Chandra Sturrup (s. 12. syyskuuta 1971) on bahamalainen pikajuoksija. Hän päätti pitkän uransa vuonna 2013.thebahamasweekly.com
Sturrup karsiutui 1988 Sudburyn nuorten MM-kisoissa 100 metrin juoksun välierissä ajalla 11,93. Kaksi vuotta myöhemmin Plovdivin nuorten MM-kisoissa hän karsiutui 100 metrin välierissä ajalla 11,62 ja sijoittui 200 metrin juoksussa kuudenneksi ajalla 23,81. Göteborgin MM-kisoissa 1995 hän karsiutui 100 metrin alkuerissä ajalla 11,59. Seuraavana vuonna hän juoksi Atlantan olympialaisissa 100 metrillä neljänneksi ajalla 11,00 ja oli mukana Bahaman joukkueessa, joka voitti 4 × 100 metrin viestijuoksussa olympiahopeaa. Vuonna 1997 Sturrup voitti Pariisin sisäratojen MM-kisoissa hopeaa 60 metrin juoksussa ajalla 7,15. Myöhemmin samana vuonna hän karsiutui Ateenan ulkoratojen MM-kisoissa 200 metrin toisissa alkuerissä ajalla 23,07.
Sturrup voitti 1998 Kansainyhteisön mestaruuden 100 metrillä sekä Keski-Amerikan mestaruuden samalla matkalla. Kauden lopussa hän oli GP-finaalissa viides ja yleisurheilun maailmancupissa 100 metrillä toinen ajalla 10,97 sekä pikaviestissä myös toinen. Seuraavana vuonna hän voitti Pan-Amerikan mestaruuden 100 metrillä. Sevillan MM-kisoissa samana vuonna hän oli 100 metrillä seitsemäs ja karsiutui 200 metrin välierissä ajalla 22,75. Kisojen pikaviestissä hän oli mukana voittamassa MM-kultaa.http://www2.iaaf.org/wch99/results/data/W/4X1/Rf.html Sydneyn olympialaisissa 2000 Sturrup juoksi 100 metrillä kuudenneksi ja karsiutui 200 metrin alkuerissä. 4 × 100 metrin viestissä hän oli voittamassa olympiakultaa.http://www2.iaaf.org/OLY00/results/data/W/4X1/Rf.html Kauden lopussa hän sijoittui GP-finaalissa 100 metrillä kuudenneksi. Seuraavana vuonna hän voitti Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa kultaa 60 metrillä ajalla 7,05 ja sijoittui Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa 100 metrillä alun perin neljänneksi mutta nousi vuosia myöhemmin pronssille Marion Jonesin dopingista johtuneen hylkäyksen myötä.
Sturrup karsiutui Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa 2003 60 metrin välierissä. Myöhemmin samana vuonna Pariisin ulkoratojen MM-kisoissa hän sijoittui 100 metrin juoksussa alun perin neljänneksi, mutta nousi Kelli Whiten ja Žanna Blockin dopinghylkäysten jäljiltä MM-hopealleButler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Moscow 2013. s. 204–205. IAAF. . Kauden lopussa hän juoksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa neljänneksi. Seuraavana vuonna hän karsiutui Ateenan olympialaisissa 100 metrin toisissa alkuerissä. Vuonna 2005 hän sijoittui Helsingin MM-kisoissa neljänneksi ja IAAF:n yleisurheilufinaalissa myös neljänneksi. Rio de Janeiron Pan-Amerikan mestaruuskilpailuissa 2007 hän sai pronssia 100 metrillä. Osakan MM-kisoissa 2007 ja Pekingin olympialaisissa 2008 hän karsiutui 100 metrin välierissä. IAAF:n yleisurheilufinaalissa 2008 hän oli 100 metrillä seitsemäs. Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui 100 metrillä seitsemänneksi ja juoksi toisen osuuden hopeaa saaneessa Bahaman pikaviestijoukkueessa. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän sijoittui 100 metrillä neljänneksi. Hän oli viides sekä Dohassa 2010 että Istanbulissa 2012 sisäratojen MM-kisojen 60 metrillä.
Henkilökohtaiset ennätykset 50 metrin juoksu: 6,26 (2009) 60 metrin juoksu: 7,05 (2001) 100 metrin juoksu: 10,84 (2005) 200 metrin juoksu: 22,33 (1996) Pituushyppy: 670 (2000)
Lähteet
Luokka:Bahamalaiset pikajuoksijat Luokka:Bahamalaiset olympiavoittajat Luokka:Vuonna 1971 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt