thumb|Henanilaisen kommuunin jäsenet työskentelevät yöllä lamppujen valossa. Suuri harppaus () oli Kiinan kansantasavallassa vuosina 1958–1962 Mao Zedongin johdolla toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma, jonka tavoitteena oli maan valtavan väestön avulla muuttaa Kiina takapajuisesta maatalousvaltaisesta taloudesta nykyaikaiseksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi.Dikötter 2011, s. 9
Sen osa-alueita oli maatalouden kollektivisointi perustamalla suuria kansankommuuneja, maaseudun teollistaminen etenkin perustamalla pieniä teräsmasuuneja, suuret julkiset hankkeet, kuten patojen ja teiden rakentaminen sekä kollektiiviset sosiaalipalvelut, kuten ruoan, koulutuksen ja terveydenhoidon järjestäminen.
Kansankommuunit johtivat tuotannon laskuun, koska yksilölliset kannustimet ja omistajuus puuttuivat. Paikallisjohtajat raportoivat maaseudulta ylisuuria tuotantolukuja, mikä johti siihen, että valtio keräsi liian suuria osuuksia sadoista verotuksena, jättäen ihmiset ilman ruokaa. Maaseudun pienimuotoinen terästuotanto epäonnistui, koska teräksen laatu oli heikkoa tai käyttökelvotonta. Raaka-aineeksi kerättiin talousesineitä ja työkaluja, jotka näin menetettiin. Patohankkeet toteutettiin ilman asiantuntemusta, mikä johti maan eroosioon ja viljelysmaan köyhtymiseen. Mao ja kommunistinen puolue eivät myöntäneet epäonnistumisia, kritiikin vaientaminen hidasti ongelmiin puuttumista.
Suuri harppaus oli valtava inhimillinen katastrofi, jonka uhreina kuoli arviolta 45 miljoonaa ihmistä. Se perustui myös terroriin ja systemaattiseen väkivaltaan, jossa noin 2,5 miljoonaa ihmistä kidutettiin kuoliaaksi tai murhattiin. Monilta uhreilta vietiin tarkoituksella ravinto, ja he nääntyivät nälkään.Dikötter 2011, s. 10–11 Valtavassa nälänhädässä kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kyseessä oli mahdollisesti tuhoisin nälänhätä ihmiskunnan historiassa.
Suunnitelman synty
Suurta harppausta alettiin suunnitella Kiinan kommunistisen puolueen johdossa vuoden 1957 lopussa ja vuoden 1958 keväällä. Mao oli rohkaistunut Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštšovin esittämistä kunnianhimoisista taloussuunnitelmista, ja Kiinan ja Neuvostoliiton huononevien välien vuoksi hän halusi panna paremmaksi. Maon mukaan maata oli mahdollista kehittää joko hitaasti ja huonosti tai nopeasti ja hyvin. Hän uskoi, että Kiinan valtavan työvoimareservin ja tarpeeksi suuren innostuksen avulla voitaisiin saada hyvin nopeita tuloksia. Mao otti vuoden 1958 alussa Kiinan talouspolitiikan omaan johtoonsa ja julisti, ettei talouden suunnitteluun tarvittu asiantuntemusta. Suuri harppaus oli nimenomaan Maon ja kommunistisen puolueen projekti, ja valtion keskushallinnon taloussuunnittelijat syrjäytettiin päätöksenteossa. Nimi ”suuri harppaus eteenpäin” esiintyi ensi kerran helmikuussa 1958 annetussa kommunistisen puolueen keskuskomitean ohjeistuksessa.Paltemaa & Vuori 2012, s. 95–98.
Neuvostoliitossa talouden modernisointi oli toteutettu viemällä viljaa ulkomaille ja sijoittamalla taloudellinen voitto teollisuuslaitosten ja koneiden ostoon. Kiina oli kuitenkin selvästi Neuvostoliittoa tiheämmin asutettu eikä maalla ollut elintarvikkeiden ylituotantoa. Hitaan pääomien kerryttämisen sijaan suuri harppaus päätettiin toteuttaa organisoimalla maan suuri väestö valtaviksi työkommuuneiksi.”Great Leap Forward”. Britannica Academic, Encyclopædia Britannica, 18.2.2020. Viitattu 29.12.2020.
Suurta harppausta suunniteltaessa vuoden 1958 aikana kaavaillut tuotantotavoitteet asetettiin jatkuvasti korkeammalle ja korkeammalle. Kiinan tuli ohittaa Iso-Britannia teräksentuotannossa viimeistään viidessä vuodessa ja Yhdysvallat tieteen ja teknologian kehityksessä 15 vuodessa. Varsinkin teräksentuotannon tavoitteet olivat hyvin kunnianhimoisia. Vuoden 1958 neljän viimeisen kuukauden aikana teräksentuotannon piti kaksinkertaistua, ja vuonna 1959 sen piti olla jo kuusinkertainen vuoden 1957 tasoon nähden. Vuonna 1970 Kiinan piti tuottaa 700 miljoonaa tonnia terästä, eli enemmän kuin koko maailman tuotanto oli vuonna 1958.Paltemaa & Vuori 2012, s. 98–100, 110–111.
