Cahokia oli muinainen intiaanien kaupunki nykyisen Saint Louisin kaupungin lähellä Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Siellä oli temppelikumpuja, jotka muistuttavat Mesoamerikan pyramideja. Siksi uskotaan, että Cahokiaa hallitsi papistoon kytkeytynyt ylimystö, jonka ohjauksessa kummuilla uhrattiin ihmisiä. Cahokia oli myös oman aikakautensa suurimpia metropoleja, ja sen väkiluvun on arveltu olleen vuosina 1050–1150 vähintään 20 000, mahdollisesti jopa 50 000.Andersson, s. 60. Kaupungin väestön nopea kasvu kääntyi jyrkkään laskuun 1200-luvun aikana. Todennäköisiä syitä ovat olleet luonnonkatastrofit ja Cahokian metsät tuhonneen arkkitehtuurin lyhytnäköisyys.Mann, s. 266.
Cahokian synty ja kukoistus Cahokian muinaiskulttuurista ei ole olemassa kirjallisia tietoja, vaan tiedot perustuvat arkeologisiin tutkimuksiin ja niissä tehtyihin löytöihin. Cahokian nousu alkoi pari vuosisataa maissinviljelyn alkamisen jälkeenNational Geographic Suomi 1/2011 27.1.2011, artikkeli "Cahokia Pohjois-Amerikan unohdettu intiaanikaupunki" s. 83, s. 95.
Cahokian ensimmäisen asutuksen uskotaan syntyneen vuoden 650 vaiheilla ja liittyvän myöhäiseen metsämaan perinteeseen. Kumpuja alettiin rakentaa mahdollisesti vuonna 1050, ja niitä rakentanut muinaiskansa tunnetaan historiassa kummunrakentajien nimellä. Yksinomaan Cahokian alueelle rakennettiin yli sata kumpua, jotka kohosivat tasaisesta maastosta monumentaalisina maamerkkeinä kunnioituksena maailmankaikkeutta kohtaan.
thumb|left|Taiteilijan käsitys muinaisesta Cahokiasta. Mississippin kulttuuriin liittyvä Cahokia oli alueen tärkein uskonnollin keskus. Talot oli rakennettu riviin suuren torin ympärille, ja kaupungin laidoilla levisi laajoja peltoalueita ja kyliä. Cahokian ylhäisön ylelliset asunnot olivat kaupungin seremoniakeskusta ympäröivillä kukkuloilla ja työväestön vaatimattomat asunnot puolestaan kauempana keskustasta. Laitakaupunki oli joka suuntaan leviävä rakennusten, kumpujen ja pienten torien muodostama kokonaisuus. Cahokian länsirajalta erkani haja-asutus, joka kumpuineen ylsi nykyisen St. Louisin itäosiin.Pauketat "Archaeology", s. 251.
Pitääkseen kaupungin nopeasti kasvavan väestön kurissa Cahokian eliitti kehitti luokkajaon, jossa ylimpään arvoasteikkoon kuuluvat ylimykset hallitsivat alempia luokkia, huolehtivat kaupungin hallinnosta, valvoivat viljelyksiä ja kokosivat työvoimaa rakennushankkeisiin. Cahokian kummunrakentajien pääarkkitehti halusi jättää tunnusomaisen merkkinsä jälkipolville ja rakennutti osan kummuista pyramidin tavoin muotoilluiksi neliöpohjaisiksi, monitasoisiksi rakennelmiksi. Malli on tuttu muinaisesta Egyptistä. Merkillepantavaa on myös, että monet Cahokian tunnusomaisista piirteistä muistuttavat Meksikon ja Keski-Amerikan vanhan sivilisaation kulttuuria.Pauketat, s. 72.
Kaupankäynti ympäristön kansojen kanssa oli vilkasta. Isoiltajärviltä kuljetettiin paljon kuparia, joka oli tärkeä tuote. Kissankultana tunnettua muskoriittimineraalia tuotiin Appalakeilta, ja kaivauksissa löytynyt laavakivi on peräisin Kalliovuorilta asti. Monet tutkijat uskovat Kanadan Albertassa sijainneen biisonien teurastuspaikan Head-Smashed-In Buffalo Jumpin olleen eräänlainen liha- ja nahkatuotteiden kauppakeskus, joka oli yhteydessä Cahokian kauppaverkostoon. Walker, s. 23. Pisimmän matkan päästä tulivat kuitenkin merisimpukat ja barrakudan leukaluut, jotka ovat peräisin Meksikonlahdelta.Lockard, s. 346. Tämä kertoo kauppaverkoston laajuudesta. Cahokiaan johtikin monia maa- ja vesireittejä. Rahaa tai siihen verrattavaa valuuttaa ei ollut käytössä, mutta lahjoja vaihdettiin puolin ja toisin. Se oli hyödyllinen tapa tukahduttaa jännitteitä ja ylläpitää heimojen välistä rauhaa. Cahokian sisällä anteliaisuus lisäsi arvovaltaa. Lahjalla saatettiin myös ostaa alamaisen uskollisuus.
Cahokia kasvoi nopeasti Mississippi-, Missouri- ja Illinoisjokien yhtymäkohdan hedelmällisen maaperän ansiosta. Maissinviljelyn uskotaan olleen kaupankäynnin ohella paikallisten asukkaiden pääelinkeino. Muita viljelytuotteita olivat tupakka, ohra, hirssi, kurpitsa, mustakoiso, pihatatar, auringonkukka ja pavut.
Kummut pienoiskuva|Piirros Munkkien kummusta vuodelta 1907. Kumpu nimettiin 1700-luvulla ranskalaisten munkkien rakentaessa kappelin sen länsireunalle. Suurin Cahokian kummuista on Monks Mound, Munkkien kumpu, jonka pohja on 316 × 241 metriä. Kummun korkeus on 30,5 metriä, ja se on Pohjois-Amerikan suurin tunnettu esihistoriallinen keinotekoinen maakumpu.Andersson, s. 60. Munkkien kummun tilavuus on 731 000 kuutiometriä, ja sen rakentaminen vaati ehkä noin kolme miljoonaa miestyötuntiaPrehistory of North America, Mark Sutton, Routledge 2015 .
Kaivausten mukaan kummun huipulla oli aikoinaan puinen temppeli tai päällikön palatsi. Kummun eräällä sivulla oli näyttämöksi ja seremoniakeskukseksi laajennettu alataso, jolla papit hengellisissä menoissa raottivat katsojille uskonnollisten salaisuuksiensa verhoa. Kummun lähellä oli puupylväistä koottu kehä, jota kutsutaan nimellä "Woodhenge", koska pylväitten asettelu tuo mieleen muinaisenglantilaisen Stonehengen kiviympyrän. Kaupungin johtajat tai astrologit havainnollistivat väestölle paaluympyrän avulla, miten he saivat yhteyden aurinkoon tai johonkin suureen tuntemattomaan voimaan. Paalut osoittivat kalenterin tavoin auringonnousut kesä- ja talvipäivänseisauksien sekä kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan.Tieteen kuvalehti. Numero 11/2007. s. 58–63
thumb|left|Puupylväistä uudelleen pystytetty Woodhedge. thumb|right| Uudelleen rakennettu paaluvarustus. Munkkien kumpua ja Cahokian ydinkeskustaa ympäröi paaluvarustus, jonka rakentaminen on tapahtunut vähintään neljänä eri aikakautena. 3,6 kilometriä pitkään varustukseen kuului vartiotorneja, jotka on rakennettu kolmeen kertaan uudelleen. Rakennelma oli päällystetty savella tulipalon vaaran varalle. Kuuden metrin korkuinen paalutus on puolustustarkoituksen lisäksi todennäköisesti ollut eliitin ja tavallisen väestön välinen sosiaalinen sulkuportti.
Cahokiasta on löydetty yli 120 maakumpua, joiden päälle on muinoin rakennettu sekä temppeleitä että ylimystön asuntoja. Maakumpujen alta on kaivettu esiin myös hautoja, joukossa useiden kymmenien nuorten naisten joukkohauta. Lisäksi on löydetty selviä merkkejä keinotekoisista järvistä tai vesialtaista. Kumpujen kätköistä on paljastunut myös taide-esineitä, saviruukkuja, hiilipiirroksia ja "Lintumiehen muistolevy", josta on tullut eräs Munkkien kummun symboleista. Siitä, miksi muinaiset intiaanit kaiversivat kuvia pieniin litteisiin hiekkakiviin, on esitetty monia eri teorioita. Erään version mukaan laatassa oleva kuva olisi ollut kantajansa passi matkalla paikasta toiseen. Siitä oli luettavissa omistajan valta-asema ja arvo.
Uskonto Cahokialaisten uskonnosta ei tiedetä paljon. Heidän on kuitenkin todettu palvoneen mesoamerikkalaisia jumalia, joista tärkein oli yltäkylläisen sadon tuoja aurinko. Uskontonsa oli täynnä symbolikaa. Se kuvastuu Cahokiasta ylös kaivetuissa taide-esineissä, joissa esiintyy auringonsäteiden ja lintujen lisäksi myyttisiä olentoja. Lockard, s. 346. Cahokialaisten maailmassa uskotaan olleen kaksi suurta vastakkaista voimaa: pimeys ja valo.} Valon ylhäältä tuleva maailma oli luotettava ja tasaisen rauhallinen, alhaalta tulevan pimeyden voimien maailma taas epäluotettava ja sekasortoinen. Munkkien kumpu yhdisti nämä maailmat. Se muodosti kosmisen portaikon maanalaisen ja taivaallisen maailman välille ja yhdisti ne maanpäälliseen maailmaan. Cahokialaiset uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. Kunnioitetuimmat kaupungin asukkaat haudattiin hautakumpujen huipulle lahjojen ja arvotavaroiden kera.
