pienoiskuva|Turkkilaisten kansojen kartta Mahmud al-Kašgarin keskiajan teoksessa Dīwān Lughāt al-Turk ('Turkkilaisten kielten sanakirja'). Turkkilaiset kansat on yleisnimitys turkkilaisia kieliä puhuville etnisille ryhmille, joilla on myös eriasteisia kulttuurillisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä. Turkkilaisten kansojen asuma-alue muodostaa ketjun itäiseltä Välimereltä Itä-Euroopan sekä Keski-Aasian kautta aina pohjoiseen Siperiaan saakka. Turkkilaisia kansoja asuu enemmistökansoina valtioissa kuten Turkissa, Kazakstanissa ja Azerbaidžanissa, sekä vähemmistöinä erityisesti Venäjällä.

Turkkilaiset kielet ovat lähtöisin suppealta alueelta Keski-Aasiasta, josta ne levisivät laajalle alueelle varhaiselta keskiajalta alkaen. Turkkilaiset kielet jaetaan eri alaryhmiin, ja etenkin niiden sisällä kielten välinen ymmärrettävyys on paikoin niin suurta, että niitä voidaan joissain tapauksissa pitää saman kielen eri murteinaAnhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. s. 142 Helsinki: Gaudeamus, 1998. . Myös islam on merkittävä yhdistävä tekijä turkkilaisten kansojen välillä; valtaosa heistä on sunnalaisia muslimeja.Menges, K. H. 1968. The Turkic languages and peoples: An introduction to Turkic studies. Wiesbaden: Harrassowitz.

Suurin turkkilainen kansa ovat Anatolian turkkilaiset, jotka muodostavat Turkin tasavallan väestön enemmistön. Etnonyymi "turkkilainen" viittaa nykyään yleensä juuri heihin, vaikka historiallisesti sitä on käytetty laajemmassa merkityksessä. Turkin kielessä, samoin kuin suomen kielessä, ei myöskään ole erillisiä vastineita englanninkielisille sanoille Turkish ja Turkic; "türk" eli "turkkilainen" voi siis viitata joko Turkin tasavallan kansalaiseen tai turkkilaiseen kansaan laajemmin, joskin suomen kielessä ilmenee toisinaan erottavana terminä "turkinsukuinen". Turkin turkkilaiset käyttävätkin nimitystä muista turkkilaisista kansoista esimerkiksi ilmauksissa Azerbaycan Türkleri ('Azerbaidžanin turkkilaiset') ja Tatar Türkleri ('tataariturkkilaiset'). Panturkkilaisessa ajattelussa Turkin tasavallan on joskus nähty edustavan turkkilaisten kansojen omanlaista "kulttuurikeskusta"Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel – Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011.   (s.155–156).

Turkkilaisten kansojen historiaan perehtyvä akateeminen tutkimuksen alue on nimeltään turkologia.

Etymologia

Alkuperä Termillä viitattiin alkujaan Kiinassa ja sisäisessä Itä-Aasiassa lähinnä vain yhteen ryhmittymään; 500-luvun paimentolaisiin Göktürkeihin (muinaisuiguuriksi: 𐱅𐰇𐰼𐰰 Türük tai 𐱅𐰇𐰼𐰰:𐰜𐰇𐰛 Kök Türük, kiinaksi: 突厥, pinyin: Tūjué < keskikiinaksi *tɦut-kyat < *dwət-kuɑt, muinaistiibetiksi drugu).

Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan etnonyymi Türk tarkoittaa "vahva", "voimakas". On kuitenkin tuotu esiin, että alkujaan se olisi tarkoittanut "kokoontunut", "yhdistynyt", "liittoutunut", "konfederoitu". Türk olisi täten johdannainen prototurkkilaisesta verbistä türü; "kasata", "kerätä", "koota".

Islamilaiset lähteet Keskiaikaiset islamilaiset kirjoitukset käyttivät termiä vapaamielisemmin, ulottaen sen muihinkin turkkilaisiin kansoihin. Se on myös ajoittain synonyyminä tataarille, viitaten Tšingis-kaanin aikaisiin mongolitataareihin, sekä yleisesti nomadeihin. Kun Tšingis-kaanin jälkeläinen Abu al-Ghāzī Bahadur (1603–1664) kirjoitti historiikin mongolien klaaneista, hän nimesi sen Šejere-i Türk ("Turkkilaisten sukututkimus"). Teoksessa Šajara-i Tarākima ("Turkmeeninen sukututkimus"), Bahadur esittää, että Tšingis-kaani on Jafetin pojan "Turkin" jälkeläinen, ja että mongolit ovat "turkkilaisten päähaara". Tutkija Maḥmūd al-Kāšġarī kirjoitti saman kaltaista vuosina 1072–1074 kootussa kirjassaan Dīwān Lughāt al-Turk ("Turkkilaisten kielten kokoelma"). Myös muun muassa osmanilainen historioitsija Gelibolulu Mustafa Âlî (1541–1600) esitti, että mongolit ja turkkilaiset polveutuisivat molemmat Jafetista. Kun löytöretkeilijä Ibn Battuta kirjoittaa Kultaisesta ordasta, hän erottelee mongolit ja kiptšakit, mutta viittaa ordan väestöön kokonaisuudessaan termillä Turk.

Mamelukkien valtakuntaa (1250–1517) kutsuttiin arabialaisittain joko nimellä "turkkilaisten valtio" (Dawlat al-Atrak / Dawlat al-Turk) tai "Turkin valtio" (al-Dawla al-Turkiyya). Valtakunnan "turkkilaiset" olivat lähinnä kiptšakkeja.

Termiä turkmeeni (Turkmān) käytettiin myös kuvaamaan eri turkkilaisia kansoja, kuten karlukkeja, oghuzeja, kiptšakkeja, haladžeja ja kanglyjä. Sittemmin se vakiintui nykyisille turkmeeneille.

Muut Bysanttilaisissa lähteissä esimerkiksi unkarilaisia kutsuttiin "turkkilaisiksi". Kasaarien kaanikunta myös tunnettiin "Turkkina" (Τουρκία, Tourkia).

Nykypäivä Turkkilainen sanakirja antaa sanalle "turkkilainen" (Türk) seuraavan selityksen:

Eri puolilla maailmaa asuva turkkilainen kansa tai tähän kansaan kuuluva henkilö Turkin tasavallan alueella asuva kansa tai tähän kansaan kuuluva henkilö.

Suomen kielessä ei myöskään ole englannin kielen tavoin erillisiä sanoja Turkish ja Turkic; "turkkilainen" voi siis merkitä joko turkkilaiseen kansaan kuuluvaa tai Turkin tasavallan kansalaista. Suomen kielessä käytetään toisinaan termiä "turkinsukuinen", mutta sitä ei ole sisällytetty Kielitoimiston sanakirjaan.

Tästä huolimatta, termi turkkilainen on vakiintunut Turkin tasavallan enemmistöväestön, turkkilaisten, omaksi etnonymiksi. Osmanikauden aikana he eivät kuitenkaan vielä kutsuneet itseään turkkilaisiksi eikä valtiotaan Turkiksi. Alkujaan 1100-luvulta alkaen eurooppalaiset olivat alkaneet käyttää osmanien valtaamista alueista nimitystä Turkki (italialaisesta "Turchia"). He kuitenkin näkivät itsensä ensisijaisesti "muslimeina" ja vielä itsenäisyyssodankin aikaan (1919–1923) asiakirjat ja julistukset puhuvat muslimeista.Alaranta, Toni: Turkin historia - Atatürkistä Erdoğaniin. Gaudeamus Oy, 2019. . (prologi, s. 31)

Turkin turkkilaiset lähteet käyttävät termiä "turkkilainen" muista turkkilaiskielisistä kansoista, erottaen heidät toisistaan joko asuinalueen tai muuten jo vakiintuneen nimen avulla. Esimerkiksi Azerbaycan Türkleri, Kazak Türkleri, Tatar Türkleri / Kazan Türkleri, Kırım Türkleri. Myös kieltä kuvaillessa sen "turkkilaisuus" tuodaan nimessä esiin (Kazak Türkçesi, Tatar Türkçesi = "kazakinturkki", "tataarinturkki"). Omasta kielestään he puolestaan käyttävät lisänimitystä Türkiye Türkçesi ("Turkin turkki").

Suomessa tataarit tunnistautuivat 1900-luvulla "turkkilaisina".Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel – Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011. .

Uskonto pienoiskuva|Moskeija Uzbekistanin Buharassa. Suurin osa turkkilaisista kansoista harjoittaa sunnalaista islamia. Turkkilaisten keskuudessa yksi merkittävimpiä uskonnollisia hahmoja on Ahmed Yasawi (1103–1166), joka perusti ensimmäisen turkkilaisen suufi-islamilaisen veljeskunnan (tariqa). Ennen islamin uskon omaksumista turkkilaiset kansanperinteet keskittyivät šamanistisiin uskoihin ja etenkin tengrismin ympärille. Suufilainen islam omaksuu paikoittain näitä kansanperinteitä osaksi islamilaista uskoa.Watt, William Montgomery: Islam and the Integration of Society. Routledge, 1961 (s. 244-248)

Genetiikka 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan turkkilaiset kielet ovat levinneet nomadisten turkkilaisten liikkumisen myötä eri alueiden väestöihin jättäen näihin lähinnä kulttuurisen muutoksen eikä niinkään geneettistä jälkeä. Turkkilaiset kansat ovatkin usein geneettisesti pääosin maantieteellisten ei-turkkilaisten naapureidensa kaltaisia, mutta eri turkinkieliset ryhmät niin Lähi-idästä, Kaukasukselta, Itä-Euroopasta kuin Keski-Aasiastakin jakavat kuitenkin keskenään vaihtelevissa määrin myös tiettyyn osaan Aasiaa (etelä-Siperiaan ja Mongoliaan) sijoitettavaa yhtäläistä perimää; alueen uskotaan olevan turkkilaisten kasojen alkukoti.

Turkin turkkilaiset polveutuvat oletettavasti enimmäkseen Anatolian aiemmasta paikallisesta väestöstä, joka turkkilaistettiin kulttuurisesti; turkkilaisten on havaittu klusteroivan pääosin Välimeren väestöryhmien kanssa, mutta osoittavan myös jossain määrin yhtäläisyyttä Keski-Aasian turkkilaisten kansojen kanssa.Mergen et al: Mitochondrial DNA sequence variation in the Anatolian Peninsula (Turkey). Journal of Genetics, 2004.

Turkkilaisia kansoja pienoiskuva|Turkkilaisten kielten puhuma-alueet.

azerit balkaarit baškiirit dolgaanit gagauzit hakassit Irakin turkmeenit jakuutit karakalpakit karapapakit karatšait kasaarit kaškait kazakit kiptšakit / kumaanit kirgiisit Krimin tataarit kumykit Meskhetin turkkilaiset nogait petsenegit salaarit tataarit tofalarit tšuvassit turkkilaiset turkmeenit tuvaanit uiguurit uzbekit

Katso myös

Panturkkilaisuus

Lähteet

Aiheesta muualla