Toteutus
thumb|Virkamiehiä lähdössä maaseudulle suuren harppauksen alkuvaiheessa.
Suuren harppauksen aikana Kiinan taloustilastoinnissa otettiin käyttöön kaksinkertainen kirjanpito. Tuotannolla oli tämän jälkeen virallisten tavoitteiden ohella ”todelliset tavoitteet”, joiden piti olla paljon suurempia ja jotka piti mielellään pyrkiä ylittämään. Kun tuotantoyksiköt laitettiin kilpailemaan armottomasti keskenään, käytännöksi muodostui, että tuotantomäärät ilmoitettiin paljon todellista suuremmiksi. Mao ja puoluejohto saivat jatkuvasti valheellisia raportteja alati kasvavista tuotantoluvuista.Paltemaa & Vuori 2012, s. 97–98, 104, 118.
Suuren harppauksen aikana noin 650 miljoonaa kiinalaista määrättiin ympärivuorokautiseen vuorotyöhön tuotannon maksimoimiseksi. Maaseudulla peltotöitä oli tehtävä vähintään 12 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä. Viralliset työvuorot olivat mahdottoman pitkiä, eivätkä työläiset todellisuudessa suoriutuneet niistä. Teollisuustyöntekijöille kiintiöitiin 6 tuntia unta kahta työpäivää kohti. Kommunistisen puolueen kaaderit joutuivat valvomaan hyvin ankarasti työnormien noudattamista ja langettamaan rangaistuksia niistä poikenneille. Maaseudulta siirrettiin miljoonia työläisiä kaupunkeihin, jotta tehtaat saatiin pyörimään ympäri vuorokauden.Paltemaa & Vuori 2012, s. 118. Suunnitelmia epärealistisiksi arvostelleet asiantuntijat lähetettiin vastavuoroisesti maaseudulle ruumiilliseen työhön.Schram, Stuart Reynolds: Mao Zedong. Encyclopædia Britannica, 5.9.2020. Viitattu 27.11.2020.
Patojen rakentaminen Termiä "suuri harppaus" alettiin käyttää patojen rakentamisprojektin yhteydessä vuoden 1957 lopulla, kun tavoitteeksi tuli jättimäisten patojen rakentaminen mobilisoimalla työhön kymmenet miljoonat maanviljelijät, jotka irrotettiin maataloustyöstä rakennustöihin yksinkertaisin työkaluin. Ming-hautojen patoaltaan lähellä Pekingiä piti olla hankkeen lippulaiva. Patoallas rakennettiin väärään paikkaan ja hylättiin muutaman vuoden kuluttua. Hankkeet johtivat maatyöläisten nälkiintymiseen ja kuolemiin. Projekteja kutsuttiin "kuoleman kentiksi". Dikötter 2011, s. 54, 57–58
Maatalous
thumb|Kansankommuuneissa ruokailu alettiin järjestää yhteisesti kanttiineissa. Teksti seinässä kuuluu: "Ruoka on ilmaista, keskity tuotantoon". Vuoden 1958 ennätyssadon jälkeen riisiä tuhlattiin ylenpalttisesti.Dikötter 2011, s. 64–65
Suuren harppauksen aloittaminen maataloustuotannosta vaikutti vuonna 1958 edulliselta, koska tuolle vuodelle oli ennustettu ennätyssatoa. Elokuussa 1958 tehdyllä päätöksellä Kiinan maaseudun kyläyksiköt yhdistettiin suuriksi 20 000 – 30 000 asukkaan maatalouskollektiiveiksi, joita kutsuttiin kansankommuuneiksi. Maaseudun asukkaiden omaisuus asuinrakennuksia ja työkaluja myöten kollektivisoitiin kommuunien omaisuudeksi, mikä herätti paljon paikallistason vastarintaa. Ihmiset määrättiin syömään yhteisruokaloissa ja ruoanlaitto kotona kiellettiin. Tämä antoi myös puolueelle mahdollisuuden kontrolloida ihmisiä ruoka-annosten avulla. Kansankommuunien uskottiin toimivan tärkeänä askeleena kohti lopulliseen kommunismiin siirtymistä. Myös kaupungit oli määrä muuttaa maataloutta muiden elinkeinojen rinnalla harjoittaviksi omavaraisiksi kansankommuuneiksi, mikä olisi edellyttänyt niiden täydellistä uudelleenrakentamista. Kaupunkien osalta suunnitelma kuitenkin pantiin jäihin jo lokakuussa 1958 ennen kuin paljoakaan oli ehditty tehdä sen hyväksi.Paltemaa & Vuori 2012, s. 100–106.
