pienoiskuva|Johanniittain ritarikunnan pieni vaakuna pienoiskuva|Johanniittain ritarikunnan lippu Johanniittain ritarikunta (Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa) syntyi vuonna 1099, kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin. Toiminta alkoi 1080 perustetun hospitaalin eli sairaalan pohjalta. Valloituksen jälkeen hospitaali sai merkittäviä maalahjoituksia sekä valloitetuilta alueilta että läntisestä Euroopasta. Ritarikunta alkoi toimia myös temppeliherrojen kaltaisena aseellisena taistelujärjestönä, joka osallistui ristiretkiin ja myöhemmin sotiin turkkilaisia vastaan itäisellä Välimerellä.

pienoiskuva| Suurmestari ja ritareita kuvattuna 1400-luvulla

Toiminnan kehitys Toiminta hospitaalissa sairaiden hyväksi muodosti alkuun ritarikunnan toiminnan ytimen. Hospitaali saattoi ottaa hoitoonsa 2 000 potilasta ja sillä oli jopa oma synnytysosastonsa yksittäisine vuoteineen ja vastasyntyneille varattuine kehtoineen. Sairaanhoidollisen toiminnan ohella sääntökuntaan syntyi pian myös sotilaalliseen toimintaan keskittynyt haara. Tähän johti ilmeisesti sekä aatelissyntyisten liittyminen johanniittoihin että temppeliherrain vaikutus. Sotilaallinen toiminta oli jatkossa merkittävää Jerusalemin kuningaskunnan kannalta. Paavi Paschalis II tunnusti vuonna 1113 ritarikunnan itsenäiseksi organisaatioksi; sääntökunnaksi se hyväksyttiin varsinaisesti vasta vuonna 1154.

Vuonna 1206 pidetyssä yleiskapitulissa annetut statuutit (säädökset) antavat kuvan täysin muodostuneesta ritarikunnasta, jolle hospitaalitoiminta muodosti vain toissijaisen osan toiminnasta. Vuodesta 1230 alkaen ritariveljien asema olikin pappisveljiä merkittävämpi. Vuonna 1262 päätettiin, että johanniittain johdossa voi toimia vain ritari, eikä enää pappi. Käytännössä myös muut korkeimmat virat oli varattu ritareille.

Vuosisatojen kuluessa Johanniittain Ritarikunta on joutunut siirtämään pääpaikkaansa useasti. Sääntökunnan toiminnan keskus oli vuoteen 1187 Jerusalemissa, vuosina 1191–1291 Akkossa. Palestiinan valloituksen jälkeen johanniitat siirtyivät Limassoliin Kyprokselle vuonna 1291. Vuonna 1306 johanniitat valloittivat Rodoksen, jonne päämaja siirtyi vuonna 1309. Kun turkkilaiset valloittivat saaren vuonna 1522, johanniitat siirtyivät keisari Kaarle V:n luvalla edelleen Maltalle 1530, joka toimi ns. Maltan ritarikunnan keskuksena aina vuoteen 1798. Maltalta käsin johanniitat toimivat edelleen kristillisen maailman etujoukkona taistelussa turkkilaisvaaraa vastaan. Johanniittojen kaleerilaivasto häiritsi Osmanien valtakunnan kaupankäyntiä ryöstämällä ja hävittämällä Syyrian ja Egyptin rannikoita. Heillä oli myös käytettävissään hyvin järjestetty tiedustelulaitos, jonka ansiosta he saivat tietoja osmanien salaisistakin suunnitelmista.

Napoleonin vallattua Maltan ja hajotettua ritarikunnan heikentyneen ritarikunnan jäsenet pakenivat sen suurmestariksi valitun Venäjän keisari Paavalin suojeluksessa Pietariin. Historiallisen Maltan ritarikunnan toiminta ja olemassaolo voidaan perustellusti katsoa päättyneeksi Napoleonin valloitukseen 1798 sekä paavi Pius VII:n vuonna 1802 antamaan julistukseen, jolla hän julisti Maltan ritarikunnan yksipuolisesti katoliseksi ritarikunnaksi. Maltan ritarikunta perustettiin uudestaan Roomaan vuonna 1834. Tätä katolista ritarikuntaa kutsutaan Maltan ritarikunnaksi (Sovereign Military Order of Malta eli SMOM).

Evankelis-luterilainen Johanniittain ritarikunta

Johanniittain Ritarikunnan saksankielinen jaosto on käytännössä toiminut yhtäjaksoisesti aina ritarikunnan perustamisesta nykypäivään asti. Balley Brandenburg des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem kääntyi reformaation aikana 1500-luvulla protestanttiseksi. Tämän mahdollisti osaksi saksankielisen jaoston jo 1300-luvulla nauttima erityinen autonominen status.

Jaoston aktiviteetit keskeytyivät väliaikaisesti vuonna 1811 Preussin valtion takavarikoidessa ritarikunnan omaisuuden maksaessaan sotavelkojaan Napoleonille, ja ritarikuntaa kiellettiin ottamasta uusia jäseniä. Fredrik Vilhelm III myönsi ritareille vuonna 1812 johanniittain risti-kunniamerkit jatkuvuuden symboliksi. Saksankielinen jaosto muuttui väliaikaisesti kunniaritarikunnaksi ilman toimintaa.

Fredrik Vilhelm IV teki vuonna 1852 päätöksen aktivoida johanniittain ritareiden Balley Brandenburgin toiminnan, ja sairaalatoimintaa aloitettiin pian tämän jälkeen. Järjestössä oli tuolloin enää kahdeksan "vanhaa" ritaria. Mainittakoon, että johanniittain ritarit myötävaikuttivat kansainvälisen Punaisen Ristin perustamiseen vuonna 1863.

Aiemmin saksankielisen jaoston alaisina, vuodesta 1946 itsenäisinä jaostoina toimivat Alankomaiden ja Ruotsin ritarit. Englantilainen anglikaaninen jaosto perustettiin vuonna 1831 (lähinnä 1798 väliaikaisesti lakkautetun Maltan ritarikunnan jatkajina). Nämä neljä itsenäistä jaostoa ovat liittoutuneet ja muodostavat vuodesta 1961 niin sanotun Johanniittain allianssin.

Ensimmäinen suomalainen johanniittain ritari nimitettiin vuonna 1870. Suomessa toimii nykyään noin 200 johanniittain ritaria. Heidän lisäkseen avustavat muut vapaaehtoiset, niin sanotut johanniitat. Suomen johanniittain ritarit toimivat Balley Brandenburgin alaisina. Suomen Johanniittain Ritarikunta on vuonna 1950 järjestäytynyt yhdistysmuotoon. Balley Brandenburgin alaisina toimivat myös Ranskan, Sveitsin ja Unkarin protestanttiset alaosastot. Balley Brandenburgin alaisia johanniittain ritareita on nykyään noin 3 900.

Balley Brandenburgin kotipaikka on nykyään Potsdamissa. Suomen Johanniittain Ritarikunta kokoontuu Ritarihuoneella Helsingissä.

Toiminta nykyään thumb|Johanniittojen risti.

Ritarikunnat harjoittavat yhä nykyisin laajalti kristilliseen laupeudentyöhön perustuvaa sairaanhoito- ja hyväntekeväisyystyötä lähimmäisten auttamiseksi. Johanniittain ritarit toimivat 153 maassa. Johanniitat ovat eräs maailman suurimmista vapaaehtoisjärjestöistä, Saksassa heillä on noin 1,5 miljoonaa vapaaehtoista. Monessa maassa johanniitat harjoittavat ambulanssitoimintaa, antavat ensiapukoulutusta ja järjestävät vanhuksille huoltokoteja. Ritarikunnat ylläpitävät monessa maassa myös sairaaloita ja ne omistavat muun muassa suuren silmäklinikkasairaalan Itä-Jerusalemissa. Johanniittojen toiminnan lähtökohta on holistinen eli kantavana periaatteena on ihmisyys.

Johanniittain ritarikunta ja Maltan ritarikunta tekevät nykyään tiivistä yhteistyötä ja käyttävät yhä rinnakkain samaa kahdeksankärkistä ristiä tunnuksenaan. Johanniittain ritarikunnan kunniamerkit on Saksassa lailla säädetty virallisiksi. Myös paavi on katolisen Maltan ritarikunnan ohella todennut protestanttiseen Johanniittain Allianssiin kuuluvien ritarikuntien oikeaperäisyyden. Maailmalla on suuri joukko järjestöjä, jotka käyttävät johanniittain ritareiden nimeä ja tunnusta oikeudettomasti eivätkä ole valtionjohdon tunnustamia. Johanniittain ritareiden ja Maltan ritareiden perustama elin valvoo näiden yhteisen tunnuksen käyttöä.

Johanniittain Ritarikunnan suurmestarit "Grossmeister"

1099–1120: Gerard de Martiques, sairaalan perustaja 1120–1160: Raymond du Puy de Provence, ensimmäinen suurmestari 1160–1163: Auger de Balben 1162–1163: Arnaud de Comps 1163–1170: Gilbert d'Aissailly 1170–1172: Gastone de Murols 1172–1177: Gilbert of Syria 1177–1187: Roger de Moulins 1187–1190: Hermangard d'Asp 1190–1192: Garnier de Naplous 1193–1202: Geoffroy de Donjon 1203–1206: Alfonse of Portugal 1206–1207: Geoffrey le Rat 1207–1228: Guerin de Montaigu 1228–1231: Bertrand de Thessy 1231–1236: Guerin de Montaigu 1236–1240: Bertrand de Comps 1240–1242: Pierre de Vielle-Bride 1242–1258: Guillaume de Chateauneuf 1258–1277: Hugues de Revel 1277–1284: Nicolas Lorgne 1284–1294: Jean de Villiers 1294–1296: Odon de Pins 1296–1305: Guillaume de Villaret 1305–1319: Foulques de Villaret 1319–1346: Helion de Villeneuve

Johanniittain ritarikunnan herrainmestarit "Herrenmeister" (Balley Brandenburg)

1323–1336: Gebhard von Bortefelde (Präceptor generalis) 1341–1371: Hermann von Wereberge 1371–1397: Bernhard von der Schulenburg 1397–1399: Detlev von Walmede 1399–1418: Reimar von Güntersberg 1419–1426: Busso V. von Alvensleben 1426–1437: Balthasar von Schlieben 1437–1459: Nicolaus von Thierbach 1459–1460: Heinrich von Redern 1460–1471: Liborius von Schlieben 1471–1474: Kaspar von Güntersberg 1474–1491: Richard von der Schulenburg 1491–1526: Georg von Schlabrendorff

1527–1544: Veit von Thümen 1544–1545: Joachim von Arnim 1545–1564: Thomas von Runge 1564–1569: Franz Neumann 1569–1609: Graf Martin von Hohenstein 1610–1611: Friedrich Markgraf zu Brandenburg 1611–1613: Ernst Markgraf zu Brandenburg 1614–1615: Georg Albrecht Markgraf zu Brandenburg 1616–1624: Johann Georg Markgraf zu Brandenburg 1624–1625: Joachim Sigismund Markgraf zu Brandenburg 1625–1641: Adam Graf von Schwarzenberg 1652–1679: Johann Moritz Fürst von Nassau-Siegen 1689–1692: Georg Friedrich Fürst zu Waldeck Graf zu Pyrmont 1693–1695: Karl Philipp Markgraf zu Brandenburg-Schwedt

1696–1731: Albrecht Friedrich, Prinz in Preußen, Markgraf zu Brandenburg 1731–1762: Karl, Prinz in Preußen, Markgraf zu Brandenburg 1762–1811: Prinz Ferdinand von Preußen 1853–1883: Prinz Friedrich Carl Alexander von Preußen 1883–1906: Prinz Albrecht von Preußen 1907–1926: Prinz Eitel Friedrich von Preußen 1927–1958: Oskar Prinz von Preußen 1958–1999: Wilhelm Karl Prinz von Preußen vuodesta 1999: Oskar Prinz von Preußen

Katso myös Ródoksen piiritys Maltan ritarikunta

Lähteet

Aiheesta muualla

Suomen Johanniittain Ritarikunta Protestanttisten Johanniittain Ritarikuntien Allianssi

Luokka:Hengelliset ritarikunnat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Kristinusko Maltalla