Kolmas makedonialaissota, joskus myös kolmas Makedonian sota,Goldsworthy s. 465 käytiin Rooman tasavallan ja Makedonian valtakunnan välillä vuosina 171–168 eaa. Se oli nimensä mukaisesti kolmas Makedonian ja Rooman välisistä sodista. Makedonian kuningas Filippos V:n kuoleman jälkeen vuonna 179 eaa. valtaan oli noussut hänen poikansa Perseus, joka alkoi pian laajentaa vaikutusvaltaansa kreikkalaisessa maailmassa. Perseuksen toimet nostivat kuitenkin roomalaisten epäilykset häntä kohtaan, ja lopulta he julistivat sodan Makedonialle vuonna 171 eaa. Vaikka Perseus ei ollut sotilaallisesti kovinkaan lahjakas, hän onnistui torjumaan roomalaiset kolmen vuoden ajan. Konsuli Lucius Aemilius Paulluksen joukot löivät lopulta Perseuksen Pydnan taistelussa 22. kesäkuuta 168 eaa. Perseus vangittiin ja vietiin Roomaan ja Makedonian kuningaskunta lakkautettiin. Makedonia jaettiin neljään tasavaltaan, ja koko Kreikan niemimaa joutui Rooman vaikutusvallan alaisuuteen. Makedoniasta tehtiin lopulta Rooman provinssi 20 vuotta myöhemmin.
Taustaa Filippos V:n Makedonia Pääartikkelit: Ensimmäinen makedonialaissota, Toinen makedonialaissota thumb|left|130px|Filippos V Makedonia oli kuningas Filippos V:n johdolla liittoutunut toisessa puunilaissodassa Karthagon kanssa Roomaa vastaan. Filippos oli luvannut karthagolaiselle Hannibalille, että hän hyökkäisi roomalaisten osittain hallitsemaan Illyriaan vetääkseen roomalaisten huomion pois Italiasta, missä Hannibal kävi menestyksellistä sotaa Roomaa vastaan. Ensimmäisen makedonialaissodan alussa makedonialaiset kärsivät kuitenkin lukuisia tappioita ja Filippoksen oli luovuttava suunnitelmistaan hyökätä Illyriaan. Roomalaisilla oli kuitenkin täysi työ karthagolaisten voittamisessa, ja kun yksi tärkeimmistä Rooman liittolaisista Kreikassa solmi erillisrauhan Makedonian kanssa, roomalaisilla ei ollut enää voimia jatkaa sotaa ja Rooman senaatin oli pakko hyväksyä Filippokselle erittäin suotuisat rauhanehdot.Goldsworthy s. 87 Roomalaisten kukistettua Karthagon vuonna 202 eaa., he päättivät kuitenkin hyökätä uudelleen Filippos V:n kimppuun. Toisessa makedonialaissodassa vuosina 200–197 eaa. makedonialaiset lyötiin perusteellisesti. Filippos joutui luopumaan kaikista valloitetuista alueistaan, mutta sai pysyä vallassa.
Perseuksen nousu valtaan pienoiskuva|Kuningas Perseus muinaisessa kolikossa.
Filippoksen kuollessa vuonna 179 eaa. hänen poikansa Perseus nousi valtaistuimelle. Perseus solmi aluksi muodollisen ystävyyssopimuksen Rooman senaatin kanssa, vaikka hän vihasikin Roomaa isänsä tavoin ja alkoi heti uhmata roomalaisten arvovaltaa eri alueilla. Hänen tavoitteenaan oli tehdä Makedoniasta jälleen Välimeren mahtavin valtio.Scullard s. 278 Perseus otti vaimokseen Seleukidien valtakunnan kuninkaan Seleukos IV Filopatorin tyttären LaodikenJona Lendering: Perseus , Livius.org. 4.4.2006. Viitattu 5.8.2008 ja teki useita liittolaissopimuksia muun muassa Kreikan, Epeiroksen, Seleukidien, Rhodoksen sekä useiden roomalaisvastaisten traakialais- ja illyrialaisheimojen kanssa. Hän marssitti armeijansa Pohjois-Makedoniaan sekä Kreikkaan, mikä oli vastoin Rooman kanssa aiemmin tehtyjä sopimuksia. Lopuksi Perseus solmi uudet suhteet Akhaian liiton ja muiden Kreikan kaupunkivaltioiden kanssa, mikä uhkasi roomalaisten valtaa Makedoniassa ja Kreikassa.UNRV.com: Third Macedonian War unrv.com. 2003–2008. Viitattu 5.8.2008 Perseus tuki myös Kreikan kaupunkivaltioiden demokraattisia pyrkimyksiä, mikä ei kuitenkaan saavuttanut kannatusta ja lisäksi suututti roomalaisia, jotka kannattivat aristokratiaa.
Rooman uskollinen liittolainen ja Makedonian vihamies, Pergamonin kuningas Eumenes II, tuli vuonna 172 eaa. epäluuloiseksi. Hän kertoi roomalaisille Perseuksen toimista ja syytti tätä Pergamonin rajojen loukkaamisesta. Rooman senaatti ei kiinnittänyt asiaan heti paljoa huomiota, koska roomalaiset olivat keskittyneet Illyrian sotaan. Mielipiteet kuitenkin muuttuivat pian, kun Illyriassa jatkuvat ongelmat ja Eumeneen salamurhayritys Delfoissa yhdistettiin Perseukseen. Senaatti päätti sotilaallisista toimista Perseusta vastaan, ja legioonalaisia ja lähettiläitä lähetettiin Epeirokseen ja Kreikan kaupunkeihin turvaamaan hyökkäysreitit Makedoniaan ja varmistamaan kreikkalaisten kaupunkien tuki Roomalle.
Akhaian liitto oli valmis tukemaan Roomaa taistelussa makedonialaisia vastaan. Boiotian liitto epäröi hiukan, mutta roomalaisten tiukan painostuksen jälkeen useat liiton kaupungit liittoutuivat lopulta roomalaisten kanssa ja liitto hajosi. Myös Illyrian kuningas Gentius, Syyria, Egypti ja Kappadokia sekä useat traakialaiset heimot solmivat ystävyyssopimuksen Rooman kanssa. Tosin traakialainen Odrysian kuningas Kotys VI oli jo alusta asti liittoutunut Perseuksen kanssa ja antoi myös nyt tukensa makedonialaisille. Seleukidikuningas Antiokhos IV ja Bithynian kuningas Prusias II eivät kuitenkaan tukeneet Perseusta.
Sodan osapuolet Makedonia
thumb|300px|Kartta Makedonian valtakunnasta. Vaikka Makedonian valtakunta olikin hävinnyt toisen makedonialaissodan, se oli jo toipunut tappioista, ja Perseus oli riittävän varakas palkatakseen ulkomaalaisia palkkasotureita kymmenen vuoden ajaksi. Lisäksi varastoissa oli runsaasti viljaa, ja sotapalvelukseen kelpaavia miehiä oli jopa kolme kertaa enemmän kuin mitä armeijassa oli ennen sotaa.Mommsen s. 115
Perseuksella oli sodan alussa noin 43 000 miehen armeija. Siihen kuului 4 000 miestä makedonialaista ja traakialaista ratsuväkeä sekä runsaasti ulkomaalaisia palkkasotureita, muun muassa paionialaisia, agrianeja, traakialaisia, galatialaisia, kreetalaisia ja kreikkalaisia. Sen lisäksi Kotys VI oli antanut Perseukselle 1 000 ratsu- ja jalkaväkimiestä.Hammond s. 515 Armeijan päävoima oli 21 000 miehen falangi, jonka sotilaat olivat syntyperältään makedonialaisia. Falangin sotilaat oli aseistettu sarissalla, noin 6,3 metriä pitkällä peitsellä. Asetta piti käsitellä kahdella kädellä, joten olkapäälle oli nahkahihnasta ripustettu pyöreä kilpi. Jokaisella sotilaalla oli lisäksi pronssinen kypärä, kovetetusta pellavasta tehty rintapanssari, säärisuojat sekä miekka. Falangiin kuului myös 2 000 miehen valio-osasto, kuninkaallinen kaarti agema.Goldsworthy s. 92–93
Makedonian ammattiarmeija oli paremmin koulutettu kuin Rooman armeija, jossa oli paljon vasta värvättyjä miehiä. Yksiköiden johdossa oli kokeneita makedonialaisia upseereita, jotka olivat osallistuneet sotatoimiin Traakiassa. Armeija oli kuitenkin haavoittuvainen, sillä jos se kärsisi yhden murskaavan tappion, menetyksiä ei pystyttäisi enää korvaamaan täysin ja sota olisi hävitty.
Rooma thumb|300px|left|Yksityiskohta Gnaeus Domitius Ahenobarbuksen alttarista 100-luvulta eaa. Kuvassa näkyy kaksi raskasaseista legioonalaista 200- ja 100-luvulle eaa. tyypillisessä varustuksessa. Miesten varusteina on Montefortino-tyypin kypärä, rengashaarniska ja soikea kilpi (scutum). Rooman tasavalta oli kärsinyt suuria tappioita toisessa puunilaissodassa, ja sen voimavarat oli jouduttu venyttämään äärimmilleen. Toisaalta legioonat olivat vuosien koulutuksen ja sotimisen jäljiltä poikkeuksellisen kokeneita.Goldsworthy s. 87–88, 95 Kolmas makedonialaissota oli viimeinen sotatoimi, johon vielä osallistui toisessa puunilaissodassa taistelleita veteraaneja. Sodan sytyttyä armeijaan yritettiin löytää mahdollisimman paljon veteraaniupseereita, mutta siihen värvättiin myös runsaasti kokemattomia miehiä. Makedoniaan lähetetyssä armeijassa oli noin 37 000 miestä jalkaväessä ja 2 000 ratsuväessä. Siihen kuului kaksi legioonaa, joissa oli poikkeuksellisesti 6 000 jalkaväki- ja 300 ratsumiestä, kun normaalisti tuon ajan legioonassa oli 5 200 jalkaväkimiestä. Armeijassa oli myös runsaasti ulkomaalaisten liittolaisten joukkoja, muun muassa liguureja, numidialaista ratsuväkeä, sotanorsuja sekä kreetalaisia jousimiehiä.Lendon s. 194 Rooman armeija oli siis osittain kokenut, mutta samalla myös ikääntynyt.Goldsworthy s. 91–92
Sodan kulku Sodanjulistus thumb|300px|Thessalian kartta. Roomalla ei ollut ennen sodan alkua vielä kunnollista armeijaa eikä komentajaa.Livius 42.43 Viivyttääkseen vihollisuuksien alkamista Rooman senaatti lähetti kaksi korkea-arvoista lähettilästä Perseuksen puheille kertomaan, että senaatti saattaisi hyväksyä rauhansopimuksen hänen kanssaan. Roomalaisilla ei kuitenkaan ollut aikomusta solmia sopimusta, vaan he hankkivat näin vain lisäaikaa valmistautuakseen sotaan. Vaikka useimmat senaattorit hyväksyivät petoksen, jotkut vanhemmat virkamiehet tuomitsivat sen jyrkästi vedoten siihen, ettei roomalaisten tulisi valehdella voiton saavuttamiseksi.Goldsworthy s. 96–97
Lähettiläiden hankkiman lisäajan turvin konsuli Publius Licinius Crassus nousi armeijoineen maihin Kreikan länsirannikolle ja eteni nopeasti Gomfoin kaupunkiin Thessaliaan. Perseus luuli edelleen roomalaisten hyväksyvän rauhansopimuksen eikä ollut varautunut tähän siirtoon.Hammond s. 513
Lopulta makedonialaiset tajusivat roomalaisten aikeet, ja sota julistettiin keväällä vuonna 171 eaa. Perseus kokosi armeijansa nopeasti Édessan lähettyvilläHammond s. 514 ja eteni sen jälkeen Makedoniasta etelään, Perrhaibian maakuntaan. Azoroksen, Pythionin ja Dolikhen kaupungit antautuivat nopeasti. Sitten Perseus hyökkäsi Khyretiaihin, joka antautui vuorokauden piirityksen jälkeen. Mylai onnistui pitämään puolensa kolmen päivän ajan, mutta lopulta makedonialaiset valtasivat kaupungin rynnäköllä. Mylai ryöstettiin ja poltettiin ja sen asukkaat myytiin orjiksi.Livius 42.53-54 Tämän jälkeen makedonialaiset etenivät Ossavuoren ohi Thessaliaan ja leiriytyivät Larissan lähelle.Scullard s. 279
Kun Crassus kuuli makedonialaisten armeijan lähteneen kohti Larissaa, hän käski joukkojensa purkaa leirin ja edetä Thessaliaan kohtaamaan makedonialaiset. Matkalla hänen joukkoihinsa liittyi Eumeneen 4 000 jalkaväki- ja 1 000 ratsuväkimiestä. Crassus leiriytyi lopulta Tripoliin kaupungin lähistölle, muutaman kilometrin päähän Larissasta.Hammond s. 517 Roomalaisen historioitsija Liviuksen mukaan hän kutsui upseerinsa koolle keskustellakseen tilanteesta. Pian tämän jälkeen syntyi ensimmäinen kahakka Eumeneen ja makedonialaisten välillä. Se päättyi kuitenkin nopeasti ratkaisemattomana, kun osallistujat huomasivat olevansa samanvahvuisia.Livius 42.55, 57
Kallinikoksen taistelu
thumb|left|300px|Rooman tasavalta 100-luvulla eaa.
Makedonialaiset vetäytyivät muutaman kilometrin päähän roomalaisista. Seuraavana aamuna Perseus päätti haastaa Crassuksen taisteluun, eteni vain parin kilometrin päähän roomalaisten leiristä ja ryhmitti joukkonsa Kallinikoksen (Callinicus) kukkulalle, jossa lopullinen taistelu käytiin.
Livius kertoo taistelun kulusta yksityiskohtaisesti: Roomalaiset eivät odottaneet makedonialaisten hyökkäystä ja yllättyivät suuresti nähdessään makedonialaisten etenevän kohti leiriään. Crassus käski raskaan jalkaväen nopeasti linjaan leirin suojavallin taakse ja lähetti samalla kevytaseiset jalkaväki- ja ratsumiehet ulos leiristä vihollista vastaan. Roomalaisten oikeaa siipeä komensi Crassuksen veli, ja se koostui italialaisesta ratsuväestä ja velites-joukoista. Vasenta siipeä ja kreikkalaisia apujoukkoja komensi taas Marcus Valerius Laevinus. Roomalaisten keskusta oli tribuuni Quintus Mucius Scaevolan johdossa. Linjan edessä oli vielä 500 apujoukkojen sotilasta, ja lisäksi kauempana vasemman siiven takana oli reservissä 400 thessalialaista ratsumiestä.Livius 42.58
Makedonian vasenta siipeä komensi Perseuksen liittolainen Kotys, ja se koostui hänen omasta traakialaisesta ratsu- ja jalkaväestään. Oikealla siivellä oli makedonialainen ratsuväki ja keskustassa Perseus itse, falangin valiokaartin ageman takana. Näiden eteen oli vielä asetettu 400 linko- ja keihäsmiestä.