Minolainen kulttuuri (kreetalainen kulttuuri) oli Kreetalla ja eräillä lähisaarilla Egeanmeren alueella Kreikassa pronssikaudella noin vuosina 3100–1100 eaa. vallinnut esihelleeninen eli kreikkalaisten tuloa edeltänyt kulttuuri. Se oli osa samaan aikaan eri puolilla Egeanmeren aluetta vaikuttaneita Egeanmeren kulttuureita, joihin luetaan myös Kykladien saarilla vallinnut kykladinen kulttuuri sekä Manner-Kreikan helladinen kulttuuri.Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Minolainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 344–345.Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aigeialainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 15.
Minolaisten alkuperää ja minolaista kieltä ei tunneta. Kulttuuriin liittyi suuria kaupunkeja, joiden keskustassa oli palatsialueita. Kulttuurin keskus oli pohjoisen Kreetan Knossos, joka tunnetaan suuresta palatsistaan. Minolaiset kävivät kauppaa koko itäisen Välimeren alueella, ja kulttuuri sai vaikutteita Lähi-idästä ja Egyptistä. Kirjoitustaito kehittyi noin 2000 eaa. Minolaiset käyttivät useita erilaisia kirjoitusjärjestelmiä, joista tunnetuin on lineaari-A-kirjoitus.
Minolainen aika on jaettu kausiin palatsien rakennusvaiheiden eli niin kutsuttujen palatsikausien mukaan. Esipalatsikausi eli palatseja edeltänyt kausi kesti noin vuoteen 1950 eaa., jolloin suuret palatsikeskukset Knossos, Faistos, Mália ja Káto Zákros rakennettiin. Palatsit tuhoutuivat maanjäristyksessä noin vuonna 1750–1700 eaa. Tämän jälkeen alkaneella toisella tai uudella palatsikaudella palatsit rakennettiin uudelleen entistä suurempina. Aika oli minolaisen kulttuurin kukoistuskautta. Kulttuuri romahti noin vuonna 1450 eaa. mahdollisesti siksi, että maanjäristykset ensin heikensivät sitä, ja koska Manner-Kreikan myöhäishelladinen mykeneläinen kulttuuri voimistui ja mykeneläiset lopulta valtasivat saaren. Romahduksen jälkeisen jälkipalatsikauden aikana mykeneläiset pitivät valtaa Knossoksessa, ja minolainen ja mykeneläinen kulttuuri sulautuivat pitkälti yhteen. Knossos säilyi mykeneläisenä keskuksena noin vuoteen 1200 eaa. saakka.
Palatsiarkkitehtuurin lisäksi kulttuuri tunnetaan muun muassa labrys-kaksoiskirveistään, härkäaiheistaan, korkeatasoisesta keramiikastaan sekä seinämaalauksistaan, kuten Knossoksen freskoista. Kulttuuria ei ole pidetty sotaisena, mutta se lienee ulottanut jollain tavoin vaikutustaan Manner-Kreikkaan. Kulttuurin löysi Sir Arthur Evans kaivettuaan esiin Knossoksen palatsin vuonna 1899. Hän nimesi kulttuurin Kreikan muinaistaruissa esiintyvän ensimmäisen Kreetan kuninkaan Minoksen mukaan.
Historia Kulttuurin syntyvaiheet thumb|right|180px|Minolaisaikainen häränpää noin ajalta 1600–1500 eaa. Iraklionin arkeologinen museo.
Kreetan saari on varmuudella asutettu viimeistään neoliittisen kauden alussa vuosien 7000–6000 eaa. välisenä aikana, jolloin Knossoksen asutus syntyi.Galanakis 2013, s. 103–117. Varhaiset asukkaat olivat mahdollisesti eteläisestä Anatoliasta tulleita Sésklon kulttuurin edustajia, jotka toivat muun muassa maanviljelyn Balkanille. Noin 6500 eaa. Kreetan maanviljelijäasutus keskittyi Messarán tasangolle eteläiselle Kreetalle. Näihin aikoihin oli alettu rakentaa suuria puulaivoja, joilla voitiin tehdä pitkiä merimatkoja. Myöhemmin uusia, joskus pelasgeiksi sanottuja minolaisia saapui saarelle noin vuosien 5500/4500–4000 eaa. välisenä aikana. Kreeta eli vielä jokseenkin erakoituneena uusista kulttuurivirtauksista vielä varhaisella pronssikaudella, sillä avomerenkulku ei ollut vielä niin kehittynyttä, että säännölliset yhteydet saaren ja varhaisempien kulttuurikeskusten välillä olisivat olleet mahdollisia. 6000-luvulta eaa. alkaen Kreetalla oli jo kuitenkin vallinnut menestyviä paikallisia kulttuureja, joista on jäljellä asutuskerrostumia erityisesti Knossoksessa.Castrén 2011, s. 22–29.
Faistoksen asutus Messarán tasangolla syntyi noin 4000 eaa. Tämän jälkeen keskukset kasvoivat parin vuosituhannen aikana vähitellen suuriksi kaupungeiksi. Noin 3900–3700 eaa. esiminolaiset pelasgit alkoivat purjehtia pitkin Välimerta etsien louhittavia metalleja ja muita mineraaleja. Laivoja oli nyt helpompi rakentaa, kun noin 4000 eaa. Kreetalla käyttöön otetusta arsenikkikuparista tehdyillä sahoilla saatettiin sahata nopeasti lankkuja. Toisaalta arsenikkikupari aiheutti myös myrkytyksiä. Kultaa, hopeaa ja kuparia löytyi lopulta Iberian niemimaalta, minne syntyi noin 3200 eaa. kukoistava Los Millaresin kulttuuri.
Kolmannen vuosituhannen lopulla merenkulku vilkastui voimakkaasti uuden laivatyypin myötä niin, että yhteydet Aigeianmeren ympäristön sekä Syyrian ja Egyptin välillä tulivat säännöllisiksi. Näiden yhteyksien ansiosta Kreetan merkitys Välimeren piirissä kasvoi räjähdysmäisesti. Kreeta oli riittävän suuri saari pystyäkseen ylläpitämään huomattavaa asujaimistoa ja tuottamaan kauppatavaraa vietiinkin. Lisäksi se sijaitsi strategisesti edullisella paikalla Egyptin, Syyrian, Manner-Kreikan ja Vähän-Aasian välisten kauppareittien risteyskohdassa. Saari oli vielä pronssikaudella erittäin metsäinen, ja puutavara olikin eräs sen tärkeimmistä vientiartikkeleista. Muita tärkeitä tuotteita olivat viini, oliiviöljy, sekä villa ja siitä tehdyt kankaat. Myös pronssin tuotanto oli tärkeä, vaikka siihen tarvittava kupari olikin tuotava Kyprokselta ja tina joko Iberian niemimaalta, Keski-Euroopasta tai Iranista. Kreetan laivasto oli aikanaan maailmankuulu. Todennäköisesti kreetalaiset tunsivat olevansa laivastonsa ansiosta saarellaan niin turvassa, ettei heidän suuria ja rikkaasti sisustettuja palatsejaan ollut millään tavalla linnoitettu.
Noin vuonna 3100/3000 eaa. Kreetalle saapui muuttajia Vähästä-Aasiasta. Nämä perustivat saarelle varhaisminolaisen kulttuurin. Varhaisminolaiseksi kaudeksi (EM) luetaan noin vuodet 3100–2100 eaa. Palatsikausissa aika oli esipalatsikautta, koska silloin minolaiset eivät vielä rakentaneet palatseja. Esimerkiksi tuon ajan Mýrtos Pýrgoksen asutuksen talot olivat epäjärjestyksessä mutta lähekkäin. Myös melko tiiviisti ja säännöllisesti rakennetun Vasilikín löydöt ovat tältä ajalta, samoin Foúrnou Koryfí. Ruumiit haudattiin itä-länsisuuntaisiin taloihin. Samoihin aikoihin varhaisminolaisen kulttuurin kanssa Egeanmeren saarilla kukoisti varhaiskykladinen kulttuuri. Pronssia alettiin käyttää Kreetalla noin 2800–2700 eaa. Näihin aikoihin Knossos alkoi olla muita keskuksia suurempi, muttei liene varsinaisesti hallinnut koko saarta.
Palatsikaudet
Palatsikaudet olivat minolaisen kulttuurin kukoistuskautta. Varhaispalatsikausi (1900-1700 eaa.) oli minolaisen kulttuurin ensimmäinen kukoistusvaihe. Todennäköisesti saaren hallinto keskittyi silloin kuninkaan johtamiin uskonnollisiin, yhteiskunnallisiin, hallinnollisiin, seremoniallisiin, teollisiin ja taloudellisiin keskuksiin, joita on totuttu kutsumaan palatseiksi. Varhaisvaiheessa näitä keskuksia oli ainakin saaren pohjoisosan Knossoksessa ja Malliassa sekä etelärannikon läheisyydessä Mesaran tasangon laidalla sijainneessa Faistoksessa. Palatsikeskuksissa oli tilat kultille, hallinnolle, asumiselle ja varastoille. Ympäristön asukkaat toivat tuotteitaan veroina palatsiin, josta ne jaettiin laajan hallintobyrokratian tarpeisiin. Palatsikeskukset eivät sijainneet aivan rannikolla, mutta niillä oli omat kehittyvät satamakaupunkinsa.
Keskiminolaiseksi kaudeksi (MM) luetaan noin vuodet 2100–1750 eaa. ja myöhäisminolaiseksi kaudeksi (LM) noin vuodet 1750–1100 eaa. Keskiminolaisen kauden alkupuolella noin 1950 eaa. rakennettiin ensimmäiset minolaiset palatsit, mistä alkaa ensimmäinen palatsikausi eli niin kutsuttu protopalatsikausi tai vanha palatsikausi. Ensimmäisenä rakennettiin Knossoksen palatsi varhaisemman asutuksen paikalle noin 1900 eaa. Hieman myöhemmin rakennettiin Faistoksen, Málian, Káto Zákroksen ja Archánesin ensimmäiset palatsit.Castrén 2011, s. 22–29. Näihin aikoihin asutuskeskuksia ei yleensä linnoitettu.
pienoiskuva|vasen|Knossoksen palatsin raunioita ja kunnostettuja osia. pienoiskuva|vasen|Minolaisia naisia esittävä Naiset-fresko, yksi Knossoksen seinämaalauksista. Laajasti entisöity. Iraklionin arkeologinen museo. Kreetalla oli ja on hyvä ilmasto ja hedelmällinen maaperä, ja meren keskellä se oli suojassa maahyökkäyksiltä, jotka rasittivat ja tuhosivat monia muinaisia sivilisaatioita. Saaren rajalliset luonnonvarat ajoivat minolaiset merikauppakansaksi. Minolaiset olivat Välimeren parhaita merenkulkijoita ja kävivät laivoillaan kauppaa kaikkialla Välimerellä, myös Egyptissä. He kuljettivat laivoissaan viiniä, ruokaöljyä, kankaita ja pronssiesineitä sekä myös matkustajia. Alueella viljeltiin vehnää, viinirypäleitä ja oliiveja. Vuorten rinteillä laidunnettiin lampaita.
Vauraus ja rauha mahdollistivat muun muassa juuri suurten palatsien rakentamisen sekä korkeakulttuurin kehittymisen. Kreetalaiset hieroglyfit tulivat käyttöön noin 2000 eaa., ja lineaari-A-kirjoitus kehitettiin noin 1850 eaa. Samalla kaudella noin 2000–1700 eaa. tehtiin ohutta Kamáres-keramiikkaa. Yhteisöhautojen muodoksi vakiintuivat varsinkin eteläisellä Kreetalla tholos-haudat eli pyöröhaudat.
Noin 1700- ja 1600-lukujen vaihteessa eaa. ensimmäiset palatsit tuhoutuivat joko suuressa maanjäristyksessä tai Egyptistä lähtöisin olevan sotaisan liikehdinnän johdosta. Palatsit rakennettiin kuitenkin nopeasti uudelleen entistä laajemmiksi ja komeammiksi, ja kokonainen uusi palatsikompleksikin rakennettiin saaren itäosaan. Tästä lasketaan alkaneen toinen eli niin sanottu uusi palatsikausi, joka käsittää noin vuodet 1750–1450 eaa. Uusi palatsikausi oli minolaisen kulttuurin suurinta kukoistusaikaa, ja silloin kulttuuri kehittyi huippuunsa. Knossoksen lisäksi muun muassa Faistokseen, Máliaan, Káto Zákrokseen ja Archánesiin rakennettiin uudet, entistä suuremmat ja monikerroksiset palatsit vanhojen paikalle. Lisäksi rakennettiin kokonaan uudet palatsit myös Kydoniaan nykyisen Chanián paikalle sekä Galatáksen ja Gourniáan. Syntyi myös muita suuria kaupunkeja ja kyliä, kuten rannikon Amnisos.
Minolaiset perustivat siirtokuntia eri puolille Egeanmeren aluetta. Siirtokuntia oli muun muassa Santorínin Thíralla (Akrotíri), Kytheralla, Kéalla, Míloksella, Náxoksella, Kárpathoksella ja Ródoksella sekä Anatolian rannikolla Iasoksessa. Kauppa ulottui muun muassa Peloponnesokselle, itäiselle Egeanmerelle, Troijaan, Kyprokselle, Levantin rannikolle ja Egyptiin.
Minolainen vaikutus levisi Kreikan mantereelle viimeistään joskus vuosien 1600–1500 eaa. välissä. Näihin aikoihin kulttuuri oli huipussaan, ja Knossoksen kuningas lienee valloittanut koko Kreetan.
Loppuvaiheet pienoiskuva|oikea|Faistoksen palatsin rauniot. pienoiskuva|oikea|Karfí, yksi viimeisten minolaisten asutuksia.
Minolaisen kulttuurin tuho oli todennäköisesti hidas ja tuskallinen tapahtumasarja. Kukoistava myöhäispalatsikausi loppui äkisti 1400-luvun puolivälissä eaa., kuin mannermaan mykeneläiset valloittivat Kreetan ja tuhosivat sen palatsit. Ainoastaan Knossos rakennettiin uudelleen, joskin pienemmässä mittakaavassa, ja saarta hallittiin sieltä käsin. Tällöin megaron-tyyppiset rakennukset yleistyivät. Lisäksi hauta- ja keramiikkatyypit muuttuivat, ja mykeneläinen lineaari-A-kirjoitukseen pohjautunut lineaari-B tuli käyttöön kirjoitusjärjestelmänä. Kreeta nousi vielä mykeneläisvaikutteisena, mutta entisten palatsien loistoon ei enää palattu. Uusia keskuksia olivat nyt Knossoksen lisäksi Agía Triáda, Kommós ja Kydonia.