrer von A bis Z. Berlin [Ost]: Militärverlag der Deutschen Demokratischen Republik 1988,
Luokka:Neuvostoliittolaiset avaruuslentäjät Luokka:Neuvostoliittolaiset insinöörit Luokka:Neuvostoliiton sankarit Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet