Ketokatkero (Gentianella campestris) on Euroopassa tavattava, suuresti harvinaistunut niittyjen katkerokasvi. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja se on luonnonsuojeluasetuksessa määritelty uhanalaiseksi, erityisesti suojeltavaksi lajiksi.Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Ympäristö.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Ketokatkeron kukka. Kaksivuotinen ketokatkero kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Varsi on pystyhaarainen ja sen tyvellä on kuihtunut tai tuore lehtiruusuke. Aluslehdet ovat tylppiä, ylemmät lehdet tavallisesti suippoja. Kukka on sinivioletti. Kukan verhiö on syvään neliliuskainen, ja liuskat ovat pareittain hyvin erikokoisia ja osaksi toisiaan peittäviä. Teriö on väljänieluinen ja sen suu on ripsiliuskainen.Retkeilykasvio 1998, s. 336–337.
Suomessa ketokatkerosta tavataan kahta eri kausimuunnosta, syysketokatkeroa (var. campestris) ja kesäketokatkeroa (var. suecica). Toisinaan muunnokset luokitellaan myös omiksi alalajeikseen. Muunnokset poikkeavat toisistaan varren nivelvälien, lehtien ja kukinta-ajan perusteella. Syysketokatkerolla varren nivelvälejä on 4–7 ja välit ovat hieman varsilehtiä pidempiä. Keskimmäiset varsilehdet ovat suikeita tai puikeita sekä suippoja. Muunnos kukkii elo-syyskuussa. Kesäketokatkerolla nivelvälejä on 3–5 ja välit ovat huomattavasti varsilehtiä pitempiä. Keskimmäiset varsilehdet ovat kapean vastapuikeita, tylppiä ja kielimäisiä. Muunnos kukkii kesä-heinäkuussa. Kesäkatkeron arvellaan syntyneen sopeutumana kasvupaikkojen niittämiseen.Ryttäri 1997, s. 160.
Ketokatkerosta tunnetaan vielä kolmaskin muunnos, vuoriketokatkero (var. islandica). Nivelvälejä tällä muunnoksella on 6–9 ja ne ovat hyvin lyhyet. Kukat ovat useimmiten valkoiset.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 472.
Muista Suomessa tavattavista ripsikatkerolajeista ketokatkero erottuu parhaiten kukkansa perusteella. Ketokatkeron teriö on neljäliuskainen, kun muilla lajeilla teriö on useimmiten viisiliuskainen. Ketokatkero saattaa risteytyä sitä läheisesti muistuttavan horkkakatkeron (G. amarella) kanssa.
Levinneisyys Ketokatkeroa kasvaa kaikissa Pohjoismaissa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, Ranskassa, Italiassa, Saksassa sekä Alppien alueella. Suomessa ketokatkeron vanha levinneisyysalue painottui Kotka–Kokkola-linjan eteläpuolelle. Pohjoisimmat havainnot lajista ovat Tornion seudulta. Laji on kuitenkin suuresti harvinaistunut koko maassa ja kasvupaikkoja on nykyään vain siellä täältä entisellä levinneisyysalueella. Muunnoksien levinneisyys on Suomessa huonosti tunnettu, mutta syysketokatkero näyttäisi olevan vallitseva Manner-Suomessa ja kesäketokatkero Ahvenanmaalla.
Elinympäristö Ketokatkero kasvaa kedoilla, laitumilla ja rantaniityillä. Kasvupaikat ovat lähes poikkeuksetta karjan laiduntamia alueita. Perinteisen laidunnuksen loppumista seuraava kasvupaikkojen umpeenkasvu on hävittänyt tehokkaasti aikaisemmin menestyneitä ketokatkeropopulaatioita.
Käyttö Ketokatkeron ollessa aikaisemmin yleinen sitä on ainakin Ruotsissa käytetty humalan sijasta oluenpanossa sekä myös rohtona. Kasvista saatua uutetta nautittiin vilustumista vastaan.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ryttäri, Terhi: Ketokatkero. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 160–161. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Ketokatkero (Gentianella campestris) Kasviatlas 2022: Ketokatkeron (Gentianella campestris) levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ketokatkero (Gentianella campestris)
Luokka:Ripsikatkerot Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit