PIN-koodi () eli tunnusluku on salasanana käytettävä luku, jolla voidaan autentikoitua eli tunnistautua järjestelmään. Se vastaa toiminnaltaan allekirjoitusta, mutta sitä käytetään usein hieman korkeamman turvallisuuden takaamiseksi. PIN-koodi on henkilökohtainen, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Se patentoitiin toukokuussa 1966, ja sen keksijä oli James Goodfellow.BBC, Royal honour for inventor of Pin
PIN-koodin yhteydessä käytetään ID:tä, joka esimerkiksi pankkiautomaateissa ja maksukorttipäätteissä saadaan selville kortin sirusta tai magneettijuovasta. Mikäli järjestelmästä löytyy tieto, että PIN on oikein, annetaan käyttäjälle oikeus käyttää käyttäjätiliin liitettyjä ominaisuuksia (kts. käyttötarkoituksia).
ISO 9564-1 -standardi määrittää PIN-koodin minimipituudeksi neljä numeroa ja maksimipituudeksi 12 numeroa. Standardin yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että koodin ei käytettävyyssyistä tulisi ylittää kuutta numeroa. Yleisimmin koodi on nelinumeroinen.
Käyttötarkoituksia Esimerkiksi: Pankkiautomaatit ja maksupäätteet Tunnusluvulla annetaan oikeus nostaa rahaa tai suorittaa maksu. Suomessa koodi on nelinumeroinen. Matkapuhelimet PIN-koodilla annetaan oikeus käyttää SIM-korttia. Koodi voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja on usein käyttäjän itse päätettävissä. Tietoturvan takaamiseksi PIN-koodin syöttämiseen on kolme yritystä. Mikäli kaikki yritykset epäonnistuvat, laite lukkiutuu ja se täytyy nollata PUK-koodilla.
Vaihtaminen Matkapuhelimen PIN-koodin voi vaihtaa näppäilemällä numerovalitsinnäyttöön
**04*(nykyinen PIN)*(uusi PIN)*(uusi PIN)#
Lähteet
Luokka:Tietoturva