Lysias (; n. 445–380 eaa.) oli antiikin kreikkalainen puhuja ja logografi, joka oli kotoisin Syrakusasta mutta toimi pääosin Ateenassa. Hänet luetaan yhdeksi kymmenestä attikalaisesta puhujasta.
Elämä
Lysias syntyi Ateenassa vuonna 458 eaa. Hän oli kotoisin Syrakusan kaupungista Sisiliasta ja Perikleen kutsusta Ateenaan muuttaneen Kefaloksen poika. Näin hän oli Ateenassa metoikkeja.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 1; Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 835; Fotios: Bibliotheke 262, s. 488 jne.; Suda, ; Lysias: Eratosthenesta vastaan 4; Cicero: Brutus 16.
Ollessaan hieman yli 15-vuotias, vuonna 443 eaa., Lysias ja hänen kaksi (joidenkin mukaan kolme) veljeään liittyivät ateenalaisiin siirtolaisiin, jotka perustivat Thurioin kaupungin Etelä-Italian Suur-Kreikkaan. Siellä Lysias viimeisteli koulutuksensa kahden syrakusalaisen, Teisiaan ja Nikiaan, johdolla, ja saavutti myöhemmin suurta arvostusta Thurioin asukkaiden keskuudessa – hän näyttää jopa osallistuneen nuoren kaupunkivaltion hallintoon. Aristoteleelta käy ilmi, että Lysias omistautui jonkin aikaa retoriikan opettamiseen,Cicero: Brutus 12. vaikkakaan ei ole varmaa, aloittiko hän tämän ammatin jo Thurioissa vai vasta palattuaan Ateenaan, jossa Isaioksen tiedetään olleen hänen oppilaansa.Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 839; Fotios, emt., s. 490a.
Sisilian sotaretken tappion jälkeen vuonna 411 eaa., kun Lysias oli 47-vuotias, sekä Sisiliassa että Etelä-Italiassa vainottiin kaikkia, joita epäiltiin Ateenan kannattajiksi. Thurioin spartalaismieliset karkottivat Lysiaaan kaupungista yhdessä 300 muun kanssa, koska heidät katsottiin ateenalaismielisiksi. Lysias palasi nyt Ateenaan, mutta kohtasi sielläkin suuria vastoinkäymisiä: Aigospotamoin taistelun jälkeen valtaan nousseet kolmekymmentä tyrannia pitivät häntä hallinnon vastustajana, takavarikoivat hänen huomattavan omaisuutensa ja vangitsivat hänet teloitusta varten. Lysias onnistui kuitenkin pakenemaan Ateenasta ja hakeutui turvaan Megaraan.Pseudo-Plutarkhos, emt.; Fotios, emt. Hänen veljensä kuitenkin surmattiin.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.8|Lysias. Jean Dedieun veistos Versailles’n palatsin puistossa, n. 1850. Lysiaan rakkaus Ateenaa kohtaan oli kuitenkin niin suuri, että kun Thrasybulos johti patriootteja Fylestä vapauttamaan isänmaataan, Lysias antoi heille ilomielin loputkin varoistaan: hän lähetti drakhmaa, 200 kilpeä ja palkkasi 302 palkkasotilasta. Kiitokseksi tästä Thrasybulos järjesti hänelle Ateenan kansalaisoikeudet. Arkhinos sai kuitenkin myöhemmin kansankokouksen mitätöimään sen, koska oikeus oli myönnetty ilman probūleumaa eli esitystä valtuutetulta elimeltä. Tämän jälkeen Lysias eli Ateenassa isoteelina eli veronmaksajana ilman kansalaisoikeutta, ja omistautui ilmeisesti yksinomaan logografin toimeen eli oikeuspuheiden laatimiseen muiden käytettäväksi. Hän kuoli vuonna 378 eaa. 80-vuotiaana.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 12; Pseudo-Plutarkhos, emt. s. 836; Fotios, emt. s. 490.
Teokset
Lysiaan tuotanto oli poikkeuksellisen runsas – hän oli yksi tuotteliaimmista puhetaidon harjoittajista, joita Ateenassa koskaan toimi. Antiikin aikana hänen nimissään liikkui peräti 425 puhetta, vaikka antiikin aikaiset kriitikot pitivät vain 230 niistä aitoina.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 17; Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 836; Fotios: Bibliotheke 488; Cicero: Brutus 16. Näistä puheista on säilynyt nykyaikaan vain 34, joista osa on vajaita ja osa todennäköisesti epäperäisiä, sekä 172 puheen otsikot. Lisäksi ainakin 53 muusta puheesta on säilynyt katkelmia.
Suurin osa Lysiaan puheista on oikeuspuheita, paitsi Hautajaispuhe korinttilaisten auttajille, joka oli ylistyspuhe Korintin sodassa kaatuneille sotilalle, sekä Olympialainen puhe, joka oli Olympian kisoissa vuonna 388 eaa. pidetty puhe. Lähes kaikki puheet – lukuun ottamatta yhtä eli puhetta Eratosthenesta vastaan, jonka Lysias esitti itse oikeudessa vuonna 403 eaa. – on laadittu hänen palattuaan Thurioista Ateenaan. Mukana on kuitenkin muutamia puheita, jotka lienevät peräisin hänen elämänsä aiemmasta vaiheesta, jolloin hän lähestyi puhetaidon harjoittamista teoreettisemmasta näkökulmasta. Siksi ne on tulkittava lähinnä retorisiksi harjoitelmiksi. Puheen Eratosthenesta vastaan alun perusteella voidaan päätellä, että Lysiaan varsinainen ura oikeuspuheiden kirjoittajana alkoi tuolloin eli noin vuonna 403 eaa. Lysiaan kadonneisiin teoksiin kuuluu retoriikan oppikirja Retoriikan taito (), joka oli luultavasti hänen varhaisimpia kirjoituksiaan.
Luettelo puheista
1. Puolustuspuhe Eratostheneen murhasta (; lat. De caede Eratosthenis) 2. Hautajaispuhe korinttilaisten auttajille (; Oratio funebris) 3. Puolustuspuhe Simonia vastaan (; Adversus Simonem) 4. Haavoittamisesta tahallisesti; epäselvää, kuka on syyttäjä ja syytetty (; Defensio criminis de vulnere praemeditato) 5. Kalliaan puolesta temppelinryöstössä (; Pro Callia) 6. Andokidesta vastaan jumalattomuudesta (; In Andocidem) 7. Areiopagipuhe oliivipuun kantoa koskevassa asiassa (; De sacrae olivae trunco) 8. Syyte panetelleita kumppaneita vastaan (; Accusatio adversus familiares de obtrectationibus) 9. Sotilaan puolesta (; Pro milite) 10. Theomnestosta vastaan I (; In Theomnestum I) 11. Theomnestosta vastaan II (; In Theomnestum II) 12. Eratosthenesta, kolmenkymmenen tyrannin jäsentä, vastaan, jonka Lysias itse piti (; Contra Eratosthenem) 13. Agoratosta vastaan ilmiannon perusteella (; Contra Agoratum) 14. Alkibiadesta vastaan karkuruudesta eli Alkibiadesta vastaan I (; In Alcibiadem I) 15. Alkibiadesta vastaan sotaan osallistumisen laiminlyönnistä eli Alkibiadesta vastaan II (; In Alcibiadem II) 16. Mantitheoksen puolesta (; Pro Mantitheo) 17. Eratonin varoista, valtiota vastaan (; De publicatis bonis) 18. Nikiaan veljen omaisuuden takavarikoinnista, loppusanat (; De publicatione Niciae fratris bonorum epilogus) 19. Aristofaneen varoista, valtiota vastaan (; Pro Aristophanis bonis) 20. Polystratoksen puolesta (; Pro Polystrato) 21. Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta, nimettömänä (; De muneribus acceptis) 22. Viljakauppiaita vastaan (; In dardanarios tai Contra frumentarios) 23. Pankleonia vastaan siitä, ettei hän ollut plataiailainen (; In Pancleonem) 24. Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan (; Pro invalido) 25. Puolustuspuhe syytteeseen kansanvallan kumoamisesta (; De democratia eversa) 26. Euandroksen tutkinnasta (; In Evandrum) 27. Epikratesta ja hänen lähettilästovereitaan vastaan, loppusanat Theodoroksen nimissä (; In Epicratem) 28. Ergoklesta vastaan, loppusanat (; In Ergoclem) 29. Filokratesta vastaan, loppusanat (; In Philocratem) 30. Syyte kirjuri Nikomakhosta vastaan tilinteon yhteydessä (; In Nicomachum) 31. Filonia vastaan tutkinnan yhteydessä (; In Philonem) 32. Diogeitonia vastaan (; In Diogitonem) 33. Olympialainen puhe (; Olympiaca) 34. Ateenan perinteisen valtiomuodon kumoamista vastaan (; De republica Atheniensium)
Arviointia
Lysiaan puheiden arvostusta antiikissa kuvaa se, kuinka moni kirjoitti niistä selitysteoksia ja kommentaareja – mainittakoon muun muassa Kaikilios Kalaktalainen, Zosimos Gazalainen, Zenon Kitionlainen, Harpokration, Paulos Germinos ja monet muut. Mistään näistä ei kuitenkaan ole säilynyt nykyaikaan mitään. Merkittävin säilynyt käsittely on Dionysios Halikarnassoslaisen käsialaa, hänen teoksestaan Muinaisista puhujista säilyneessä osassa, joka oli omistettu Lysiaalle ja tunnetaan latinankielisellä nimellä De Lysia, ”Lysiaasta”. Sitä voi täydentää myös Fotioksen huomioilla.
Dionysioksen ja muiden sattumanvaraisten mainintojen – sekä säilyneiden puheiden tarkastelun – perusteella Lysiaan kieli on täysin puhdasta ja sitä voidaan pitää Attikan murteen parhaana mittapuuna. Hänen ilmaisunsa on luonnollista ja yksinkertaista, mutta samalla ylevää ja arvokasta.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 2–3, Demosthenes 13; Cicero: Brutus 32; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 12.10.21, vrt. 9.4.17. Lysiaan tyyli on aina selkeää ja kirkasta. Vaikka hänen ilmaisunsa on runsasta, se ei kärsi epätarkkuudesta, eikä hänen retorisia tehokeinojaan voi pitää haitallisina hänen viehättävän yksinkertaisen tyylinsä kannalta.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 4 jne. Hänen henkilökuvauksensa ovat aina vaikuttavia ja elävän tuntuisia.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 7; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 3.8.51; Fotios: Bibliotheke s. 488.
Mikä kuitenkin erityisesti erottaa hänen puheensa muista antiikin puhujista, on sanoin kuvaamaton sulokkuus ja tyylikkyys, joka läpäisee kaikki hänen teoksensa – ilman että se heikentää niiden voimaa tai vaikuttavuutta. Tämä sulokkuus katsottiin niin olennaiseksi piirteeksi Lysiaan tyylissä, että Dionysios piti sitä hyvänä kriteerinä erottaa aidot puheet epäaidoista.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 10, 3, Demosthenes 13, Deinarkhos 7; vrt. Cicero: Brutus 9, 16; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 9.4.17, 12.10.24. Lysiaasta tuli tärkein edustaja yksinkertaiselle tyylille () ja attikismin esikuva. Myös Lysiaan tapa käsitellä aiheitaan on saanut suurta kiitosta.Dionysios Halikarnassoslainen: Lysias 15–19; Hermogenes Tarsoslainen: Puheen muodoista (De formis oratoriis) II, s. 490. Ei siis ole yllättävää, että kerrotaan vain kahden hänen muiden puolesta kirjoittamistaan lukuisista puheista epäonnistuneen oikeudessa.Pseudo-Plutarkhos: Kymmenen puhujan elämäkerrat 836.
Tekstilaitokset
Lysiaan säilyneet puheet sisältyivät useisiin varhaisiin attikalaisten puhujien kokoelmiin, joita julkaisivat muun muassa Aldus Manutius, Henri Estienne eli Henricus Stephanus, Johann Jakob Reiske, Immanuel Bekker sekä Johann Heinrich Baiter ja Hermann Sauppe. Varhaisista erillispainoksista mainittakoon J. Taylorin laitos (Lontoo, 1739, 4to), jossa on mukana laaja kriittinen apparaatti ja Marklandin korjauksia; C. Foertschin painos (Leipzig, 1829, 8vo.); J. Franzin julkaisu (München, 1831, 8vo), jossa puheet on järjestetty kronologisesti; L. Hoelscherin De Lysiae oratoris vita et dictione (Berliini, 1837, 8vo.), sekä De vita et scriptis Lysiae oratoris commentatio (Berliini, 1837, 8vo.).
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Lysias. Perseus.
Luokka:Attikalaiset puhujat