Nikolai Nikolajevitš Semjonov (kirjallisuudessa myös nimillä Semenov, Semionov tai Semenoff) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1896 Saratov – 25. syyskuuta 1986 Moskova) oli neuvostoliittolainen fyysikko ja kemisti. Hänet palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1956 palamisen reaktion mekanismin selvittämisestä. Vuoden 1956 palkinto oli jaettu Semjonovin ja Cyril Norman Hinshelwoodin kesken.
Akateeminen ura Semjonov aloitti opintonsa Pietarin yliopistossa v. 1913 ja oli sittemmin luennoitsijana Tomskin valtionyliopistossa. Tomsksta Semjonov palasi takaisin Pietariin, jossa oli fyysikko Abram Ioffen oppilaana ja valmistui yliopistosta v. 1917. Seuraavana vuonna Semjonov muutti Samaraan ja osallistui Venäjän sisällissotaan amiraali Koltšak'n valkoisessa armeijassa. Semjonov palasi Pietariin v. 1920, jolloin hän otti johtaakseen ns. elektroni-ilmiö-laboratoriota. Seuraavana vuonna Semjonov nimitettiin Ioffe-instituutin varajohtajaksi ja v, 1928 professoriksi. Vuonna 1944 hänestä tuli Moskovassa olevan Venäjän tiedeakatemian alaisuudessa toimivan kemiallisen fysiikan laitoksen johtaja.
Tieteellinen työ Semjonov keksi yhdessä Pjotr Kapitsan kanssa v. 1922 tavan mitata atomiytimen magneettikenttä. Tätä mittausmenetelmää kehittivät myöhemmin Otto Stern ja Walther Gerlach, ja se tunnetaan Sternin–Gerlachin kokeena. Vuonna 1925 Semjonov tutki kaasujen adsorptiota ja kemikaalien kondensaatiota, ja v. 1927 kaasujen ionisoitumista ja muodosti teorian (Vladimir Fock'n kanssa) dielektrisen yhdisteen termiselle elektronipurkaukselle (esim. spark gap-kytkin).
Semjonovin tieteellinen tutkimustyö oli pääasiassa kaasufaasikinetiikkaa. Hän selvitti jo 1920-luvulla termisen räjähdyksen perusteet ja ketjureaktion teoriaa ketjureaktion haarautumisen ja pilkkoutumisen kautta. Semjonovin mukaan nämä kilpailevat prosessit ovat keskeisimmät palamisen kemian reaktioissa kuten kaasuräjähdys. Hänen v. 1935 julkaistussa kirjoittamassaan kirjassa on tuotu julki erityyppisiä ketjureaktioita. Semjonov kehitti myös teorian ketjureaktion haarautumisen viivästymiselle, jota esiintyy tyypillisesti kylmäliekkipalamisessa.
Muuta ansiota Semenoville annettiin v. 1969 Lomonosov-kultamitali (nimetty Mihail Lomonosov'n mukaan) ansioistaan kemiallisessa fysiikassa. Semenov oli Venäjän tiedeakatemian jäsen sekä Royal Societyn (1958) ja Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemian (1963) ulkomaalaisjäsen. Lisäksi Semjonoville myönnettiin useita Neuvostoliiton valtionpalkintoja.SEMENOV, NIKOLAî NIKOLAEVICH Viitattu 30.7.2024
Huomautukset
Viitteet
Luokka:Nobelin kemianpalkinnon saajat Luokka:Neuvostoliittolaiset fyysikot Luokka:Venäläiset kemistit Luokka:Moskovan fysiikan ja teknologian instituutin professorit Luokka:Sosialistisen työn sankarit Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet