Sidonie-Gabrielle Colette (28. tammikuuta 1873 Saint-Sauveur en Puisaye, Yonne, Ranska – 3. elokuuta 1954 Pariisi, RanskaThurman, s. 43, 614) oli ranskalainen kirjailija, jonka tunnettuja teoksia ovat romaanit Gigi (1944)Palola, 1957, s. 361–367 ja viiden romaanin Claudine-sarjaThurman, s. 8.
Henkilöhistoria
thumb|left|Jacques Humbertin muotokuva Colettesta noin vuodelta 1896. Coletten isä oli veronkantaja, entinen zuavikapteeni Jules-Joseph Colette ja äiti Sidonie eli Sido Landoy. Colette kävi kansakoulua 17-vuotiaaksi.
Päästäkseen eroon dominoivasta äidistään Colette avioitui itseään 15 vuotta vanhemman Henry Gauthier-Villars'in (1859–1931) kanssa vuonna 1893. Gauthier-Villars oli sekä kirjankustantaja että kirjailija, joka käytti julkaissuissaan nimeä "Willy".Koski, Lorna (27 December 2013). "Book Tells Story of Colette's France". Women's Wear Daily. Myös puoliso dominoi ja alisti Colettea. Hänen pyynnöstään Colette ryhtyi kirjoittamaan lapsuusmuistelmiaan, joista muotoutui ensin hänen esikoisteoksensa Claudine à l'école ja sitten useamman Claudine-teoksen sarja. Gauthier-Villars julkaisi ne ensin omissa nimissään.Thurman, s. 7–8 Kirjailija Judith Thurman on kuvannut kirjojen päähenkilöä oli sanoilla "kapinallinen, häijy suustaan, umpimielinen, eroottisesti estoton ja levoton olento". Kirjat olivat suosittuja ja uraa uurtavia: ennen Colettea teinitytön eroottista maailmaa ei oltu kuvailtu. Claudine-ilmiö kaupallistettiin, ja hänen nimissään myytiin esimerkiksi sikareita, parfyymejä, suklaata ja kosmetiikkaa. Avioliitto päättyi eroon virallisesti 1910.Thurman, s. 261 Colette sai tekijänoikeudet kirjoituksiinsa vasta Gauthier-Villarsin kuoleman jälkeen.
Colette ryhtyi kirjailijan työn ohella näyttelijäksi. Vuonna 1912 hän solmi avioliiton Henry de Jouvenelin kanssa,Thurman, s. 314 josta ero tuli voimaan 1925.Thurman, s. 436 Avioituessaan vuonna 1935 Maurice Goudeketin kanssa Colette oli 62-vuotias,Thurman, s. 511 joskin suhde oli alkanut jo 10 vuotta aiemmin.Thurman, s. 435 Tämä kolmas avioliitto kesti kirjailijan kuolemaan saakkaColette: The Last of Cheri. Random House, 2011 (kirjailijan esittely). . ja oli elämäkerran kirjoittajan Judith Thurmanin mukaan avioliitoista kestävin ja seesteisin.Thurman, s. 431 Hän oli avoimesti biseksuaalinen.Thurman, s. 9–10 Hänen naisystäviinsä kuului muun muassa markiisitar Missy de Morny.
Kirjailijantyönsä ohella Colette oli toimittaja, kolumnisti ja teatterikriitikko,Thurman, s. 507 mutta myös Moulin Rougen tanssija ja varieteetähti. 1930-luvulla hän oli Le Journalin pääasiallinen teatteriarvostelija. Hän arvosteli vähintään neljä teatteriensi-iltaa viikossa. Hänen kootut kolumninsa käsittävät neljä paksua nidettä nimellä La Jumelle noire. Thurman sanoo, että arvostelujen "skaalan laajuutta ja kynän sujuvuutta ei voi olla ihailematta, ja kaikesta henkii laaja sivistyneisyys – eurooppalaisen teatterin klassikkojen tuntemus ja perehtyneisyys uusimpiin virtauksiin".Thurman, s. 507
Colette kuoli Pariisissa 81-vuotiaana, ja hänet haudattiin Père-Lachaiseen.Thurman, s. 616 Hän oli ensimmäinen nainen Ranskassa, joka sai valtiolliset hautajaiset.
Tunnustuksia Colette sai vuonna 1920 nimityksen Kunnialegioonan ritariksi,Thurman, s. 380 Vuonna 1953 hän sai suurupseerin arvon. Hänet valittiin ranskalaisen Goncourt-akatemian puheenjohtajaksi sen historian ensimmäisenä naisena. Colette oli ehdokkaana vuoden 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdottaja oli Ranskan akatemian jäsenClaude Farrère, Academie-francaise.fr, viitattu 11.10.2019 Claude Farrère. Komitean mielipide oli murskaava: "...liikkuu tasolla, joka ei mitenkään voi tulla kyseeseen Nobelin palkinnosta päätettäessä." Lausunnossaan komitea hämmästelee, että häntä on yleensä edes ehdotettu.
Kirjallinen tuotanto Colette julkaisi lähes 80 kaunokirjallista teosta sekä muistelmia ja näytelmiä mutta kirjoitti myös pakinoita, matkakuvauksia ja teatteriarvosteluja, jotka ilmestyivät 1930-luvulla neljänä niteenä nimellä La Jumelle noire (1934–1938).
Colette kertoo kiehtovasta elämästään teoksessa Mes apprentissages (1936), joka oli yksi hänen monista omaelämäkerrallisista teoksistaan, ja keskittyy siinä erityisesti ensimmäisen avioliittonsa aikaan Gauthier-Villarsin kanssa.Colette’s Mes apprentissages. Modern Books and Manuscripts, Houghton Library, Harvard University. Viitattu 28.1.2017
Colette itse piti parhaana kirjanaan Puhdasta ja epäpuhdasta, ja samaa mieltä on kriitikko Ville Hänninen Parnassossa. Hänen arvionsa mukaan kirja kiinnostaa nykylukijaakin. Se kertoo boheemeista, jotka elivät dekadenttia, eksotiikkaa ja erilaisuutta syleilevää elämää, ja teksti virtaa ja herättää uteliaisuutta.Ville Hänninen, Kunhan ei vaan osterinharmaata elämää. Parnasso 4/2025 s. 67
Ranskan saksalaismiehityksen aikana Colette julkaisi artikkeleita yhteistoimintaa kannattaneessa Le Petit Parisien -lehdessä ja lisäksi yhden artikkelin avoimesti saksalaismielisessä La Gerbessa.Beevor 2009, s. 172
Teokset Suomennetut teokset Chéri (Chéri), suom. Eeva Laura. Helsinki: Kustannustalo, 1946. Chéri, suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2000 Claudinen koti (La maison de Claudine), suom. Maija Lehtonen. Porvoo: WSOY, 1953 (Eurooppa-sarja, toinen kymmenvalikoima 9) – 2. p. WSOY, 1965 (Kolibri-kirjasto 21) Vilja oraalla (Le blé en herbe), suom. Kyllikki Clément. Jyväskylä: Gummerus, 1958 (Kirjallinen löytöretki 3.). – Gummerus, 1973 (Kompassikirja) – Gummerus, 2002 Chérin loppu (La fin de Chéri), suom. Marja Haapio. Jyväskylä: Gummerus, 2001 Puhdas ja epäpuhdas (Le pur et l'impur). Suomentanut Sampsa Laurinen. S&S 2025
Teokset (valikoima)
Claudine à l'école, 1900 Claudine à Paris, 1901 Claudine en ménage, 1902 Claudine s'en va, 1903 Dialogues de Bêtes, 1904 (laajennettu painos 1907) La Retraite Sentimentale, 1907 La Vagabonde, 1911 Chéri, 1920 (suom. Chéri) La Maison de Claudine, 1922 (suom. Claudinen koti) Le Blé en herbe, 1923 La Fin de Chéri, 1926
La Naissance du Jour, 1928 Sido, 1929 La Seconde, 1929 Le Pur et L'Impur, 1932 La Chatte, 1933 Duo, 1934 Mes apprentissages, 1936 Julie de Carneilhan, 1941 Gigi, 1944 L'Étoile Vesper, 1947 Le Fanal Bleu, 1949
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Sidonie Gabrielle Colette (1873–1953) Klassikkogalleriassa
Luokka:Vuonna 1873 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet