Paavius uudella ajalla käsittää paaviuden historian 1400-luvulta nykypäivään. Uuden ajan paaviuden aikana tapahtui useita paaviuden historian ja myös katolisen kirkon historian kannalta merkittäviä tapahtumia, kuten esimerkiksi uskonpuhdistus, jossa syntyivät protestanttiset kirkot.
Uuden ajan paaviuteen kuuluu myös esimerkiksi tieteen ja yhteiskunnan kehittymisestä aiheutunut konflikti paaviuden ja modernisoituvan maailman sekä tieteen kanssa. Uudella ajalla paavius myös kehittyi varsinkin 1800-luvun paaviuden aikana maallisesta ruhtinaspiispuudesta hengellisemmäksi instituutioksi.
Paavinvalta uuden ajan alussa
Uudelle ajalle tultaessa paavius oli jo instituutiona yli tuhatvuotias, mutta vasta myöhäiskeskiajalla paavin valta oli kivunnut huippuunsa. Aivan 600-luvun alussa hallinneen paavin Gregorius Suuren voidaan katsoa siirtäneen läntisen kristillisyyden uudelle ajalle,Kristinuskon historia 2000 s. 94 ja hänen paavinkautensa jälkeen paavius oli instituutiona voimistunut huomattavasti sekä maallisen että hengellisen vallan osalta. Lisääntynyt valta oli keskiajalla johtanut siihen, että paavit alkoivat entistä kiihkeämmin vaatia suurta vaikutusvaltaa useilla elämän osa-alueilla. Paavi Gregorius VII esimerkiksi laati itselleen käyttöön joukon teesejä, joiden mukaan Rooman kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä se Raamatun todistuksen mukaan voi koskaan erehtyä ainoastaan paavi voi kutsua koolle kirkolliskokouksen ainoastaan hän voi asettaa piispoja ja erottaa heidät ainoastaan hän voi muuttaa omia tuomioitaan kukaan ei voi tuomita häntä ainoastaan hän voi hyväksyä kirkkolain muutokset hän voi erottaa keisareita hän voi vapauttaa alamaiset uskollisuudenvalasta kaikkien ruhtinaiden on suudeltava paavin jalkoja.
Myöhemmin paavien valtavaatimukset lisääntyivät entisestään, ja esimerkiksi paavi Innocentius III esitti olevansa ”ihmistä suurempi, Jumalaa pienempi”. Paavi tulkitsi olevansa suoraan Kristuksen sijainen ja näin ollen kuninkaita korkeampi ja oikeutettu käskemään kaikkia. Myöhemmin paavinistuimelle noussut Bonifatius VIII taas vaati paaville täydellistä ylivaltaa perustellen vaatimustaan sillä, että ainoastaan Jumalalla oli oikeus tuomita paavi taikka vastustaa tätä. Bonifatius VIII esittikin, että "voidakseen pelastua jokaisen ihmisolennon on alistuttava Rooman paavin valtaan".Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 43
Paavius uuden ajan alussa Sivistynyt paavius
Paavien harjoittaman tieteen historiassa merkittäväksi virstapylvääksi voidaan katsoa juuri uuden ajan alkuun sijoittuneen paavi Nikolaus V:n pontifikaatti vuosina 1447–1455. Hän oli sivistynyt kulttuureja ja tieteitä suosinut humanistipaavi.
Nikolaus V oli ensimmäinen humanistisista paaveista, hän suosi suuresti tieteitä ja taiteita. Innokkaana bibliofilian harrastajana tunnettu paavi päätti perustaa Roomaan kirjaston ”oppineiden yhteiseksi hyväksi” sekä hankkia sinne ”kaikki kreikkalaiset ja latinalaiset kirjat, jotka ovat paavin ja apostolisen istuimen arvoisia”.Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 54 Nikolaus V keräsi kirjoja ympäri Eurooppaa lähettämällä asiamiehiään etsimään niitä. Hänen kuollessaan paavinistuimen haltuun jäi kyseisen aikakauden laajin kirjakokoelma, joka käsitti yli tuhatkaksisataa käsikirjoitusta.Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 55 Näiden joukossa oli useita kreikankielisten antiikin filosofien kuten Aristoteleen teoksia, joita Nikolaus V:n Roomaan hankkimat idästä tulleet oppineet olivat kääntäneet. Nikolaus V:n toiminnan seurauksena syntyikin Vatikaanin kirjasto Biblioteca Apostolica Vaticana, joka on vuosisatoja ollut erittäin merkittävä tieteellinen kirjasto.
Nikolaus V:n pontifikaatti oli tärkeänä taustana paavien kiinnostukselle kulttuurisesti merkittävien rakennusten tekemiseen 1400-luvulla. Nikolaus V katsoikin, että oppineistolle suunnattujen kirjoitusten lisäksi kirkon tuli myös tarjota oppimattomalle kansalle vaikuttavia rakennuksia.Simo Heininen: Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 55 Kuolinvuoteellaan paavi sanoikin kardinaaleilleen:
Turmeltunut paavius pienoiskuva|Paavi Aleksanteri VI, arvostelluimpia renessanssipaaveja.
Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa paavin suuri maallinen valta ja rikkaus johti väärinkäytöksiin: monet paavit eivät aina käyttäytyneet virkansa edellyttämällä tavalla. Nämä paavit eivät eläneet selibaatissa, vaan heillä saattoi olla useita lapsia ja rakastajattaria. Jotkut myös myivät ja ostivat piispanvirkoja. Nämä osin todelliset ja osin kuvitellut väärinkäytökset olivat osittaisena syynä uskonpuhdistukseen ja täten myös protestanttisten kirkkojen syntyyn: Martti Luther suomi kiivaasti paaviuden alennustilaa ja vastusti vallan keskittymistä yhdelle henkilölle.
Hyvä esimerkki turmeltuneista renessanssipaaveista on Innocentius VIII, joka kuollessaan jätti paavinistuimen sekasortoiseen tilaan. Jo hänen hallintokaudellaan kansalaiset olivat antaneet hänelle pilkkanimen ”Rooman isä” tämän lukuisien aviottomien lasten vuoksi, eikä paavien moraali parantunut hänen kuoltuaankaan. 1400-luvun lopulla etevän lääkärin kerrotaan pystyneen tutkimaan paavin hovissa kaikkia siihen aikaan tunnettuja seitsemää kuppatautia.Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 57–60
Vuonna 1492 tuleva paavi Aleksanteri VI onnistui lahjomaan kardinaalien enemmistön, minkä jälkeen hän nousi paaviksi. Paavi aloitti kautensa lupaavasti, mutta pian hän lopetti hengellisen työn ja keskittyi henkilökohtaisten rikkauksien keräämiseen. Aleksanteri VI oli enemmän turmeltunut maallinen hallitsija kuin valistunut hengellinen johtaja, ja hän jakoi lapsilleen sekä kirkollisia virkoja että maa-alueita Kirkkovaltiosta. Paavi myös suunnitteli tekevänsä Kirkkovaltiosta maallisen valtion ja antavan sen sitten pojalleen.
Aleksanteri VI kuoli 1503. Hänen seuraajansa oli sotainen Julius II, joka keskittyi mieluummin sodankäyntiin kuin hengellisiin velvollisuuksiin. Hänestä kertoo vuonna 1513 ilmestynyt kirjoitus Julius exclusus (suom. ”Ulos jätetty Julius”).Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 11 Kirjoitus kuvaa kuollutta Julius II:ta, joka yrittää päästä Taivaaseen, mutta jota ei päästetä sisälle. Kirjoituksen lopussa paavi yrittää vielä avata taivaanportteja aarrekammionsa avaimella.
Anekauppa
Katolisen opin mukaan synneistä oli mahdollisuus vapautua joko hyvitystöiden taikka kiirastulen kautta. Myöhäiskeskiajalla anekirjeistä, eli ostettavista vapautuksista, muodostui kasvava tulonlähde paavilliselle kuurialle.Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 16 Rahoja ei kuitenkaan käytetty esimerkiksi köyhien auttamiseen, vaan puolet tuloista meni paavi Leo X:lle ja puolet tämän valtuuttamalle ”anekomissaarille”, Mainzin arkkipiispa Albrechtille. Saatuaan paavilta luvan anekaupan harjoittamiseen kahdeksaksi vuodeksi arkkipiispa laati anekaupalle seuraavanlaiset säännöt:Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 17
Aneista saatuja rahoja käytettiin paitsi kartuttamaan paavin ja joidenkin muiden kirkonmiesten henkilökohtaisia aarrekammioita, myös erilaisia kolossaalisia rakennustöitä. Esimerkiksi Pietarinkirkon, joka loppujen lopuksi valmistui vain havainnollistamaan rakennuttajiensa eli paavien propagandistisia tavoitteita maallisen vallan ruumiillistumana,St. Peter's Basilica.org: Final Assessment, haettu 24.9.2007 It lays emphasis upon the spiritual leadership given by God to Peter and his successors. The basilica was meant then to be not only a colossal token of victory but an instrument of propaganda. rakentaminen kysyi paljon varoja. Varoja kerättiin kirkon siunaamalla anekaupalla pohjoista Eurooppaa myöten,Saint Peter's Basilica.org: Saint Peter's in 1505, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 In 1513 the pope issued a bull announcing to the world that the new basilica would eclipse in size and magnificence every church in Christendom. Graciously he promised an extension of indulgences to those pious benefactors who agreed to pay contributions on an annual basis. mikä johti lopulta uskonpuhdistukseen ja protestanttisten kirkkojen eroamiseen katolisesta kirkosta.About.com: Art History - Creating St. Peter's: Architectural Treasures of the Vatican, Stan Parchin, haettu 25.9.2007 Financing its building partially through the sale of indulgences (remissions of temporal punishments due to sin) infuriated many faithful Christians north of the Alps. This abuse was a major factor that contributed to the development of Martin Luther's Reformation...
Uskonpuhdistus
pienoiskuva|upright|vasen|Martti Lutherin 95 teesiä.
Martti Luther julkaisi 95 teesiään vuonna 1517 katolisen kirkon anekauppaa vastaan. Luther joutui pian väittelyyn muiden teologien kanssa, ja paavi uhkasi 1520 häntä kirkonkirouksella. Luther julistettiin pannaan 1521. Kiistat johtivat uskonpuhdistukseen, jonka seurauksena syntyi protestanttinen kirkko.
Uskonpuhdistuksen aikaan paavina oli Leo X. Hän muistutti käytökseltään tyypillistä renessanssiruhtinasta, eikä aluksi kiinnittänyt saksalaisten munkkien väliseen riitaan juurikaan huomiota. Katolisella kirkolla olisi ehkä ollut mahdollisuus estää uskonpuhdistus,Ihmistä suurempi: paaviuden historia s. 65 mutta se ei reagoinut Lutherin uusien oppien nostattamaan väittelyyn tarpeeksi ajoissa, eikä Vatikaanissa aluksi ymmärretty tilanteen vakavuutta. Paavi olisi helposti voinut tuomita Lutherin roviolle, mutta samalla paavi olisi voinut menettää Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinvaalien ennakkosuosikin tuen, mikä sai paavin jahkailemaan kiistassa Lutherin kanssa.Katolisen kirkon historia s. 94 Vasta vaalin loputtua paavi julisti Lutherin pannaan, mutta ajoitus oli väärä ja vain kiihdytti katolisen kirkon vastustajien mieliä. Luther toivoi keskustelua paavin ja uudistusmielisten kanssa, jotta katolisen kirkon epäkohdat saataisiin korjatuiksi.Kristikunnan historia s. 66 Paavi kieltäytyi kuuntelemasta Lutherin esittämää kritiikkiä, mutta tuomitsi silti tämän ajatukset. Tämä johti siihen, ettei epäkohdista puhuttu ja vain muutamissa kaupungeissa järjestettiin opillisia väittelyitä aiheesta.
Samoihin aikoihin uskonpuhdistuksen leviämisen kanssa vuonna 1534 Englannin parlamentti käytännössä erotti maan kirkon katolilaisuudesta tunnustamalla kuninkaan olevan ”Englannin kirkon korkein maallinen päämies”.Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan s. 36 Paavin vallasta luopumisen takana oli pääosin kuningas Henrik VIII, joka vielä hallituskautensa alkuvaiheessa oli ollut paavin tukija ja esimerkiksi kannattanut katolilaista oppia seitsemästä sakramentista. Paavi olikin myöntänyt kuningas Henrikille aikanaan defensor fidei -nimisen arvon (”uskon puolustaja”). Englantilaisen uskonpuhdistuksen taustalla olivat Henrik VIII:n toiveet erota vaimostaan Katariina Aragonialaisesta, mihin paavi Klemens VII ei kuitenkaan suostunut. Henrik VIII reagoi kieltoon irtaannuttamalla Englannin kirkon katolilaisuudesta, mikä synnytti anglikaanisen kirkon.
Jesuiitat pienoiskuva|upright|Paavali III.
Vuonna 1540 paavi Paavali III antoi vahvistuksensa ja siunauksensa kuusi vuotta aikaisemmin perustetulle jesuiittajärjestölle. Uskonpuhdistuksen aikakaudella jesuiitat olivat paaville uskollisia, ja he halusivatkin palvella kirkkoa.Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdituksesta nykyaikaan s. 42 Jesuiitoilla oli myös oma sotilaallinen organisaatio, jonka johtaja toimi paavin alaisuudessa. Jesuiitat eivät muiden hengellisten seurojen tapaan olleet sidottuja luostareihin tai muihin keskuksiin, mikä mahdollisti jäsenille liikkuvan elämän. Jäsenmäärä kasvoikin huomattavasti vuoden 1556 tuhannesta jäsenestä, ja vuonna 1750 jesuiittoja olikin jo 22 590. Jesuiitat saivat kuitenkin huonon maineen, ja vuonna 1773 paavi Klemens XIV lakkautti koko järjestön. Paavi Pius VII kuitenkin perusti sen uudelleen 1814, ja vuoteen 1960 mennessä jäsenmäärä oli taas kivunnut yli kolmeenkymmeneenviiteen tuhanteen.