Maataloustuotannon lisäämiseksi huomattava osa peltoalasta määrättiin kokeellisiksi ”sputnik-pelloiksi”. Niillä sovellettiin muun muassa neuvostoliittolaisen Trofim Lysenkon epätieteellisiä teorioita, kuten viljantaimien istutustiheyden tai -syvyyden lisäämistä. Noin kolmasosa maaseudun savitiilisistä asuintaloista purettiin ja jauhettiin lannoitteeksi. Nämä kokeelliset menetelmät johtivat kuitenkin tosiasiassa satojen tuhoutumiseen ja joissain tapauksissa myös maan muuttumiseen viljelykelvottomaksi. Propagandatarkoituksessa lavastettiin koepeltoja, joissa vilja oli muka saatu kasvamaan niin tiheässä, että sen päällä saattoi seistä. Koska koepeltojen uskottiin tuottavan jopa kymmenkertaisia satoja, osa viljelymaasta jätettiin kesannolle, mikä pahensi ruoantuotannon romahtamista.Paltemaa & Vuori 2012, s. 104–108.
Samaan aikaan suuren harppauksen kanssa käynnistettiin kesällä 1958 niin sanottu kampanja neljää tuholaista vastaan, jossa maalaisia kehotettiin hävittämään neljää tuhoeläinlajia: rottia, varpusia, hyttysiä ja kärpäsiä. Näistä ainoastaan varpuskantaa onnistuttiin vähentämään merkittävästi. Tämäkin osoittautui enemmän haitalliseksi kuin hyödylliseksi, sillä varpusten väheneminen vain lisäsi tuhohyönteisten määrää. Kun tämä lopulta tajuttiin, varpuset korvattiin vuonna 1960 kampanjatunnuksissa luteilla, mutta paljon vahinkoa oli jo ehtinyt tapahtua siihen mennessä.Paltemaa & Vuori 2012, s. 108.
Terästuotanto
thumb|upright|Pienoismasuuneita Kiinassa vuonna 1958.
Mao uskoi, että riittävällä tahdolla ja kekseliäisyydellä tavalliset kiinalaiset kykenisivät merkittäviin tieteellisiin saavutuksiin, mikä tekisi maasta riippumattoman ulkomaisesta teknologiasta. Työläisiä ja maatyöläisiä määrättiin kehittämään uutta tuotantoteknologiaa. Eräs tunnetuimmista suureen harppaukseen liittyneistä projekteista olivat ihmisten takapihoille perustetut pienoismasuunit, joiden rakentamisella tähdättiin teräksen tuotannon lisäämiseen. Noin 100 miljoonaa kiinalaista rakensi noin miljoona tällaista masuunia lyhyessä ajassa. Niiden lämmittämiseen oli kivihiilen puuttuessa käytettävä puuta, mihin tarkoitukseen kaadettiin metsiä ja poltettiin jopa huonekaluja. Maataloustyökaluja ja metalliastioita sulatettiin masuuneissa teräksen raaka-aineiksi.Paltemaa & Vuori 2012, s. 109–112.
Kommunistisen puolueen johtohahmot eivät kuitenkaan ymmärtäneet aluksi, että pienoismasuuneilla ei suinkaan voitu tuottaa terästä, vaan raakarautaa. Jotta raakaraudasta olisi saatu terästä, olisi siitä täytynyt poistaa hiiltä erillisessä mellotusprosessissa. Useimmiten takapihoille perustetuissa pienoismasuuneissa tuotettujen rautaharkkojen laatu oli erittäin huono. Vaikka vuonna 1958 Kiina tuottikin huomattavasti enemmän terästä kuin aiemmin (10,7 miljoonaa tonnia), 3 miljoonaa tonnia tuotetusta määrästä oli käyttökelvotonta. Lähes kaikki jäljelle jäänyt teräs oli tuotettu jo harppausta edeltäneissä oikeissa terästehtaissa.Chang & Halliday, s. 510. Pienoismasuuneissa tuotetusta teräksestä alle kolmannes oli käyttökelpoista ja senkin valmistaminen tuli kalliimmaksi kuin tehdastuotanto. Hävitettyjen työkalujen ja astioiden tilalle kotitekoisesta teräksestä valmistetut uudet esineet olivat usein käyttökelvottomia teräksen huonon laadun vuoksi. Maatalouden tarpeisiin jouduttiin sen vuoksi valmistamaan puisia työkaluja ja koneita.Paltemaa & Vuori 2012, s. 107, 112. Pienoismasuuneista luovuttiin keväällä 1959.Paltemaa & Vuori 2012, s. 127.
Kiina itse asiassa lisäsi suuren harppauksen aikana huomattavasti teknologian tuontia ulkomailta, varsinkin Neuvostoliitosta. Tämän tuonnin maksamiseksi maataloustuotteiden vientiä lisättiin vuonna 1959 noin 80 prosentilla, sillä kotimaisen maatalouden oletettiin pian tuottavan hyvin suuren ylijäämän.Paltemaa & Vuori 2012, s. 113.
Ongelmien nouseminen esiin