Rosemaryn painajainen () on yhdysvaltalainen kauhuelokuva vuodelta 1968. Elokuvan käsikirjoitti ja ohjasi Roman Polański, ja se perustuu Ira Levinin menestysromaaniin Rosemaryn painajainen. Elokuvan pääosissa ovat Mia Farrow ja John Cassavetes, ja se oli Polańskin ensimmäinen elokuva Yhdysvalloissa.
Rosemaryn painajainen oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys. Siitä tuli kauhuelokuvan rajapyykki,Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.1.2012, sivu D 9 ja sitä seurasi useita samantyyppisiä elokuvia, kuten Manaaja (1973) ja Ennustus (1976).
Rosemaryn painajainen valittiin vuonna 1993 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016. American Film Instituten vuonna 2001 kokoamalla sadan parhaan amerikkalaisen kauhuelokuvan listalla Rosemaryn painajainen oli sijalla yhdeksän.100 Years, 100 Thrills, American Film Institute 2001. Viitattu 14.7.2016. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.
Farrow ja Cassavetes esittävät nuorta paria, mutta heillä oli todellisuudessa iso ikäero: Ensi-illan aikaan 12.6.1968 Mia Farrow (s. 1945) oli 23-vuotias. John Cassavetes (1929–1989) täytti saman vuoden joulukuussa 40 vuotta.
Juoni
Rosemary Woodhouse (Mia Farrow) ja hänen näyttelijämiehensä Guy (John Cassavetes) muuttavat newyorkilaiseen Bramford-nimiseen goottilaistyyliseen 1800-luvun kerrostaloon, jossa on aikojen saatossa asunut erikoisia asukkaita ja tapahtunut salaperäisiä asioita. Asuntoesittelyssä isokokoinen kaappi kiinnittää Rosemaryn huomion. Välittäjäkin ihmettelee, sillä hänen muistikuvansa mukaan sillä kohtaa piti olla ovi. Kaapin takaa todella paljastuukin ovi, joka johtaa komeroon. Miksi komero oli peitetty kaapilla? Woodhouset hankkivat asunnon silti ja alkavat kunnostaa sitä valoisammaksi ja viihtyisämmäksi. Nuoren avioparin lähin naapuri on omalaatuinen pariskunta, iäkkäät Minnie ja Roman Castevet (Ruth Gordon ja Sidney Blackmer).
Pyykkituvassa Rosemary tutustuu toiseen talon asukkaaseen, nuoreen naiseen. Käy ilmi että tämä asuu Castevetien luona – he ovat ottaneet tytön suojiinsa. Tytöllä on erikoinen kaulakoru, ketjun päässä roikkuva pallomainen juttu, jonka sisällä on jotain. Tyttö kertoo että käyttää korua vaikka pallon sisältö haiseekin pahalle: hän sai korun Casteveteiltä eikä tohdi loukata heitä. Jo seuraavana iltana tapahtuu kauheita: joku on heittäytynyt talosta alas kadulle. Järkyttynyt Rosemary tunnistaa kuolleen naisen: se tyttö pyykkituvalta. Pian myös Castevetit saapuvat kaupungilta kotiin. He eivät vaikuta erityisen järkyttyneiltä tytön kuolemasta, vaikka hän asui Castevetien kanssa. Sen sijaan he alkavat tehdä aktiivisesti tuttavuutta etenkin Rosemaryn kanssa.
Alkuun Guy ei voi sietää Casteveteja, sillä näillä tuntuu olevan tapana puuttua muiden asioihin; tosin muuten he vaikuttavat harmittomilta. Castevetet kutsuvat Guyn ja Rosemaryn istumaan iltaa luokseen. Guy ei haluaisi lähteä kyläilemään mutta muuttuu illan kuluessa epätavallisen läheiseksi vanhan parin kanssa. Illallisella Roman kyselee Guylta näyttelijäntöistä, ja Guy myöntää ettei ole saanut haluamiaan rooleja; juuri yksi työ meni sivu suun. Aterian jälkeen Rosemary auttaa Minnietä keittiössä, ja Minnie utelee Rosemaryltä kaikenlaista. Rosemary tulee kertoneeksi, että hänen suvussaan lapsia saadaan herkästi. Hetkeä myöhemmin Rosemary lähtee keittiöstä ja löytää Guyn kuuntelemassa korva tarkkana jotain mitä Roman sanoo. Aviomies hieman hätkähtää Rosemarya, ikään kuin miehillä olisi jotain salattavaa. Rosemary koettaa jatkossa pitää etäisyyttä naapurin pariskuntaan. Hän muun muassa toteaa miehelleen, että parin mustanpuhuva asunto on omituinen: seinillä oli tyhjiä paikkoja kuin taulut olisi juuri otettu alas. Miksi?
