Margherita (myös Savoijin Margherita) ; (20. marraskuuta 1851 Torino, Italia – 4. tammikuuta 1926 Bordighera, Italia) oli Savoijin prinsessa, Italian kuningasUmberto I:n puoliso ja tämän seuraajan Viktor Emanuel III:n äiti.
Suku ja koulutus Margheritan isä oli Genovan herttua Ferdinand (1822–1855) ja äitinsä Saksin prinsessa Elisabet (1830–1912) . Hänen setänsä oli Italian kuningas Viktor Emanuel II. Hänellä oli myös nuorempi veli Tommaso Alberto Vittorio, joka seurasi isäänsä herttuana.
Isä Ferdinand kuoli Margheritan ollessa vain 4-vuotias. Marheritan aikansa aatelisille tytöille tyypillisestä kasvatuksesta vastasi aluksi Clelia Monticelli di Casalrosso ja sittemmin Rosa Arbesser. Margheritasta on sanottu, ettei hän ollut poikkeuksellisen kaunis, mutta hän oli vahvatahtoinen, herkkä ja ylpeä. Hänestä kasvoi konservatiivinen ja uskonnollinen nainen, joka oli myös kiinnostunut taiteesta.
Nuorta Margheritaa yritettiin aluksi naittaa Romanian kuningas Kaarlelle, mutta Margherita kieltäytyi tarjouksesta.
Avioliitto ja lapset Margheritan tulevan puolison Umberton oli alun perin tarkoitus mennä naimisiin Itävallan arkkiherttuatar Mathilden kanssa Italian ja Itävallan diplomaattisten suhteiden vahvistamiseksi. Mathilde ehti kuitenkin kuolla ennen avioliittoa. Savoijin kuningassuvulla oli myös vaikeuksia löytää yhdistämästään Italiasta sopivaa puolisoa, koska monet maansa menettäneet hallitsijasuvut suhtautuivat vihamielisesti Savoijin sukuun. Italian pääministeri Luigi Federico Menabrea kannusti Umbertoa naimaan serkkunsa Margheritan, ja asia järjestettiin kuningas Viktor Emanuel II:n siunauksella loppuvuodesta 1867.
Umberto ja Margherita avioituivat 22. huhtikuuta 1868 ja heille syntyi yksi lapsi: tuleva kuningas Viktor Emanuel III.
Umberto ja Margherita asuivat monta vuotta Napolissa, jossa Viktor Emanuel myös syntyi. pienoiskuva|Italian kuningatar Margherita, Michele Gordigiani 1872.
Kuningatar Margheritasta tuli kuningatar aviomiehen noustua valtaistuimelle 9. tammikuuta 1878. Margherita oli Italian ensimmäinen kuningatar, koska Viktor Emanuel II:n toinen avioliitto Rosa Theresa Vercellona Guerrierin kanssa oli morganaattinen. Kuninkaan ensimmäinen puoliso Maria Adelheid oli kuollut synnytyksen jälkeen jo vuonna 1855.
Puoli vuotta Viktor Emanuel lI:n kuoleman jälkeen kuningaspari teki kiertomatkan ympäri Italiaa luodakseen itsestään kuvaa yhtenäisen Italian symbolina.
Margherita oli suosittu kansan keskuudessa. Kuningattarena hän tuki hyväntekeväisyyttä ja taiteita. Erityisesti aloittelevien muusikoiden koulutuksen tukeminen oli huomattava osa tätä. Vuonna 1891 perustettu musiikki-instituutti kantaa kuningattaren nimeä.
Vuonna 1889 Margherita vieraili Napolissa, jossa hän kertoman mukaan halusi maistaa jotain paikallista, koska oli kyllästynyt matkan aikana yleisesti tarjolla olleisiin ranskalaisen keittiön antimiin. Napolissa hän sai pizzaa, jonka täytteinä oli mozzarellaa, tomaattia ja basilikaa, mitkä olivat myös Italian lipun värit. Margherita ihastui tähän, minkä johdosta paikalliset alkoivat kutsua sitä pizza Margheritaksi. pienoiskuva|Kuningatar Margherita sotilasunivormussa 1898.
Viimeiset vuodet Umberto I joutui salamurhan uhriksi ja kuoli 29. heinäkuuta 1900. Jäätyään leskeksi Margherita vetäytyi syrjään julkisuudesta.
Venäjän vallankumouksien jälkeen Margherita alkoi pelätä sosialismin nousua ja sitä, että Italian kuningasperhettä kohtaisi sama kohtalo kuin Venäjän keisariperhettä. Osittain tästä syystä hän kallistui poliittisesti fasisimin ja Benito Mussolinin kannattajaksi.
Margherita vietti viimeiset vuotensa pääsääntöisesti Bordigherassa ja Gressoneyssa. Hän vieraili kouluissa ja sairaaloissa sekä omistautui uskonnolle. Margherita kuoli Bordigherassa 4. tammikuuta 1926. Hänet on haudattu Rooman Pantheoniin.
Lähteet
Luokka:Italian kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1851 syntyneet Luokka:Vuonna 1926 kuolleet Luokka:Kuningataräidit