Eric John Ernest Hobsbawm CH (; 9. kesäkuuta 1917 Aleksandria, Egypti – 1. lokakuuta 2012 Lontoo) oli brittiläinen historiantutkija. Hän tuli tunnetuksi varsinkin yhtenä merkittävimmistä marxilaisen historiantutkimuksen nimistä. Hänen tunnetuimpia julkaisujaan on Äärimmäisyyksien aika (1994).
Elämä
Hobsbawm syntyi Aleksandriassa keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hobsbawmin ollessa kaksivuotias hän muutti perheineen ensin Wieniin, josta he muuttivat myöhemmin Berliniiniin. Hän vietti lapsuutensa saksankielisillä alueilla, mutta hän ja hänen nuorempi sisarensa Nancy oppivat äidinkielenään englannin. Hän jäi orvoksi menetettyään äitinsä 14-vuotiaana ja muutti vuonna 1933 Lontooseen.
Poliittisesti Hobsbawm kuului Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen, josta hän erosi vain pari vuotta ennen sen lakkautusta vuonna 1991, mutta kertomansa mukaan lakkasi toimimasta puolueessa aktiivisesti vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen. Kun Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan 1939, hän antoi hyökkäykselle tukensa. Kuitenkin käydessään Suomessa 1990-luvun alussa hän pyysi anteeksi toimintaansa. Hobsbawm allekirjoitti historioitsijoiden kirjeen, jossa protestoitiin Neuvostoliiton Unkarin miehitystä. Hän myös puolsi intohimoisesti Prahan kevättä.
Hän opiskeli muun muassa Cambridgen yliopistossa, josta hän ansaitsi tohtorintutkintonsa. Hobsbawm nimitettiin luennoitsijan virkaan Birckbeck Collegessa Lontoossa vuonna 1948, jossa hän toimi uransa loppuun asti. Hobsbawm luennoi uransa aikana myöhemmin eri puolilla maailmaa. Hobsbawm oli erittäin kielitaitoinen: hän puhui englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa sekä italiaa ja ymmärsi hollantia, portugalia ja katalaania. Hobsbawm oli kahdesti naimisissa.
Hobsbawmin merkittävimpiin julkaisuihin kuuluivat ”Pitkästä 1800-luvusta” kertovat The Age of Revolution, The Age of Capital ja The Age of Empire. Teoksissaan Hobsbawm seuraa Ranskan vallankumouksen ja Teollisen vallankumouksen vaikutuksia Euroopan ja maailman historiaan. Teokset keskittyvät yhteiskunnissa tapahtuviin materiaalisiin muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Hobsbawm julkaisi vuonna 1994 teoksen Äärimmäisyyksien aika, joka puolestaan seurasi ”Lyhyen 1900-luvun” tapahtumia, jotka kattavat ajanjakson Ensimmäisen maailmansodan alusta Neuvostoliiton hajoamiseen.
Hobsbawm oli Lontoossa toimivan Royal Societyn jäsen vuodesta 1978 ja kuului Order of the Companions of Honour -kunniaritarikuntaan vuodesta 1998. Vuonna 2003 hän sai Balzan-palkinnon.
Perinteen keksiminen
Kirjassa The Invention of Tradition (1983) Hobsbawm kohdistaa mielenkiintonsa erityisesti vuosien 1870–1914 väliseen ajanjaksoon. Hänen mukaansa ajankohdan perinteiden keksimisessä kolme innovaatiota olivat keskeisiä: perusopetuksen järjestäminen, julkisten seremonioiden organisoiminen ja julkisten monumenttien massatuottaminen. Näistä viimeistä on lähestytty statuomanian käsitteen avulla. Varsinkin kouluopetus, julkiset seremoniat ja monumenttien pystyttämiset edistivät tehokkaasti yhteisöllisyyttä ja ryhmäidentiteettiä, sekä tuottivat ja siirsivät traditioita., sivu 402.
Suomennetut teokset
Kuinka muuttaa maailmaa. Kriittisiä esseitä Marxista. (How to Change the World. Reflections on Marx and Marxism, 2011.) Suomentanut Tatu Henttonen. Tampere: Vastapaino, 2019. .
Lähteet
Aiheesta muualla Cohen, Nick: Eric Hobsbawm: A man of Extremes. Hobsbawm, Eric: Vallankumous ja seksi. Teoksesta Revolutionaries 1973. (PDF) Suomela, Kalevi: Hobsbawm kertoo Marxista ja marxilaisuudesta. Kansan Uutiset 14.4.2012.
Luokka:Brittiläiset historioitsijat Luokka:Royal Societyn jäsenet Luokka:Kunniaritarien ritarikunta Luokka:Vuonna 1917 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet