Piispanvala on joidenkin kristillisten kirkkojen käyttämä osa piispan virkaan vihkimisen kaavaa.
Kaava on hyvin samankaltainen kaikissa kristillisissä kirkoissa. Piispaehdokas esitellään jumalanpalveluksen yhteydessä, minkä jälkeen hän lausuu uskontunnustuksen, johon kuuluu myös laajennettu piispallinen osuus, ja lukee piispanvalan, jossa hän sitoutuu tottelemaan kyselemättä niin kirkollista kuin maallistakin esivaltaa.
Ortodoksinen kirkko Ortodoksisessa, roomalaiskatolisessa ja anglikaanisessa kirkossa nämä toimitetaan kahdessa vaiheessa: toimitus alkaa yleensä juhlapyhän aattona iltajumalanpalveluksen lopuksi, jolloin vihittävä esitellään seurakunnalle. Sen jälkeen vanhin läsnä oleva piispa lausuu virkaan asettamissanat. Sitten vihittävä pitää erillisen saarnan, jossa hän käsittelee kehityskulkua, joka on tuonut hänet tähän paikkaan. Saarnan jälkeen vanhin piispoista siunaa vihittävän pyhällä vedellä vihmoen.
Ortodoksisessa kirkossa varsinainen piispaksi vihkiminen toimitetaan seuraavana aamuna liturgian yhteydessä. Se alkaa kaksiosaisella uskontunnustuksella: yleisen uskontunnustuksen jälkeen vihittävä lausuu laajennetun piispallisen uskontunnustuksen ja piispanvalan. Kättenpäällepaneminen toimitetaan Pyhän Kolminaisuuden virren jälkeen.
Ortodoksiseen piispanvalaan kuuluu myös anateema:
Tämän jälkeen toimitetaan virkaan asettaminen ja lopuksi varsinainen piispaksi vihkiminen. Palveluksen lopuksi uusi piispa saa sauvan opetuspuheen kera. Ortodoksinen piispakandidaatti on litanian aikana polvillaan alttaripöydän edessä otsa pöytään kiinni painettuna.
Piispanvalastaan johtuen Suomen ortodoksisen kirkon viimeinen venäläinen arkkipiispa Serafim joutui niin hankalaan tilanteeseen kuin joutui ja lopulta lakkautuspalkalle.
Ylempään piispanvirkaan asetettaessa luetaan vain uskontunnustus, piispanvalan vahvistus sekä toimitetaan varsinainen virkaan asettaminen, johon viimeisenä osana kuuluu virallisten tunnusten luovuttaminen.
Tärkeä näkökohta tässä toimituksessa - kuten kaikissa kirkollisissa - on se, että vihittävä lukee kaiken käsikirjasta. Tämä siksi, että toimituskaavojen ulkoa opetteleminen katsotaan papiston jäsenelle sopimattomaksi ylpeilyksi, ja nöyryyden näytteenä kaikki luetaan kirjasta. Siksi diakoniksi ja papiksi vihkimisen lopuksi piispa ojentaa vihitylle avoimen papin käsikirjan.
Roomalaiskatolinen kirkko Roomalaiskatolisessa kirkossa vihkimiseen sisältyvän kaikkien pyhien litanian ajan vihittävä piispa, (samoin kuin pappisvihkimyksessä vihittävät papit tai diakonin vihkimyksessä vihittävät diakonit), makaa kasvot lattiaan päin matolla alttarin edessä kuvaamassa sitä kuinka nöyrästi hän asettaa itsensä kirkon ja Pyhän Kolminaisuuden palvelijaksi.
Evankelisluterilaiset kirkot: Suomi ja Ruotsi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja Ruotsin kirkossa piispanvalaa ei ole enää. Suomessa se jäi pois vuoden 1869 kirkkolaista. Ruotsin kirkossa se jäi pois vuoden 1886 kirkkolaista.
Lähteet Kirkon tiedotuskeskus http://www.ortodoksi.net Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset Ortodoksisen piispanvalan teksti: http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/rukoukset/lupaukset.htm
Viitteet
Luokka: Kirkolliset toimitukset