Substituutio kielitieteessä merkitsee prosessia, jossa jonkin rakenteen tietty osa korvataan toisella, tai tämän prosessin tulosta.
Substituutio lauseopissa Konstituenttianalyysin tyyppisissä kuvauksissa, joissa lauseen rakennetta kuvataan hierarkkisesti osista koostuvana, substituution avulla voidaan testata, mitkä lauseen osat voidaan korvata jollakin toisella ilman, että lause muuttuu mahdottomaksi (kieliopin tai kielitajun vastaiseksi). Näin voidaan selvittää, muodostavatko ne lauseeseen yhden rakenneyksikön. Esimerkiksi lauseessa Ilmarin sisar sai kovan iskun päähänsä jakson Ilmarin sisar tilalle voidaan vaihtaa hän tai Kalevin tytär, jakson sai kovan iskun päähänsä tilalle voidaan vaihtaa esimerkiksi tuli tai purskahti itkuun. Sitä vastoin esimerkiksi tämän lauseen jaksoa sisar sai kovan ei voi vastaavalla tavalla korvata.
Etenkin Noam Chomskyn ajatteluun perustuvassa Government and binding -teoriassa substituutio on toinen niistä prosesseista, joilla kategorioita lauseen perustana olevassa abstraktissa rakenteessa siirrellään.
Kielenopetuksessa substituutioharjoitteina tunnetaan harjoitukset, joissa opiskelijoille annetaan lausekehikko, jonka tiettyjä osia pitää korvata toisella.
Äännesubstituutio Äänteiden substituoiminen eli korvaaminen toisella on lainasanatutkimuksessa keskeinen ilmiö. Esimerkiksi ruotsin biff-sanan lainautuessa suomeen sananalkuinen b, jota suomen äännejärjestelmässä ei ollut, korvattiin p:llä ja ff hv:llä, ja näin saatiin suomeen sana pihvi. Äännesubstituution ajatellaan tapahtuvan säännönmukaisesti, mutta nämä säännönmukaisuudet muuttuvat ajan kuluessa, ja tämän avulla lainasanoissa voidaan erotella historiallisia kerrostumia. Esimerkiksi Jorma Koivulehto on osoittanut, että kantairanilaiset lainasanat voidaan erottaa vanhemmista, kantaindoiranilaisista lainoista sen perusteella, miten kantaindoeuroopan palataalisten klusiilien jatkajat on suomalais-ugrilaisissa kielissä korvattu. Suomen ja sukukielten alkuperäinen *ś tai *ć edustaa indoiranilaisen kantakielen *ć-äännettä esimerkiksi sanassa sata (vrt. pohjoissaamen čuohti), joka on lainattu indoiranilaisen kantakielen muodosta *ćata-. Myöhemmän kantairanin -ts- taas on substituoitu toisenlaisella affrikaatalla *č, jota suomessa edustaa t, näin esimerkiksi sanassa mato < *mača < kantairanin *matsa-ka.
Lähteet
Katso myös Konstituenttianalyysi
Luokka:Lauseoppi