pienoiskuva|Ilkka Kylävaara Lahden kirjamessuilla 2009. Ilkka Uolevi Kylävaara (25. joulukuuta 1946 Helsinki – 13. kesäkuuta 2020) oli suomalainen toimittaja, ohjaaja ja kirjailija.
Ura Kylävaara kävi Helsingin saksalaista koulua ja pääsi ylioppilaaksi 1965. Hän opiskeli dramaturgiksi ja ohjaajaksi Suomen teatterikoulun korkeakoululinjalla ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi 1971 sekä humanististen tieteiden kandidaatiksi 1974 ja työskenteli ohjaajana Ryhmäteatterissa vuoteen 1974 saakka. Tämän jälkeen Kylävaara oli vapaana kirjailijana, ohjaajana, juontajana, käsikirjoittajana ja toimittajana. 1980-luvun lopussa hän juonsi televisio-ohjelmaa Ilettääkö ja Seppo Ahdin kanssa ohjelmaa Enkelten keittiö. Vuosina 1977–1990 Kylävaara näytteli kuunnelmasarjassa Yhtä köyttä -yhdistys ja toimi yhtenä sen käsikirjoittajista.
Kylävaara sanoitti laulutekstejäkin. Vuonna 1996 Pyramid julkaisi Kylävaaran teksteistä ja Kaj Chydeniuksen sävellyksistä koostuvan albumin Unet palaavat Helsinkiin.
Kylävaara julkaisi vuonna 2004 Taistolaisuuden mustan kirjan, johon hän kokosi omia ja muiden kokemuksia 1970-luvun taistolaisesta liikkeestä.
Vuonna 2015 Kylävaaralle myönnettiin taiteilijaeläke.
Ilkka Kylävaara oli Helsingin Sanomien päätoimittajan Keijo Kylävaaran poika.Kuka kukin on 1978, s. 456.
Kylävaara on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.
Oikeusjutut ja tuomiot Syksyllä 1989 Helsingin raastuvanoikeus langetti Kylävaaralle seitsemän kuukauden ehdollisen tuomion törkeästä pahoinpitelystä, joka tapahtui helsinkiläisessä ravintola Kosmoksessa elokuussa 1988. Tuomion mukaan Kylävaara löi elokuvaohjaaja Mika Kaurismäkeä juomakarahvilla kasvoihin, josta seurasi muun muassa nenäluun murtuma. Pahoinpitelyä edelsi sanaharkka koskien Kylävaaran kirjoittamia lehtijuttuja, joiden Kaurismäki katsoi sisältävän perättömiä väitteitä. Kylävaara syytti Mika Kaurismäkeä lievästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta sekä paikalla ollutta Aki Kaurismäkeä laittomasta uhkauksesta. Raastuvanoikeus hylkäsi veljesten syytteet.
Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Paperitähti elokuvan konnana esiintyy Kylävaaraa muistuttava toimittajahahmo Ilja Kulovaara. Kylävaara teki asiasta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, ja Kimmo Sasin avulla eduskuntakyselyn. Elokuvan tekijät selvisivät seuraamuksitta.
Kylävaara tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta vuonna 2002. Hän oli kirjoittanut alatyylisen pakinan eräästä toimittajasta Aktivist -lehteen. Pakinassaan Kylävaara kirjoitti nimeltä mainitsematta, mutta tunnistettavasti seurapiiritoimittajasta, joka oli "ravintolatilaisuuksissa toilaillut ympärihumalassa, vittuillut jokaiselle vastaantulijalle ja esittänyt melkoisia sukupuolielämään liittyviä vihjailuja". Korvaussumma oli 5000 euroa.
Kylävaara toimi 1980-luvun lopulla kiinteistösijoittajana ja joutui sen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin. Maksamatta jääneet velat hänen brysseliläisistä kiinteistösijoituksistaan olivat vuoteen 2007 mennessä kasvaneet lähes 17 miljoonaan euroon.
Tuotanto Kirjat
Kuunnelmat Pikku ystävätär, 1980 Naisten miehet, 1980 Kokenut lentomatkustaja, 1980 Kaverit, 1981 Isä, Jaska sanoi että..., 1981
Näytelmät Mies pylväässä, 1967 Peltovalta, 1971 Kohta sataa – mummi täyttää 80 vuotta mutta on huonona, 1980 Etappi, 1981 Aurinkoranta, 1981 Saksalainen koulu, 1983 Tyttö joka hyppäsi, 1984 Rinnat ja muita tarinoita, 1985 Naaraat, 1986 Lihat tai henki, 1989 Liike-miehiä, 1991 Treffit, 1993 Mattopyykillä, 1993 Remontti, 1993 Naisten sauna, 1993 Yhden kauppa, 1993 Ridge, 1993 Auto, 1993 En tahdo!, 1994 Pudonneita, 1994 Kalle, naapurissa itsetyydytetään, 1994 Mestari, 1995 Vapauttakaa ketut, 1995 Tulkaa takaisin, Armi ja Gil, 1995 Karnevaalit, 1996 Kissanpäivät, 1996 Olkaa hiljaa ja huutakaa, 1996 Aurinkosaari, 1996 Skandaali!, 2002 Tahdon!, 2004 Digi Digi, 2008
Lähteet Kuka kukin on 2007, s. 462. Helsinki 2006.
Viitteet
Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset teatteriohjaajat Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet