pienoiskuva|upright|Mandylionia kuvaava maalaus. Historiallisen Jeesuksen ennallistus tarkoittaa kristillisten ja muiden raamatuntutkijoiden historiantutkimuksen menetelmillä tekemää ennallistusta eli rekonstruktiota Uuden testamentin kuvaamasta Jeesus Nasaretilaisesta henkilönä, missä Jeesuksen olemassaoloa pidetään lähtökohtaisesti totena, mutta jossa tutkimus ei ota kantaa muihin uskonnollisiin oletuksiin, kuten kertomuksiin Jeesuksen yliluonnollisista voimista tai käsitykseen Raamatun erehtymättömyydestä. Tutkimusta tekevät muun muassa humanistit, psykologit ja teologit joiden pyrkimyksenään on selvittää Jeesuksen elämän vaiheita ja arvioida hänen nimissään esitettyjen kertomusten alkuperäisyyttä. Raamatuntutkijoiden ennallistus historiallisesta Jeesuksesta on eri asia kuin kysymys Jeesuksen historiallisuudesta, jossa arvioidaan sitä, onko Raamatun kuvailema Jeesus-hahmo ollut olemassa historiallisena henkilönä.

Vaikka eri raamatuntutkijoiden tekemissä ennallistuksissa on eroja, ne ovat usein yhteneviä seuraavilta kohdilta: Jeesus oli juutalainen opettaja, joka sai joukon galilealaisia seuraajiaUro & Lehtipuu 1997, s. 250. ja jonka roomalaiset ristiinnaulitsivat Palestiinassa Pontius Pilatuksen prokuraattorikaudella.

Historiallinen Jeesus-tutkimus

Tutkimuksen historia

Lähdekriittinen tutkimus, jossa Raamatun tekstit alistettiin samanlaisen tarkastelun alle kuin kaikki muutkin historialliset tekstit, sai alkunsa 1600-luvulla. Varsinainen historiallisen Jeesuksen etsintä alkoi Hermann Samuel Reimaruksen töiden myötä. Hän pyrki riisumaan Jeesuksen elämän yliluonnollisista piirteistä.Uro & Lehtipuu 1997, s. 10–11. Muita koulukunnan edustajia ovat muun muassa G. E. Lessing, D. F. Strauss, Ernest Renan, Adolf von Harnack ja Albert Schweitzer.Uro & Lehtipuu 1997, s. 11–16. Nykytutkimuksessa historiallista Jeesusta on tutkinut muun muassa pohjois-amerikkalaisten tutkijoiden muodostama Jeesus-seminaari, joka on äänestänyt Jeesuksen lausumien aitoudesta.Uro & Lehtipuu 1997, s. 155.

Tutkimusmenetelmä

Tutkimukseen kuuluu sekä sen tutkimusta, mitkä todelliset Jeesuksen elämän vaiheet olivat, että sen arviointia, mitä Jeesus todellisuudessa opetti. Tutkimus perustuu ennen kaikkea säilyneiden tekstilähteiden tutkimukseen, ja se hyödyntää erilaisia historiallis-kriittisiä menetelmiä. Materiaalia arvioidaan sen historiallisessa yhteydessä; samoin otetaan huomioon muun muassa lähteiden ikä, luonne, keskinäiset suhteet ja sisäiset kerrostumat.Uro & Lehtipuu 1997, s. 153.

Jeesuksen lausumia arvioidaan muun muassa seuraavien aitouden kriteerien perusteella:Uro & Lehtipuu 1997, s. 154.

Moninkertaisen todistuksen kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se esiintyy useissa toisistaan riippumattomissa lähteissä. Vaikutushistorian kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se selittää myöhempiä historiallisia kehityskulkuja. Kielellisen tarkkuuden kriteeri. Ollakseen aito, lausuman tulee voida olla palautettavissa kielellisesti aramean kieleen. Koherenssikriteeri. Aidoiksi oletettujen lausumien tulee sopia keskenään yhteen. Toisaalta tulee kuitenkin sallia se mahdollisuus, että samankin henkilön opetukset ovat olleet sisäisesti jännitteisiä tai muuttuneet ajan myötä. Erilaisuuden kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se on omaperäinen ja poikkeaa sekä aikaisemmasta juutalaisesta että myöhemmästä varhaiskristillisestä ajattelusta.

Evankeliumit historiallisina lähteinä

Tärkeimmät lähteet Jeesuksen elämästä ovat ns. synoptiset evankeliumit, eli evankeliumit Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan mukaan. Ensin mainittu on ajoitettu noin vuodelle 70, kaksi jälkimmäistä on oletettavasti kirjoitettu vuosien 75 ja 100 välillä. Vaikka ne painottavatkin Jeesuksesta antamissa henkilökuvissaan erilaisia piirteitä, antavat ne Jeesuksen elämästä jokseenkin yhdenmukaisen kuvan. Nykyään uskotaan, että Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin ja sekä Matteus että Luukas hyödynsivät Markuksen evankeliumia kirjoitustyössään. Heillä arvellaan olleen käytössään myös ns. Q-lähde, jonka ei kuitenkaan uskota olleen elämäkerta vaan kokoelma Jeesus-sitaatteja.Harjula, s. 21.

Raamatun neljäs evankeliumi, evankeliumi Johanneksen mukaan, on sävyltään voimakkaan hengellinen ja teologinen, eikä sitä voida historiallisesti pitää yhtä luotettavana lähteenä. Raamatun ulkopuolelle jätetyt apokryfiset evankeliumit eivät esitä Jeesuksen elämää alusta loppuun, eikä niiden sisällöllä ole merkittävää yhteyttä historiallisiin tapahtumiin.

Evankeliumit perustuvat suulliseen perinteeseen ja kuvaavat Jeesuksen seuraajien ja varhaisen seurakunnan kollektiivista uskoa. Niillä on monia indoeurooppalaisille sankarimyyteille tyypillisiä piirteitä. Uskontotieteen tutkijan Raimo Harjulan mukaan Raamatun evankeliumit onkin nähtävä sakraalibiografioina eli pyhinä elämäkertoina eivätkä ne ole puolueettomaksi selonteoksi tarkoitettua historiankirjoitusta vaan kertovat Jeesuksen seuraajien mestarilleen antamista merkityksistä.Harjula, s. 17–18.

Tutkijoiden näkemyksiä

Useimmat historian- ja raamatuntutkijat pitävät Jeesusta juutalaisena, Galileassa syntyneenä opettajana, jota pidettiin yleisesti parantajana ja joka sai kasteen Johannes Kastajalta ja joka tuomittiin Pontius Pilatuksen käskystä kuolemaan ristiinnaulitsemalla syytettynä kansan kiihotuksesta Rooman valtakuntaa vastaan.Brown, Raymond E.: The Death of the Messiah: From Gethsemane to the Grave (New York: Doubleday, Anchor Bible Reference Library 1994), p. 964; Carson, D. A. et al., p. 50–56; Cohen, Shaye J. D.: From the Maccabees to the Mishnah, Westminster Press, 1987, p. 78, 93, 105, 108; Crossan, John Dominic: The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant, HarperCollins, 1991, p. xi-xiii; Grant, Michael: p. 34–35, 78, 166, 200; Fredriksen, Paula: Jesus of Nazareth, King of the Jews; Knopf, Alfred A.: 1999, p. 6–7, 105–110, 232–234, 266; Meier, John P.: vol. 1:68, 146, 199, 278, 386, 2:726; Sanders, E. P.: pp. 12–13; Vermes, Geza: Jesus the Jew (Philadelphia: Fortress Press 1973), p. 37.; Paul L. Maier, In the Fullness of Time, Kregel, 1991, pp. 1, 99, 121, 171; Wright, N. T.: The Meaning of Jesus: Two Vis Varmimmat historialliset tiedot koskevat Jeesuksen tuomiota ja ristiinnaulitsemista.

Risto Uro on tiivistänyt tutkijoiden näkemykset seuraavalla tavalla: Jeesus toimi aluksi Johannes Kastajan lähipiirissä. Myöhemmin hän toimi Galileassa kiertelevänä saarnaajana ja parantajana. Jeesus opetti usein vertausten avulla, ja keskeisenä aiheena opetuksissa oli ajatus "Jumalan valtakunnan" tulosta. Jeesuksella oli seuraajia, ja he tekivät yhdessä ainakin yhden matkan Jerusalemiin. Jeesuksen lähipiiriin kuului myös naisia. Jerusalemissa Jeesus joutui hankaluuksiin temppeliin liittyvien auktoriteettien ja roomalaisten vallanpitäjien kanssa, ja sen seurauksena hänet tuomittiin kuolemaan.

Jeesuksen elämän ja opetuksen tarkemmista yksityiskohdista tutkijat sen sijaan ovat erimielisempiä. Näkemykset ovat vaihdelleet: hänet on nähty muun muassa apokalyptisenä lopun ajan julistajana, kiertelevänä kyynikkofilosofina ja vastakulttuurin edustajana, henkien karkottajana sekä radikaalinakin yhteiskunnallisena uudistajana.Uro & Lehtipuu 1997, s. 108, 156–157.

Raamatuntutkijoiden vähemmistön kantaa edustava Jeesus-seminaari on painottanut Jeesuksen roolia viisaudenopettajana ja kiistää Jeesuksen olleen lopunajallinen profeetta. Jeesuksen lausumien arvioinnin ohella seminaari on esittänyt kannanottoja myös Jeesuksen elämän yksityiskohtia koskien. Muun muassa noin puolet seminaarin tutkijoista ajattelee, ettei Jeesuksen biologista isää voida tunteaHäkkinen 2003, s. 42–43..

Syntymä ja lapsuus

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, jonne Jeesuksen äiti Maria ja tämän kihlattu Joosef olivat vähän ennen syntymää lähteneet Nasaretista osallistuakseen keisari Augustuksen käskystä koko Rooman valtakunnassa toimeenpantavaan verollepanoon."Novum 2, Uusi testamentti selityksin", s. 32. Matteuksen mukaan joukko opastavaa tähteä seuranneita "itämaan tietäjiä" saapui paikalle kumartamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta ja tuomaan tälle lahjoja. Kuultuaan kuninkaan syntymästä Juudean kuningas Herodes päätti turvata oman asemansa tapattamalla kaikki Betlehemin alle kaksivuotiaan poikalapset.Harjula, s. 29. Herodes tunnettiin julmana hallitsijana, mutta Betlehemin lastenmurhasta ei ole viitteitä.Harjula, s. 29–30.

Matteuksen mukaan enkeli varoitti Mariaa, ja tämä pakeni perheineen joukkomurhaa Egyptiin. Näin Matteuksen mukaan toteutui Vanhan testamentin profetia: "Egyptistä minä kutsun poikani." Samoin perheen asettuminen Nasaretiin "tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi."Harjula, s. 30. On mahdollista, että Jeesuksen syntymä ei ole sijoitettu Betlehemiin historiallisista syistä vaan Miikan kirjassa esiintyvän profetian toteuttamiseksi. Sen mukaan Daavidista polveutuva Messias oli syntyvä "Daavidin kaupungissa" eli Betlehemissä. Matka Nasaretista Betlehemiin on linnuntietä noin 150 km, vuoristoinen ja huonosti matkustamiseen soveltuva.

Lisäksi koko Rooman valtakunnan kattavan verollepanon olemassaolo Jeesuksen syntymän aikoihin on kyseenalaista,Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty s. 118 eikä sitä ole kyetty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. On myös esitetty, että kyse olisikin ollut Rooman valtakunnan alueella asuneiden ihmisten antamasta kuuliaisuudenvalasta keisari Augustukselle, josta löytyy historiallisia todisteita ajanjaksolta 3/2 eaa. Jotkut tutkijat tosin pitävät Jeesuksen syntymä­kertomuksia puhtaasti epähistoriallisina.Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty s. 117–120Uro & Lehtipuu 1997, s. 109. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kuvaukset Jeesuksen syntymästä ovat monin paikoin keskenään ristiriitaisia aina syntymäajasta lähtien. Monet kristityt tutkijat uskovat Jeesuksen syntyneen Matteuksen evankeliumin mukaisesti vähän ennen vuotta 4 eaa.Holmén 2007, s. 32. Tuolloin Josefus ja Schürer olettivat Herodeksen kuolleen, mutta uusin tutkimustieto osoittaa kuolinvuodeksi 1 eaa.

Neitseellinen syntymä

Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit mainitsevat Joosefin Jeesuksen isäpuoleksi, koska he samalla julistavat Marian, Jeesuksen äidin, raskauden aiheutuneen Pyhästä Hengestä. Vanhimmassa, Markuksen evankeliumissa Jeesuksen isäpuolta tai syntymää ei mainita lainkaan. Tämä on saanut noin puolet kansainvälisen Jeesus-seminaarin tutkijoista ajattelemaan, ettei Jeesuksen biologista isää voida tuntea, vaan käytännössä hän oli avioton ja isätön.Häkkinen 2003, s. 42–44. Päätelmiin on vaikuttanut myös Jeesuksen syntymäkertomusten legendanomaisuus.Häkkinen 2003, s. 36.

Matteuksen evankeliumin mukaan Joosefin ja Marian avioliittosopimus oli jo tehty, kun Marian raskaus kävi ilmi. Siksi Joosef halusi vähin äänin purkaa sopimuksen mutta sai sitten unessa ilmestyksen enkeliltä, joka kertoi tulevan lapsen olevan Pyhästä Hengestä siinnyt ja kehotti Joosefia avioitumaan kihlattunsa kanssa. Joosef myös teki näin, muttei koskenut vaimoonsa ennen Jeesuksen syntymää. Matteuksen mukaan tämä toteutti Vanhan testamentin profetian, jonka mukaan "neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan" – kyseessä on kuitenkin Vanhan testamentin kreikankielisen laitoksen (Septuagintan, 200-luvulta eaa.) käännösvirhe, jossa heprean "alma" ('nuori nainen') on käännetty muotoon "parthenos" ('neitsyt'). Raimo Harjula spekuloi Matteuksen tietoisesti valinneen omaa kertomustaan neitseellisestä syntymästä tukevan käännöksen.Harjula, s. 32.