Beothukit

thumb|right|Beothuk-intiaaneista on jäljellä enää mallinuket museoissa. thumb|Newfoundland, beothukien kotimaa.

Beothukit (beothukin kielellä "ihmiset", "hyvät ihmiset" tai "suku"Beothuk Indian Fact Sheet) olivat intiaaneja, jotka asuivat Newfoundlandin saarella Pohjois-Amerikan koillisella metsäalueellaVirrankoski 1994, s. 383. Beothukit asuivat alkujaan tuohesta tehdyissä kodissa ja kiertelivät vuodenaikojen mukaan ravinnon saannin kannalta sopiville seuduille muun muassa kalastaen ja karibua metsästäen.

Eurooppalaisten tunkeuduttua heimon alueille beothukit välttelivät parhaan kykynsä mukaan eurooppalaisia. Silti he varastelivat muun muassa eurooppalaisten metalliesineitä tehden näistä työkaluja. Kun englantilaiset tunkeutuivat 1720-luvulla beothukien lohestus- ja riistamaille beothukit alkoivat surmata tunkeilijoita. Englantilaiset kostivat tämän tappamalla jokaisen näkemänsä beothukin. Beothukeilla oli vihollisinaan myös valkoisten kanssa paremmin toimeentulevat mi’kmaqit. Eurooppalaiset toivat mukanaan tappavia tauteja. Ajan myötä mi'kmaqit ja englantilaiset ajoivat beothukit sisämaahan, missä ravinnoksi kelpaavaa kalaa ja riistaa oli niukasti. Niinpä beothukeja kuoli joukoittain nälkään ja beothukien heimo hävisi 1820-luvulla.

Asuinalueen luonto

Entisellä beothukien asuinalueella Newfoundlandissa kasvaa subarktista, kuusivaltaista havu- ja sekametsää. Saaren eteläosissa on avointa ruohikkoista tundramaastoa metsän seassa. Ilmastossa tuntuu meren vaikutus. Talvi on suhteellisen leuto ja kesä melko lämmin Kanadan subarktisen alueen mittojen mukaan. Ilmasto on liian kylmä maissin viljelyyn ja siksi beothukit eivät viljelleet maata. Metsämaan karibu viihtyy saarella. Ikiroutaa saarella on vain paikoin saaren pohjoiskärjessä.

Elintavat

Beothukit elivät pääosin karibun metsästyksellä, hylkeenpyynnillä ja lohen kalastuksella. He liikkuivat pieninä sukuryhminä vuotuiskierron mukaan ollen kesällä sisämaassa ja talvella rannikolla. Tällöin beothukit olivat puolinomadeja metsästäjä-keräilijöitä. Beothukien kannatti liikkua muiden subarktisten intiaanien tapaan vuodenajan mukaan riistan ja kalan saannin kannalta edullisimmasta paikasta toiseen. Syksyllä karibuja pyydettiin ajamalla niitä kaadetuista puista tehtyihin aitauksiin. Lihaa säilöttiin talveksi. Kesällä asuttiin veden äärellä kalastaen.

Beothukien talvielämä muistutti muiden subarktisten intiaanien, muun muassa algonkinien elämää, mutta kesäinen meripyynti eskimoiden elämääCarl Waldman, Encyclopedia of Native American tribes, 1988, s. 31. Luultavasti meripyynnin takia väestö oli paljolti keskittynyt rannikolle, jolloin he välttivät myös sisämaan ankaran ilmaston.

Jotkut ryhmät elivät vuoden ympäri rannikolla, josta talvella lähti pieniä metsästysseurueita vähän matkan päähän sisämaahan.

Karibu oli lähes ainoa suuri riistaksi kelpaava maaeläin Newfoundlandissa, toisin kuin Pohjois-Amerikan mantereella Labradorissa, jossa eli monia suuria maaeläimiä. Luultavasti riistalajien harvinaisuuden takia meripyynnillä oli suuri merkitys. Karibujen vaikeasti ennustettava liikehdintä vaikeutti riistan saantia. Karibuja pyrittiin ajamaan aitauksiin ansoihinVirrankoski 1994, s. 383. Rannikolla oli saatavilla runsaasti kalaa, simpukoita ja hylkeitä. Merilohen pyynti oli tärkeääVirrankoski 1994, s. 383. Merinisäkkäitä pyydystettiin harppuunoinVirrankoski 1994, s. 383.

Vaatteet ja ihon värjääminen

Beothukit pukeutuivat pitkään karibunnahkaiseen mekkoon, jossa oli joskus majavasta tai saukosta tehty kaulus. Jalassa oli säärykset ja mokkasiinit, päässä talvella karvahattu. Joskus heillä oli päässä sulkiaVirrankoski 1994, s. 383. Beothukit tunnetaan punaisella okravärillä tehdyistä ihomaalauksista, joita tehtiin uskonnollisista syistä tai suojaksi hyönteisiltä. Okralla värjättiin myös vaatteita ja tarvikkeita. Beothukien viholliset mi'kmaqit kutsuivatkin heitä ”punaisiksi intiaaneiksi”. Nimitys ”punanahka” saattaa juontua beothukeista. Vaatteiden valmistusta varten pyydystettiin monenlaisia turkiseläimiä. Naisen asema oli beothukien parissa melko hyvä, kun miehet tekivät enimmät työtVirrankoski 1994, s. 383.

Asumukset, työkalut ja kulkuvälineet

Asumukset olivat yleensä tuohella ja nahalla päällystettyjä kartiomaisia kotia, joita kutsuttiin nimellä ”mamateeks”. Talvella kota kaivettiin osin maahan, kesäkota oli maan pinnallaVirrankoski 1994, s. 383Beothuk The Canadian Encyclopedia, JAMES A. TUCK. Pientä telttasaunaa käytettiin menoihin, joissa koetettiin parantaa sairaitaVirrankoski 1994, s. 383. Kesäasumuksina käytettiin joskus suuria nelikulmaisia, kotamaisia rakennuksia. Eurooppalaisten tulon jälkeen 1700-luvulla beothukit rakensivat muun muassa pitkätaloja ja wigwameja. Noin vuonna 1800 jotkut beothukien tukeista rakentamat asunnot Exploits-joella muistuttivat valkoisten tekemiä. Beothukit varastivat eurooppalaisilta runsaasti metallisia tarve-esineitä ja työkaluja, joiden käyttöä he monesti suosivat unohtaen perinteiset välineet.

Käsin vedettävää kelkkaa käytettiin talvisin tavaroiden kuljetukseenVirrankoski 1994, s. 383. Beothukit käyttivät muiden subarktisten intiaanien tavoin lumikenkiä. Beothukit purjehtivat pitkiäkin matkoja kanooteilla, jopa kymmenien kilometrien päähän AtlantilleVirrankoski 1994, s. 383. Kanootit olivat korkeakaulaisia ja -peräisiä, ja myös niiden keskiosa oli korkealla niin, että niiden ylälaita muistutti sivulta katsoen matalaa W-kirjaintaVirrankoski 1994, s. 384.

Kieli

Beothukeista tiedetään hyvin vähän, koska he pyrkivät välttelemään eurooppalaisia. Tämän vuoksi heidän kieltäänkään ei tunneta tarkkaan. Beothukeja pidetään monesti algonkinien sukuisinaThe Beothuks of Newfoundland Sonal Panse, erään käsityksen mukaan pikemmin keski-algonkinien kuin naapuriensa itä-algonkinien sukuisinaBeothuk language Mashpedia. Algonkin-sukulaisuus on myös saanut vahvistusta vuonna 2007 tehdyllä tutkimuksella, jonka mukaan beothukeilla ja algonkin-ryhmän heimoilla oli samoja geenejä. Monissa tarkasteluissa beothukit kuuluivat silti omaan kielikuntaansa, koska harvojen tiedossa olevien sanojen pohjalta kielisukulaisuutta ei monien asiantuntijoiden mielestä kyetä todistamaanVirrankoski 1994, s. 383Waldman 1988, s. 30Beothuk Language 1999, Ingeborg Marshall on behalf of the Beothuk Institute, lkup lähde Ingeborg Marshall, A History and Ethnography of the Beothuk (Montreal: McGill-Queen's University Press, ©1996)Vocabulary Words in the Algonquian Language Family Native Languages of the Americas website 1998-2011Vocabulary Words in Native American Languages: Beothuk Native Languages of the Americas website 1998-2011.

Väestömäärä

Arviot beothukien alkuperäisestä määrästä eurooppalaisten saapuessa vuonna 1497 vaihtelevat yleensä välillä 500–700, jopa 2000–3000. Jotkut väittävät beothukeja olleen hyvin runsaasti, ehkä 25 000–50 000Beothuk First Nation histort Daniel Paul.

Kun eurooppalaiset valtasivat rannikon, beothukit joutuivat vetäytymään sisämaahan, jossa ruokavarantoja oli niukasti. Siksi he kuolivat pääosin nälkään, toisin kuin monet muut Amerikan intiaanit, jotka kuolivat enimmäkseen sodissa eurooppalaisten mukana tulleisiin sairauksiin.

Sota

Beothukit olivat rohkeita sotureita ja ottivat kaatuneelta viholliselta pään. Beothukien vihollisia olivat Labradoriin esihistoriallisella ajalla saapuneet eskimotVirrankoski 1994, s. 384, joiden kanssa beothukit kahakoivat Belle Islen salmen rannalla. Beothukien välit montagnaisiin olivat hyvät, ja alkuun myös mi'kmaqien kanssa oli ystävälliset suhteet.Virrankoski 1994, s. 384.

Beothukien historia

Esihistoria

thumb|right|300px|Beothukien leiri.

Kun Kanadan yllä ollut valtava jäävaippa jääkauden lopussa suli ja vetäytyi, Newfoundlandin saarelle saapui 9 000 vuotta sitten ihmisiä, jotka eivät liene olleet beothukeja. Näistä jäi maritime archaic -kulttuuri, joka kesti noin vuoteen 1200 eaa.BEOTHUK HISTORY Lee Sulzman Tämän jälkeen saapuivat paleo-eskimot, ensin Groswaterin ja sitten Dorsetin kulttuuri. Noin 200 jaa. beothukeja asui ensi kertaa Newfoundlandin rannikolla. Dorsetin ja beothukien kulttuurit elivät saarella muutaman sadan vuoden ajan rinnakkain, luultavasti erillään. Noin 600 jaa. Dorsetin kulttuuria ei enää tavata. Viimeistään tällöin beothukit asuivat saarellaVirrankoski 1994, s. 384. Noin 1000 jaa. viikingit lienevät käyneet siellä. Monet uskovat, että viikinkien skreaelingeiksi nimittämä heille vihamielinen kansa saattoi olla beothukeja, koska viikinkien mukaan skraelingeilla oli punaiset vaatteet ja korkeakeulaiset ja -peräiset kanootit. Yhtä hyvin skraelingit saattoivat olla mi'kmaqeja tai innujaNative Languages of the Americas: Beothuk (Beothuck, Skraeling, Red Indian) Native Languages of the Americas website 1998-201. Viikinkien asumus oli beothukien alueella. Viikingit hylkäsivät pian asumuksensa omien sanojensa mukaan vihamielisten skraelingien takia.

Beothukien uskotaan olleen alkujaan algonkineja, jotka ajoivat Dorsetin kulttuurin ihmiset pois noin 1000 jaa. Saarelle he saapuivat jo ajanlaskun alun tietämissä ja kehittyivät kolmessa noin 500 vuotta kestäneessä kulttuurivaiheessa nykyiselleen. Silti he eivät kuulu algonkinien kielikuntaan, vaan saattavat olla kielellisesti montagnais- ja naskapi-kansojen sukulaisia. Näihin heimoihin beothukeilla oli hyvät välit.

Eurooppalaiset löytöretkeilijät ja kalastajat thumb|180px|William Gossen vuonna 1841 maalaama muotokuva, jonka uskotaan esittävän Shanawdithitiä.

Beothukeilla oli vihamieliset, mutta harvoin sotiin johtaneet välit sekä Labradorin eskimoihin että eurooppalaisten tulon jälkeen saarelle saapuneisiin mi'kmaq-intiaaneihin ja eskimoihin. Beothukit välttelivät eskimoita. Eurooppalaiset levittäytyivät saarelle 1500-luvulta alkaen. He etsiskelivät Newfoundlandin läheisiltä matalilta vesiltä kalaaVirrankoski 1994, s. 384, myöhemmin sisämaasta turkiksia ja viljelymaita.

Giovanni Caboto löysi Newfoundlandin 1497, jos viikinkien retkiä ei oteta huomioonVirrankoski 1994, s. 384. Caboto eli Cabot kertoi Newfoundlandin vesillä olevan runsaasti kalaa, mikä oli aivan totta toisin kuin monet siihen aikaan Euroopassa kerrotut Amerikkaa koskevat tarinat.

Vuonna 1501 portugalilainen Gaspar Corte-Real otti löytöretkellään 60 beothukia orjiksi, ja nämä hukkuivat yhdessä Corte-Realin kanssa purjehtiessaan EurooppaanVirrankoski 1994, s. 384. Myös vuonna 1507 norjalainen kalastaja kaappasi seitsemän beothukia orjiksi Eurooppaan. Erimaalaiset, muun muassa portugalilaiset, ranskalaiset, baskit, norjalaiset ja englantilaiset, alkoivat kalastaa joka kesä Newfoundlandin vesillä. Vuonna 1519 englantilaiset alkoivat nousta Newfoundlandissa maihin kalasaalistaan kuivattamaan, jolloin beothukit oppivat välttelemään heille vihamielisiä eurooppalaisia.

Verrazzani ja Cartier saapuivat vuosina 1523 ja 1524Waldman 1988, s. 30. Välit eurooppalaisten, lähinnä ranskalaistenWaldman 1988, s. 30 kalastajien kanssa, paranivat 1500-luvun lähetessä loppuaanVirrankoski 1994, s. 384.

Vuonna 1578 Newfoundlandin vesillä kävi noin 400 valkoisten kalastusalusta joka kesä. Kalastajat olivat rakentaneet ainakin 50 huteraa talontapaista asumusta rannikolle. Yksikään valkoihoinen kalastaja ei silti halunnut talvehtia Newfoundlandissa. Näin kehittyi kuvio, jossa beothukit välttelivät eurooppalaisia kesäisin ja varastelivat tavarat näiden syksyllä tyhjilleen jättämistä asumuksista.

Englantilainen John Guy perusti Newfoundlandiin ensimmäisen englantilaisen siirtokunnan Kanadan alueella vuonna 1610 ja solmi rauhaan tähtäävät kauppasuhteet beothukien kanssa. Kuitenkin Guy palasi vuonna 1613 Eurooppaan. Kun beothukit menivät vastaanottamaan Englannista saapunutta laivaa, laivan kapteeni uskoi beothukien hyökkäävän valkoisten kimppuun ja ampui näitä tykillä. Beothukit hajaantuivat ja turkiskauppa raukesi tähän.

1600-luvulla beothukien välit eurooppalaisiin huononivatVirrankoski 1994, s. 384.

Konflikti micmacien ja englantilaisten kanssa