Kyläneidonkieli eli piennarneidonkieli, myös pelkkä neidonkieli (Echium vulgare) on näyttäväkukkainen lemmikkikasvi. Se on kaksivuotinen ja se kasvattaa ensimmäisenä vuotena vain lehtiruusukkeen, jonka keskeltä kasvaa haaroittuva kukkavarsi seuraavana vuonna.
Ulkonäkö ja koko Varsi, lehdet ja juuri Kyläneidonkieli kasvaa 30–90 senttimetriä korkeaksi. Varsi on tanakka, haaraton tai tyveltä haarova ja karkeakarvainen. Yksisuoniset lehdet ovat kierteisesti ja vaihtelevat muodoltaan suikeista tasasoukkiin. Juuri on sinipunainen ja värjäävä.
Kukinnot pienoiskuva|170px|Ketokimalaisen kuningatar (Bombus sylvarum) kyläneidonkielen kukassa. Kukinto on yksihaarainen, toispuolinen viuhko eli kiemura, ja muistuttaa hieman lupiinia. Kukkien nuput ovat punertavan violetteja. Kukan verhiö on lähes tyveen asti liuskainen. Teriö on 10–18 millimetriä pitkä, suppilomainen ja vastakohtainen. Nuppuvaiheen jälkeen teriö muuttuu siniseksi. Heteitä on 4 tai 5 ja ne ovat teriötä pidempiä. Palhot ovat eripituisia. Luotteja on kaksi kappaletta. Kyläneidonkieli kukkii Suomessa kesä–elokuussa runsain kukin. Sen kukat houkuttelevat runsaasti hyönteisiä, esimerkiksi mesipistiäisiä, kaaliperhosia ja kiitäjiä.
Hedelmät ja siemenet Hedelmykset ovat neliosaisia lohkohedelmiä, pähkylämäisiä ja kurttupintaisia. Kyläneidonkieli tekee runsaasti siemeniä ja kylväytyy itsestään.
Levinneisyys
Kyläneidonkieltä tavataan villinä koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjan ja Portugalin eteläisimpiä osia sekä pohjoisinta havumetsä- ja tundravyöhykettä. Yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Euroopasta Isoon-Britanniaan, Etelä-Skadinaviaan, Etelä-Suomeen, Baltiaan, Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena itään päin Keski-Aasiaan saakka. Laji on levinnyt tulokkaana laajalle Pohjois-Amerikan itäosiin ja muun muassa Uuteen-Seelantiin.
Suomessa kyläneidonkieltä tavataan Etelä-Lappia ja Kainuuta myöten. Etelä-Suomessa laji on vakiintunut uustulokas, pohjoisempana se on satunnainen uustulokas.Retkeilykasvio 1998, s. 349. Levinneisyysalue on kuitenkin koko Suomessa laikukkainen.Vantaan luonto: Kasvit 1996, s. 174.
Suomessa tavataan harvinaisena puutarhakarkulaisena kyläneidonkielen lähisukulaista ratamoneidonkieltä eli piiankieltä (Echium plantagineum).
Elinympäristö Kyläneidonkieli viihtyy kuivahkoilla, aurinkoisilla kasvupaikoilla, kuten kivikkoisilla ja soraisilla tienvarsilla, kyläkedoilla ja lastauspaikoilla. Sitä kasvatetaan myös koristekasvina ja esiintyy toisinaan viljelykarkulaisena.Ålands flora 2010, s. 311.
Kemiallinen koostumus Neidonkieli ei ole mehiläistarhaajien suosikki, sillä jos mehiläiset innostuvat vierailemaan sen kukista runsaasti, voi hunajasta tulla myrkyllistä. Kasvi sisältää PA-yhdisteitä eli pyrrolitsidiineja. Neidonkielen mesi ja erityisesti sen siitepöly sisältää suuria määriä PA-yhdisteitä. Muutamassa muussakin kasvissa on näitä samoja alkaloideja, esimerkiksi jaakonvillakossa (Jacobaea vulgaris) ja rantapunalatvassa (Eupatorium cannabinum). Määritellyt raja-arvot eivät silti välttämättä ylity, jos mehiläisille on tarjolla muita niitä houkuttelevia kukkivia kasveja. Mehiläistarhojen läheisyydestä kyläneidonkielet kannattaa kuitenkin niittää ennen kukintaa tai poistaa kokonaan. Jos hunajaan päätyy PA-yhdisteitä, voi tällaisen hunajan nauttiminen aiheuttaa myrkytysoireita. Näitä voivat olla pahoinvointi, sydämen rytmihäiröt ja verenpaineen lasku. Jos PA-yhdisteitä joutuisi elimistöön liian suuri annos, voisi siitä aiheutua akuutti maksavaurio.
Kuvia
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Echium vulgare - kyläneidonkieli
Luokka:Neidonkielet