Cahokialaiseen uskontoon kuuluivat ihmisuhrit. Asia paljastui, kun erään hallitsijan haudan alapuolelta löytyneet nuorten naisten luurangot tutkittiin. Oikeuslääketieteelliset tutkimukset osoittivat, ettei yksikään haudan 53 naisesta ollut synnyttänyt. Arkeologien mukaan naiset olivat neitsyitä, jotka oli uhrattu täydentämään kuolleen valtiaan tuonpuoleista elämää..
Vapaa-aika thumb|Taiteilijan näkemys Chunkey-pelaajasta. Cahokian rikkaaseen kulttuuriin kuului erilaisia vapaa-ajan harrastuksia. Kaupunkilaisten huveihin kuului olennaisesti tanssia, musiikkia ja laulua. Esiin kaivettua suurta kenttää uskotaan hengellisten seremonioiden ja rituaalien ohella käytetyn myös joukkuepelien kenttänä. Myös taitoa vaativat pelit miellyttivät cahokialaisia. Suosituin ja arvostetuin urheilulaji oli chunkey. Siihen tarvittiin kiekkomainen kivi ja muutama keihäs tai seiväs. Avustajan vierittäessä kiveä pitkin kenttää kaksi kilpailijaa kerrallaan yritti heittää keihäänsä mahdollisimman lähelle sitä paikkaa, johon kivi pysähtyi. Chunkeyn pelaamisen on todettu kuuluneen varhaiseen Mississippin kulttuuriin, ja myöhempinä aikoina peli oli yleinen ajanviete useiden intiaanikansojen keskuudessa läntisiä tasankoja myöten. Siitä oli monia muunnelmia, ja se tunnettiin useilla nimillä.
Miksi Cahokia hylättiin?
Cahokian kasvu hidastui tai pysähtyi jo noin 1200 eaa. Jostain syystä Cahokia hylättiin välillä 1300–1400 jaa. Syiksi on veikattu tulvia, kuivuutta, vieraiden kansojen tunkeutumista, kuivuutta, sotia, maanjäristystä, maaperän eroosiota punkaadon takia, kulkutauteja jne.
Cahokiassa oli tulvia 1100–1260 ja 1340–1460http://popular-archaeology.com/issue/spring-2015/article/cahokia-s-rise-and-fall-linked-to-river-flooding. Nämä ovat voineet ajaa ihmiset pois alueelta.
Kun pieni jääkausi alkoi 1250, tämä vähensi sademäärää ja laski lämpötilaa Cahokian tienoilla Midcontinental Native American population dynamics and late Holocene hydroclimate extremes, Broxton Bird, 2017, DOI: 10.1038/srep41628. Ehkä kuivuus tai kasvukauden halla oli niin paha, että se tuhosi maissisadosta suuren osan. Yhdessä mahdollisten tulvien kanssa tämä olisi tappanut ihmmisiä nälkään, ja ajanut jäljelle jääneet mm. biisoneita metsästämään.
Eräiden tutkijoiden mukaan kummunrakentajat olivat jääneet idästä ja lännestä työntyvien sotaisten intiaanikansojen jalkoihin ja paenneet etelään. Samoilta ajoilta arkeologit ovat löytäneet merkkejä sotien lisääntymisestä koko Mississippin kulttuurin alueelta.
Mahdollista on myös punataudin ja tuberkuloosin kaltaisten tautien leviäminen Cahokiaan epidemian tavoin. Kaupungin terveydenhoitojärjestelmä tuskin oli kovinkaan kehittynyt.
Myös paaluaidan rakentaminen noin vuosina 1175–1275National Geographic Suomi 1/2011 27.1.2011, artikkeli "Cahokia Pohjois-Amerikan unohdettu intiaanikaupunki" s. 83, s. 98 kaupungin keskustan ympärille on saattanut epäsuorasti olla yhtenä syynä Cahokian tuhoon. Kun kaupungin ympäriltä kaadettiin kymmeniä tuhansia puita aidan rakentamiseksi, kasvit ja eläimet menettivät elintilaansa. Puiden juuret eivät sitoneet enää maata, ja tuloksena oli eroosion nopea lisääntyminen. Cahokialaisten itse aiheuttama muutos kaupunkinsa ympäristössä saattoi käydä heille kohtalokkaaksi. Saaliseläimet, kuten peurat, kaikkosivat kaukaisemmille alueille, ja joet ja purot liettyivät. Cahokialaisten luurankoja tutkittaessa on havaittu, että he olivat joutuneet turvautumaan varsin yksipuoliseen ravintoon, maissiin. Lihan syönnin väheneminen kertoo riistan niukkuudesta.
Joskus 1200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Cahokiaa ravisutti maanjäristys. Munkkien kummun vasen sivu sortui kokonaan, ja monet puusta ja rappauslaastista tehdyt rakennelmat luhistuivat. Uuneista levisi tulipalo, joka poltti osan Cahokiaa, ja maanjäristyksessä vapautuneet vesimassat tulvivat kaupunkiin aiheuttaen pienois-tsunamin.
thumb|Dioraama Cahokiasta. Nuori nainen arkisissa askareissaan hienontamassa maissia.