Lauluja Nuppilasta on huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen neljäs studioalbumi, joka julkaistiin huhtikuussa 1988. Musiikillisesti monipuolinen albumi sisältää sekä humoristisia yhteislauluja, nopeatempoista rockia että synkkiä ja surullisia kappaleita. Löyhän konseptialbumin sanoitukset käsittelevät Vanhaa ylioppilastaloa, jota myös kansitaide esittää, sekä alkoholinkäytön iloja ja suruja. Monissa kappaleissa on lisäksi yhteiskunnallisia teemoja.
Lauluja Nuppilasta oli Lapinlahden Lintujen viimeinen albumi, jolla pianisti Ari ”Arvid” Kettunen soittaa. Alkuvuosina Kettunen oli ollut yhtyeen tuotteliain säveltäjä, mutta Lauluja Nuppilasta -albumille hän teki vain yhden kappaleen ja jättäytyi pian julkaisun jälkeen pois yhtyeen toiminnasta. Suurimman osan musiikista sävelsi kosketinsoittaja Pekka Hedkrok. Sessiomuusikoina albumin tekemiseen osallistuivat pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Pekka ”Rekku” Rechardt (kitara), Pekka Pohjola (bassokitara) ja Jan Noponen (rumpukone). Yhtyeen vakinainen kokoonpano oli sama kuin edellisellä Vihreä gorilla -albumilla.
Albumi sai tuoreeltaan ristiriitaisia arvosteluja, mutta nykyään sitä yleisesti pidetään Lapinlahden Lintujen parhaana. Kaupallisesti albumi menestyi hyvin ja oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalla 7. Vuonna 2009 yhtye teki lyhyen kiertueen, jolla albumi esitettiin kokonaisuudessaan. Konserteissa esitettävä albumi valittiin yhtyeen verkkosivuilla järjestetyssä äänestyksessä.
Albumin vaiheet
Tausta
Lapinlahden Linnut julkaisi helmikuussa 1987 studioalbumin Vihreä gorilla, joka menestyi hyvin.Rossi 2023, s. 130. Yhtye teki vuoden aikana 226 keikkaa, ja esimerkiksi heinäkuussa 1987 esiintymisiä oli päivittäin.Rossi 2023, s. 134. Jatkuvasta konsertoinnista huolimatta yhtyeeltä syntyi nopeasti uutta musiikkia, ja alkuvuodesta 1988 seuraavan albumin kappaleet olivat valmiita.Rossi 2023, s. 143. Yhtye vuokrasi treenikämpän, jossa kappaleita harjoiteltiin noin kahden viikon ajan. Kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin mukaan tämä toi soittoon varmuutta, ja uudesta albumista tuli ”nimenomaan bändilevy”.
Tuotanto
Lapinlahden Lintujen neljäs albumi Lauluja Nuppilasta äänitettiin Helsingin Finnvox-studiolla maaliskuussa 1988. Edellisten albumien tapaan tuottajana toimi Pedro Hietanen.Rossi 2023, s. 88–89, 110, 126, 147. Musiikki oli lähinnä Hedkrokin säveltämää, ja alkuvuosien tuotteliain säveltäjä Ari ”Arvid” Kettunen teki albumille vain yhden kappaleen.Rossi 2023, s. 87, 108. Muut epäilivät aluksi, osaisiko vakaviin kappaleisiin erikoistunut Hedkrok säveltää myös nopeaa rockia tai tarttuvia huumoriralleja, jotka aiemmin olivat olleet Kettusen vastuulla.Rossi 2023, s. 145. Hedkrokin mukaan kasvanut työtaakka ei kuitenkaan tuottanut ongelmia, ja hän olisi tarvittaessa voinut säveltää enemmänkin. Hedkrok on kuvaillut tuolloista työskentelyään sanalla flow.
Äänityksiin osallistuivat sessiomuusikot Pekka ”Rekku” Rechardt (kitara) ja Pekka Pohjola (bassokitara), joiden kanssa Lapinlahden Linnut oli aiemminkin työskennellyt.Rossi 2023, s. 111, 126. Rechardt liittyi myöhemmin yhtyeeseen virallisena jäsenenä.Rossi 2023, s. 257–261. Mukana oli myös yhtyeen alkuperäinen rumpali Jan Noponen, joka soitti konerumpusampleja ja syntetisaattoriperkussioita. Hedkrok ja Noponen olivat ennen äänityksiä tehneet kokeiluja Ryhmäteatterin studiossa mutta luopuneet ajatuksesta, että osa albumin kappaleista ohjelmoitaisiin. Noponen kuitenkin täydensi niitä erilaisilla äänitehosteilla. Lisäksi albumilla vieraili Herttoniemen eläkeläisten yhdistyksen kuoro Raspikurkut.Lyytinen 2003, s. 118; Rossi 2023, s. 147. Yhtyeen vakinainen kokoonpano pysyi samana kuin edellisellä albumilla.Rossi 2023, s. 73.
Matti Jaaranen soitti albumilla ensi kertaa trumpettia. Trumpetinsoittoa hänelle opetti jazzmuusikko Simo Salminen. Mikko Kivinen soittaa albumilla ensimmäistä kertaa ukulelea.Rossi 2023, s. 144, 146.
Julkaisu
Lauluja Nuppilasta ilmestyi huhtikuussa 1988. Se julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä. Singlenä julkaistiin ”Rakas, ukulele soi” B-puolenaan ”Tenukeppi”.Rossi 2023, s. 384.
Lapinlahden Linnut markkinoi uutta albumiaan TV2-kanavalla 13. huhtikuuta esitetyssä Hittimittari-ohjelmassa. Kappaleesta ”Rakas, ukulele soi” tehty musiikkivideo kuvattiin Tampereen Tohlopissa, ja yhtye esittää siinä laulavia rakennustyöläisiä. Jäsenet olivat kuvausten edellä juhlineet aamuyöhön, ja useimmat saapuivat kuvauspaikalle tunnin myöhässä. Videolla näkyy, kuinka katukylttiin nojaava Tapio Liinoja nukkuu seisaaltaan ja havahtuu yllättäen hereille.Rossi 2023, s. 147–148.
Albumin virallinen julkistamistilaisuus oli pari viikkoa Hittimittarin jälkeen. Tapahtuma järjestettiin Yrjönkadun uimahallissa, jonne kutsuttiin levy-yhtiön ja tiedotusvälineiden edustajia. Yhtye saapui tilaisuuteen laakeriseppeleisiin ja pyyhkeisiin verhoutuneina, poseerasi hetken alasti ja aloitti sitten uimahyppynäytöksen. Paikalla oli myös alastomia naisia. Yhtye perusteli esiintymistään: ”Arvostamme roomalaisia tapoja, kylpylöitä, lihaa, rypäleitä ja kauniita naisia.” Levy-yhtiötä ei ollut etukäteen tiedotettu tapahtuman ohjelmasta.
Kuvaus albumista
Kansikuva
Matti Jaarasen piirtämä kansikuva esittää Vanhaa ylioppilastaloa,Rossi 2023, s. 144. jossa Lapinlahden Linnut oli aikanaan perustettu.Lyytinen 2003, s. 15. Kansikuvassa rakennus on tosin siirretty Helsingin keskustasta maaseudulle.
Musiikkityyli
Lauluja Nuppilasta on löyhä konseptialbumi, jonka kappaleet käsittelevät Vanhan ylioppilastalon kuppilaa ja alkoholia. Tyylillisesti monipuolinen albumi sisältää sekä kepeää huumorimusiikkia ja nopeatempoista rockia että vakavia ja surullisia lauluja.Rossi 2023, s. 144–146.
Kappalemateriaali
A-puoli
Avausraita ”Rakas, ukulele soi” on Tapio Liinojan sanoittama kappale, jonka Heikki ”Hiski” Salomaa laulaa. Sanoitus kertoo uskottomasta miehestä, jonka puoliso on nähnyt Mannerheimintiellä toisen naisen kanssa. Reggae-vaikutteinen sävellys rakentuu Mikko Kivisen soittaman ukulelen ja Pekka Pohjolan bassonsoiton varaan. Lopussa Kivinen soittaa ukulelella soolon, joka äänitettiin ensimmäisellä otolla. Kappale syntyi kiertueella Kuhmossa, kun Liinoja konsertin jälkeen löysi alastoman Kivisen hotellihuoneestaan soittamasta ukulelea.
”Miksi surisin” on nopeatempoinen kappale, jossa Mikko Kivinen, Matti Jaaranen, Timo Eränkö, Markku Toikka, Heikki Salomaa ja Tapio Liinoja laulavat vuorotellen ongelmistaan. Jokainen toteaa lopulta, ettei suruun ole syytä, sillä muilla jäsenillä menee vielä huonommin. Kappaleen loppuhuudot ”Minä eroan!” ja ”Minä jään!” viittaavat yhtyeen ensimmäiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle suuntautuneeseen konserttimatkaan syystalvella 1983. Jäsenet olivat sopineet, että jokainen saa ennen esiintymistä juoda vain yhden oluen, mutta ravintolassa Kivinen asetti yhtyeessä jatkamisen ehdoksi toisen tuopin. Sen jälkeen jokainen jäsen ilmoitti vuorotellen eroavansa, kunnes viimeisenä jäljellä ollut Jaaranen totesi pysyvänsä yhtyeessä. Tapauksen seurauksena olutrajoituksista luovuttiin.Rossi 2023, s. 69–70.
”Kohta varisee!” on Jaarasen sanoittama ja laulama ukuleleriffin kuljettama rock-kappale, joka kertoo konepajatyöläisen elämästä.Rossi 2023, s. 146. Markku Toikka pitää sitä Lapinlahden Lintujen parhaana 1980-luvun kappaleena, jossa on ”aitoa, oikeaa rocklyriikkaa”.Lyytinen 2003, s. 130. Hedkrokin mielestä se on ”työläislaulu, ankara sodanjulistus”.Lyytinen 2003, s. 132.
”Kuppilan tango” on albumin tunnetuimpia kappaleita, jonka sävellys yhdistelee iskelmää progressiiviseen rockiin. Tapio Liinojan sanoitus kertoo Vanhan kuppilassa vietetystä illasta ja sen aikana heränneestä ihastuksesta, jonka kohde sanoo käyvänsä vessassa eikä koskaan palaa.Järvelä 2012, s. 52. Kertoja käy vuodesta toiseen Vanhalla toivoen tapaavansa ihastuksensa uudelleen. Sanoitus perustuu Liinojan ja tämän ensimmäisen vaimon kohtaamiseen keväällä 1983, mutta Liinoja muutti lopun surulliseksi, koska piti sitä tarinallisesti parempana. Kappaleesta esitettiin musiikkivideo televisiosarjan Seitsemän kuolemansyntiä ensimmäisessä jaksossa. Kappale sovitettiin ja äänitettiin sarjaan uudestaan.
”Kuolemantutkijaa” yhtye oli esittänyt jo ensimmäisen albuminsa (1985) aikoihin. Studioversiota varten Hedkrok teki Timo Erängön sanoitukseen uuden sävellyksen: ”En ole tietääkseni tätä kuolemantutkijaa tavannut, mutta kyllä biisillä esikuva on.” Kappaleessa mainitaan myös näyttelijä Tomi Salmela.Lyytinen 2003, s. 117–118.
”Lasten siivouslaulussa” esiintyy Herttoniemen eläkeläisten kuoro, joka Jukka Lyytisen mukaan tuo ”lauluun suorastaan uuden, joidenkin mielestä korviavihlovan ulottuvuuden”. Erängön sanoituksessa kehotetaan polttamaan vakuutusyhtiöt ja valtaamaan pankit. Kappaleesta esitettiin lyhyet musiikkivideot Seitsemän kuolemansynnin jaksoissa 5 ja 7, jossa kappaleen lauluosuuden esittävät yhtyeen jäsenet.
B-puoli
”Saako niin tehdä” on humalaisesta sääntöjen rikkomisesta kertova huumorikappale, jonka Markku Toikka sanoitti ja lauloi. Hannu Lemola soittaa loppupuolella lyhyen rumpusoolon.
”Tenukepissä” Kivinen laulaa änkyttäen, ja änkytystä jäljittele myös puhallinsoittimilla soitettu päämelodia. Alkoholismista kertova sanoitus on ristiriidassa humoristisen yleissävyn ja letkeän sävellyksen kanssa, ja Kivisen mukaan ”kappaleen ytimessä on nimenomaan epätoivoinen väite, että järjetön dokaaminen olisi mukamas jotenkin ihan vitun nastaa”. Konserteissa kappaletta esitettiin erittäin nopealla tempolla, mikä Kivisen mielestä ”korosti laulun maanista tunnelmaa”.
”Suuri juokseva ihminen” on Liinojan sanoittama kappale, jonka krapulasta ja sosiaalisesta ahdistuksesta kertovaa sanoitusta Timo Rossi kuvailee psykedeeliseksi.Rossi 2023, s. 144, 146.
”Roudarin lempi” kertoo roudarien tekemästä raskaasta ruumiillisesta työstä. Kappaleen lopussa karjaistavan kirosanan ”Saatana” huusi Heikki Salomaa, mutta konserteissa sen kävi toisinaan laulamassa roudari Lenni Roininen.
”Kuka junaa kuljettaa” on Salomaan sanoittama kasvutarina, joka kertoo nuoren miehen haaveista ja pettymyksistä.
”Patja-apina” oli ainoa kappale, jonka Ari Kettunen sävelsi albumille. Kettunen myös laulaa kappaleen, jonka sanoitus kertoo estottomasta rakkaudesta ja puolisolta opittujen uusien asioiden tuottamasta ilosta. Elämäkerturi Timo Rossin mukaan kyseessä on ”kelpo ralli”, mutta Kettunen suorastaan vihasi kappaletta.Rossi 2023, s. 148. Kettunen oli epävarma soittotaidoistaan, ja ennen albumin julkaisua hän ahdistuneena soitti muille jäsenille pyytäen näitä jättämään ”Patja-apinan” pois.
Albumin päättävä ”Talonmiehen perhonen” on synkkä ja hidastempoinen kappale, jonka sanoitus kertoo iäkkään talonmiehen onnettomasta avioliitosta. Liinojan sanoittaman kappaleen laulaa Hedkrok.
Vastaanotto
Lauluja Nuppilasta sai ristiriitaisia arvosteluja. Uuden Suomen aikalasarviossa sitä kuvailtiin ”kuivaksi ja väkinäiseksi”. Timo Pennasen Sisältää hitin -listauksen perusteella Lauluja Nuppilasta oli Suomen myydyimpien studioalbumien joukossa 10 viikkoa ja parhaimmillaan 7. suosituin, mikä merkitsi hieman kahta edellistä albumia heikompaa menestystä. ”Rakas, ukulele soi” ei noussut singlelistoille.