Guy on iloissaan: hän saa roolin eräästä näytelmästä, kun alkuperäinen näyttelijä yllättäen sokeutuu. Pian Guy ehdottaa Rosemarylle, että he ryhtyisivät yrittämään lasta, kuten he olivat aiemmin suunnitelleet. Myöhemmin samana iltana Minnie pistäytyy tuomaan heille annokset suklaamoussea. Rosemary huomaa annoksessaan liitumaisen sivumaun ja kaapii moussen vaivihkaa lautasliinaan. Kohta Rosemarya alkaa huimata, ja hän menettää tajuntansa.
Tajuton Rosemary kokee erikoisen unen, jossa ryhmä alastomia ihmisiä ympäröi hänet. Rosemary tunnistaa muun muassa Castevetit ja muita Bramfordin asukkaita. Unessa demonimainen olento raiskaa hänet samalla kun alaston joukko seuraa sivusta – Guy näiden mukana. Koska Rosemary ei syönyt kaikkea jälkiruokaa, hän on osittain tietoisessa tilassa, mistä Guy näyttää olevan huolissaan. Uni on niin eläväinen, että lopulta Rosemary huudahtaa: ”Tämä ei ole unta vaan totta!”
Rosemary herää vasta yhdeksän jälkeen aamulla tukka sekaisin, eikä edes muista moneltako kävi nukkumaan. Guy on aamutoimissa ja vastaa, että Rosemary sammui. Hän toruu ettei vaimo saa enää juoda sekaisin cocktaileja ja viiniä. Tokkurainen Rosemary mainitsee, että näki hyvin villejä unia ja nousee vuoteessa istualleen. Silloin hän huomaa ylävartalossaan pitkiä naarmuja ja pelästyy. Guy rientää kiireesti kylpyhuoneesta ja pyytää ettei vaimo olisi hänelle vihainen: "Meidänhän piti tehdä vauva..." mies selittää. Rosemary tyrmistyy ja kysyy ihmeissään: "Teitkö sen kun olin unessa?" Guy selittelee ettei halunnut päästää lapsentekotilaisuutta ohi, ja poistuu taas kylpyhuoneeseen. Rosemary puhuu yöstä: "Näin unta että joku raiskasi, joku epäinhimillinen". Hän on yhä pahoilla mielin, kun Guy selittelee kiusaantuneesti, että tuli raapineeksi tätä samalla kun rakasteli tajutonta vaimoaan. "Viilasin jo kynteni." Rosemary ihmettelee että olisihan lapsentekoon ehtinyt aamullakin. Guy puolustelee tekoaan päihtymystilalla.
Kuluu muutama viikko, ja Rosemary saa tietää olevansa raskaana. Hänen laskettu aikansa on 28. kesäkuuta 1966 (6/66). Rosemary aikoo käydä raskausseurannassa tri Hillin (Charles Grodin) luona, jota hänen ystävänsä Elise Dunstan (Emmaline Henry) suositteli. Castevetit kuitenkin vaativat, että Rosemary siirtyy heidän hyvän ystävänsä, kuuluisan synnytyslääkäri tri Abraham Sapirsteinin (Ralph Bellamy) asiakkaaksi. Aiemmin ärtyneesti Casteveteihin suhtautunut Guy myötäilee näitä nyt kaikessa. Rosemary ei osaa pitää päätään ja antaa Guyn ohjailla häntä.
Ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana Rosemary kärsii toistuvasti kovista vatsakivuista. Lisäksi hän laihtuu, muuttuu kovin kalpeaksi ja alkaa himoita raakaa lihaa ja kananmaksaa. Tohtori Sapirstein vakuuttaa sinnikkäästi, että vatsakivut katoavat pian ja ettei Rosemarylla ole mitään pelättävää. Guy vähättelee vaimonsa rajuja raskausoireita, eikä hän muutenkaan huomioi tätä riittävästi: oma ura tuntuu olevan kaikessa etusijalla.
Rosemaryn vanha ystävä Hutch (Maurice Evans) huomaa Rosemaryn riutuneen olemuksen. Hutch varoitti jo aiemmin, ettei Rosemaryn pitäisi muuttaa Bramfordiin. Kun hän sitten kuulee, että Rosemary juo päivittäin salaperäistä ”tannisjuurta”, hän tulee epäluuloiseksi ja alkaa tutkia ystävänsä tapausta. Vähän ennen kuin Hutch aikoo kertoa havaintonsa Rosemarylle, hän vaipuukin outoon koomaan. Hän virkoaa hetkeksi sairaalassa ennen kuolemaansa ja pyytää lääkäriä toimittamaan erään kirjan Rosemarylle. Hutchin hautajaisissa tämän ystävä Grace Cardiff (Hanna Landy) antaa kirjan Rosemarylle ja kertoo tälle viestin Hutchilta: ”Nimi on anagrammi”.
Castevetien uudenvuodenjuhlissa Roman nostaa maljan ja lausuu merkilliset sanat: ”Vuodelle 1966: vuodelle yksi.” Rosemary tutkii Hutchilta saamaansa kirjaa, joka käsittelee noituutta. Hän huomaa, että Hutch on merkinnyt useita kuvia ja otteita kirjasta. Hutchin viestin avulla Rosemary päättelee, että Roman Castevet on oikeasti Adrian Marcaton poika Steven Marcato. Isä Marcato oli Bramfordin asukas, jota syytettiin noituudesta ja saatananpalvonnasta. Rosemary epäilee, että naapurit kuuluvat kulttiin, jolla on pahantahtoisia suunnitelmia hänen vauvansa varalta. Hän uskoo myös, että Guy on auttanut heitä ja saa nyt vastalahjaksi menestystä urallaan. Rosemary päättelee että tri Sapirstein on mukana salaliitossa: Lääkärin vastaanottovirkailija toteaa että onnenriipus, jonka Rosemary sai Casteveteiltä, tuoksuu samalta kuin lääkärin käyttämä hajuste. Rosemaryn riipuksen sisällä on tannisjuurta eli ”paholaisen pippuria”. Ja juuri samanlainen riipus oli myös sillä tytöllä, jonka Rosemary tapasi pyykkituvalla.
Rosemaryn levottomuus kasvaa, ja hän kertoo epäilyksistään tri Hillille. Tri Hill kuitenkin pitää Rosemarya harhaisena ja soittaa sekä tri Sapirsteinille että Guylle. Sapirstein ja Guy maanittelevat Rosemarya, että jos hän suostuu yhteistyöhön heidän kanssaan, ei häntä tai vauvaa vahingoiteta. Kaksikko tuo Rosemaryn Bramfordiin, jolloin Rosemary pudottaa käsilaukkunsa sisällön lattialle. Miehet jäävät keräilemään tavaroita, ja Rosemary pakenee hissiin. Miehet jahtaavat Rosemarya, mutta nainen ehtii asuntoonsa ja lukitsee oven. Rosemary yrittää vielä kerran saada apua ja soittaa makuuhuoneesta ystävälleen Elise Dunstanille. Puhuessaan hän vilkaisee olkansa yli ikään kuin olisi havainnut jotain. Kun hän kääntyy takaisin, taustalla näkyy kaksi hiippailevaa miestä. Rosemary aavistaa että jokin on pielessä. Hän lopettaa puhelun ja kääntyy jälleen: samassa Guy astuu huoneeseen ja iso joukko talon asukkaita seuraa perässä. Rosemary pillastuu ja pullikoi vastaan – silloin synnytys käynnistyy, ja tri Sapirstein huumaa hänet. Kun Rosemary herää, hänelle kerrotaan että vauva on kuollut. Guy on kumminkin omituisen välinpitämätön, vaikka on juuri menettänyt lapsen. Rosemarya pidetään tokkurassa: joku talossa asuva nainen tuo hänelle jatkuvasti pillereitä. Rosemary on nielevinään pillerit mutta tunkeekin tabletit piiloon. Niinpä luullaan että Rosemary on tajuton. Rosemary kuulee naapurista outoa laulua ja huilun soittoa – ja vauvan itkua. Hän uskoo vauva on yhä elossa ja päättää ottaa asiasta selvää.
Rosemary löytää eteisen komerosta – siitä jonka edessä aiemmin oli suuri kaappi – salaoven naapuriasuntoon. Ovi myös selittää miksi Guy ja tri Sapirstein ylipäänsä onnistuivat tunkeutumaan asuntoon vaikka ulko-ovi oli lukossa. Rosemary astelee peremmälle Castevetien asuntoon – ja Guy nolostuu kun jää kiinni kultin seurasta. Huoneistossa on käynnissä noitakokous. Noidat ovat kokoontuneet kehdon ympärille, ja siellä Rosemaryn poikavauva makaa. Rosemary kurkistaa kehtoon ja hätääntyy, kun näkee vauvan silmät. Hän vaatii selitystä lapsen ulkonäköön: "Mitä te olette tehneet hänelle!?" Rosemary saa kuulla, ettei lapsen isä olekaan Guy, vaan Adrianiksi nimetyn vauvan siitti itse Saatana. Rosemary kauhistuu ja sylkee Guyta vasten kasvoja, kun tämä yrittää lähestyä häntä. Talon vanhemmat naiset suhtauvat Rosemaryyn ikävästi. Pillerinainen kiikuttaa mustaa kehtoa kiivaasti ja puhuu halveksuen Rosemarylle, kun tämä sanoo että nainen liekuttaa kehtoa liian lujaa. Roman ohjaa Rosemaryn kehdon luo vanhemman naisen protestoinnista piittaamatta. Noitalahkon johtaja pyytää, että Rosemary ryhtyisi pojalle äidiksi. Tämän ei tarvitse ryhtyä itse noidaksi ellei halua. Rosemary kohentaa poikansa peitteitä ja keinuttaa kehtoa hellästi, ja siihen elokuva päättyy.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Yhdysvaltalaiset kauhuelokuvat Luokka:Psykologiset kauhuelokuvat Luokka:Roman Polanskin ohjaamat elokuvat Luokka:Elokuvat raskaudesta Luokka:Paramount Picturesin elokuvat Luokka:Parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon saaneet elokuvat Luokka:Vuoden 1968 yhdysvaltalaiset elokuvat Luokka:Elokuvat satanismista Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit