Carl Erik Mannerheim, (14. joulukuuta 1759 Säter, Ruotsi – 15. tammikuuta 1837 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta) oli ruotsalais-suomalainen Mannerheim-suvun sotilas ja valtiomies. Hän oli yksi ”Suomen valtion perustajista” hän oli muun muassa Suomen lähetyskunnan puheenjohtaja, sekä Porvoon valtiopäivämies, konseljikomitean jäsen ja raha-asiainvaliokunnan jäsen, sekä ensimmäinen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston päällikkö vuosina 1809–1816 ja 1820–1822, sekä varapuheenjohtaja 1822–1826, hän oli periaatteessa Suomen ensimmäinen pääministeri.Vapaaherra, sittemmin kreivi C. E. Mannerheim kuului niihin Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvuosien valtiomiehiin, joita voi hyvällä syyllä luonnehtia "Suomen valtion" perustajiksi.

Elämäkerta Carl Erik Mannerheim syntyi tykistön everstin, Göteborgin komendantin Johan Augustin Mannerheimin (1706–1778) ja tämän toisen puolison Helene Maria Söderhjälmin kolmanneksi ja nuorimmaksi pojaksi. Hänen vanhin veljensä oli merkittävä ruotsalainen hallintomies Lars Augustin Mannerheim ja keskimmäinen veli Gustaf Johan Mannerheim Mannerheim-suvun ruotsalaisen haaran merkittävin esi-isä.

Mannerheim opiskeli sotilaskoulutuksen ohessa Uppsalan yliopistossa, josta valmistui ylioppilaaksi 30. lokakuuta 1775 ja jossa suoritti kansliatutkinnon 1776.

Sotilasura Ruotsin armeijassa Mannerheim liittyi 1. joulukuuta 1775 korpraalina ratsastavaan henkikaartiin (), jossa hän yleni majoitusmestariksi 31. heinäkuuta 1776. Hän siirtyi 19. helmikuuta 1777 kornetiksi hallitsijan henki- ja varusjoukon kevyeen rakuunaosastoon, jossa hänet ylennettiin luutnantiksi ja tallimestariksi 11. maaliskuuta 1779. Hän sai viran Turun läänin jalkaväkirykmentin ensimmäisenä luutnanttina 12. huhtikuuta 1780, toisena majurina 3. maaliskuuta 1783 ja ensimmäisenä majurina 26. huhtikuuta 1787.Elgenstierna, Gustaf osa V s. 172 Mannerheim oli rykmentin komentajana Kustaa III:n sodan aikana 1788–1789. Hän liittyi kuningas Kustaa III:ta vastustaneeseen Anjalan liittoon ja Ruotsin hovioikeus tuomitsi hänet mestattavaksi vuonna 1790, mutta hänet armahdettiin vielä samana vuonna 16. syyskuuta.

Suomalainen kartanonherra ja valtiomies Vuosina 1792–1793 Mannerheim omisti Ala-Lemun kartanon Kaarinan Lemunniemellä. Hän oli menettänyt etenemismahdollisuutensa Ruotsin armeijassa ja erosi omasta pyynnöstään sotapalveluksesta vuonna 1795. Samana vuonna Mannerheim osti suuren perintönsä turvin Louhisaaren kartanon, jota hän alkoi hoitaa. Heinäkuussa 1796 hän avioitui Vendla Sofia von Willebrandin (k. 1863) kanssa, joka oli kuvernööri ja kenraalimajuri Ernst Gustaf von Willebrandin tytär. Sen jälkeen Carl Erik Mannerheim eli seuraavat kaksitoista vuotta rauhallista elämää ulkona poliittisista tapahtumista. Vuonna 1805 hänet nimitettiin Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi.pienoiskuva|343x343px|Carl Erik Mannerheimin korotettiin kreivilliseen arvoon 7. tammikuuta 1824 ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneeseen 8. joulukuuta 1825 kreivillisenä sukuna, numerolla. 8.Suomen sodan aikana 5. syyskuuta 1808 hänet valittiin, ilmeisesti vastentahtoisesti, tsaari Aleksanteri I:n luokse kutsutun neljää säätyä edustaneen Suomen lähetyskunnan jäseneksi. Valinta tapahtui Turun ja Porin läänin aateliston kokouksessa äänestyksen jälkeen. Mannerheim voitti appensa Ernst von Willebrandin yhdellä äänellä 5–4, mihin vaikutti hänen ranskan kielen taitonsa. Myöhemmin kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden nimitti hänet lähetyskunnan puheenjohtajaksi.Volanen s. 73. Tässä roolissa hän joutui pitämään puheita tsaarille ja muillekin venäläisille toimijoille. Lähetyskunta esitteli keisarille luettelon asioista, joihin se toivoi parannuksia Suomen aseman järjestelyjen osalta.

Mannerheimista tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen ja toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston jäsenenä ja kansliatoimituskunnan päällikkönä aina vuoteen 1816. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana 1816–1826. Samaan aikaan Mannerheim kutsuttiin senaatin talousosaston jäseneksi uudelleen 1820 ja Robert Wilhelm De Geerin kuoltua myöhemmin samana vuonna hänestä tuli sen vanhin jäsen. Hänet nimitettiin sen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi 1822–1826. Virka vastasi periaatteessa nykyistä Suomen pääministerin virkaa.

Vapaaherra Mannerheim korotettiin kreivilliseen säätyyn vuonna 1824 siten, että kreivin arvo periytyi sukupolvesta toiseen ainoastaan vanhimmalle pojalle.Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 387. Esbo 1991.

Mannerheim tunnettiin vahvoista mielipiteistään, eikä hän loppuaikoinaan nauttinut kovinkaan suurta Venäjän hallitsijan suosiota. Hän kuoli matkalla Turussa 1837. Carl Erik Mannerheim oli Mannerheim-suvun ensimmäinen Suomeen muuttanut jäsen ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin isä.

Suvun hautapaikka Carl Erik Mannerheim sekä Mannerheimin sukua on haudattu Askaisiin, Maskussa sijaitsevaan Askaisten kirkon hautausmaalle Mannerheim-suvun hautakappeliin.

Huomionosoitukset

Ritarikunnat kehyksetön|55x55px Pyhän Vladimirin (III. luokka) kaulanauhassa kannettava ritarimerkki, Suomen lähetyskunta 18. heinäkuuta 1809. kehyksetön|55x55px Pyhän Annan (I. luokka) rintatähdellä, 31. toukokuuta 1817.

Nimikkokatu Helsingin Eerikinkatu on nimetty Carl Erik Mannerheimin muistoksi 1836.

Postimerkki Mannerheim on yksi hahmoista Suomen postin vuonna 2009 Porvoon valtiopäivien 200-vuotismuistoksi julkaisemassa neljän postimerkin sarjassa.

Galleria

Katso myös

Mannerheim suku

Lähteet

Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat Luokka:Ruotsalaiset upseerit Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Suomalaiset kreivit Luokka:Suomen lähetyskunta 1808 Luokka:Suomen suuriruhtinaskunnan aatelissäädyn valtiopäivämiehet Luokka:Porvoon valtiopäivät Luokka:Turun ja Porin läänin maaherrat Luokka:Anjalan liittoon kuuluneet Luokka:Vuonna 1759 syntyneet Luokka:Vuonna 1837 kuolleet