Unelma karjamajalla on Teuvo Tulion elokuva vuodelta 1940. Se on monien muidenkin Tulio-elokuvien tapaan melodraama, jonka tapahtumapaikkana on maaseutu. Se perustuu Henning Ohlsonin näytelmään Hälsingar (1922) ja siitä on tehty Ruotsissa kaksi filmatisointia, William Larsson (1923) ja Ivar Johansson (1933). Elokuva oli aikoinaan hyvin suosittu, ja sitä pidetään yhtenä Tulion parhaimmista elokuvista.
Näyttelijävalinnat Elokuvan miespääosaan, Aarnen rooliin, saatiin Kaarlo ”Kille” Oksanen, joka oli aikoinaan näytellyt pääosaa Tulion aikaisemmassa elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Aarnen äidin roolin sai harrastelijanäyttelijä Olga Tainio ja Urho Ylitalon roolin Kyösti Erämaa. Kirsti Hurme sai Kirsti-piian osan ja harrastelijanäyttelijä Aku Peltonen vanhan rengin roolin.
Naispääosan ja samalla pääosan esittäjää oli vaikea löytää, mutta roolin sai vuoden 1938 Miss Eurooppa Sirkka Salonen. Se jäi Salosen ainokaiseksi elokuvarooliksi. Sivurooleissa nähdään muita suomalaisen elokuvan kärkinimiä, etenkin Eino Jurkka ja Taito Mäkelä. Erään vaikuttavimmista sivurooleista tekee talon vanhaemäntää näyttelevä amatöörinäyttelijä, vanhimman Niskavuori-elokuvan Loviisana taitonsa osoittanut Olga Tainio, joka oli Helsingin Kansanteatterin lippukassa.
Arviot Kriitikko arvioi vuonna 2012 rakkaustriangelin kallistuvan loppupuolella liian imeläksi, eikä se hänen näkemyksensä mukaan kuulu Tulion parhaisiin melodraamoihin. Siitä huolimatta hän katsoo sen edustavan täysin kansainvälistä tasoa. Suomen kesä saa Tulion käsissä aivan omanlaisiaan tummia sävyjä.MH: Unelma karjamajalla, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26 /2012 sivu 29 Toinen kriitikko Arto Pajukallio näkee tunnekuohujen vyöryvän yli äyräiden melodraamojen mestarin elokuvassa.Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.6.2012, sivu B 15
Juoni Nuori ja herttainen Sirkka on marjamatkallaan vähällä jäädä hurjastelevan nuoren isännän Aarnen hevosen alle. Aarne tarjoaa hänelle hyvitykseksi pikkupiian paikkaa kotitaloonsa Ylitaloon. Nuoret tutustuvat toisiinsa ja solmivat suhteen.
Ylitalon karjakko Kirsti, Aarnen entinen rakastettu, on mustasukkainen Sirkalle. Sirkka tutustuu myös Aarnen vanhempaan veljeen Urhoon, joka on asiallisempi, mutta Sirkka pitää silti enemmän Aarnesta. Yhteiselle onnelle ei kuitenkaan löydy sijaa, kun Aarne on peliveloissa ja sortuu petoksiin ja vekseliväärennöksiin.
Pian Sirkka on raskaana, mutta Aarne aikoo livistää kovissa tuskissa Ylitalosta. Sirkka haaveilee häistä, mutta Aarne karkaa. Urho yrittää estää, mutta käsikähmä jää kesken, kun pojat kuulevat äitinsä nuhtelevan äänen. Aarne katoaa ja vanhaemäntä kuolee sydänkohtaukseen.
Parin vuoden päästä Sirkka on vauvansa kanssa kahden. Mustalainen varastaa vauvan Sirkan ollessa kalliojyrkänteellä pelastamassa vaaralliseen paikkaan kosken partaalle pudonnutta lampaan vuonaa. Kirsti-piika tulee paikalle ja syyttää oikeudessa Sirkkaa lapsen heittämisestä koskeen ja lapsenmurhasta. Sirkka saa kahden vuoden vankeustuomion. Vapauduttuaan hän palaa Ylitaloon, mutta monet kyläläiset ovat yhä vihaisia hänelle.
Kuuden vuoden päästä Aarne palaa Ylitaloon, mutta häntä aletaan pitää pelkurina ja huijarina, vaikka hän oli maksanut kaikki velkansa ja toi veljelleen tämän menettämät rahat korkoineen.
Lopulta omantunnonvaivainen Aarne päättää naida Sirkan sovittaakseen kaiken. Yllättäen häihin saapuu hänen kuolleeksi luultu poikansa. Pojan varastanut mustalaismies oli kuollut pian varkauden jälkeen ja poika oli jäänyt tämän isän hoidettavaksi. Pojan ”isoisä” oli kuolemansairauden vaivoissaan lähettänyt hänet etsimään oikeita vanhempiaan, ja Ylitalossa poika oli tunnistettu syntymämerkistään. Tämän nähdessään onneton Kirsti-piika pakenee maantielle.
Näyttelijät
Lähteet
Luokka:Vuoden 1940 suomalaiset elokuvat Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Melodraamat Luokka:Teuvo Tulion ohjaamat elokuvat