Cliff Burton

Clifford Lee Burton () oli yhdysvaltalaisessa thrash metal -yhtye Metallicassa soittanut basisti. Cliff Burton ehti tehdä Metallican kanssa kolme studioalbumia ennen kuolemaansa vuonna 1986.

Burton tunnettiin basistina melodisesta soittotyylistä, jossa korostuivat runsas särön ja efektien käyttö. Omien sanojensakin mukaan hän koki roolinsa Metallicassa ”soolobasistiksi”,McIver 2007, s. 119. joka ei pelkästään halunnut luoda kappaleiden rytmipohjia rumpujen tukena. Burtonin taidot säveltäjänä ja sovittajana vaikuttivat huomattavasti Metallican musiikkityyliin ja samalla koko thrash metalin syntyyn.

Cliff Burton liittyi Metallicaan 1982 ja soitti sen esikoisalbumilla Kill ’Em All, jonka materiaali ”(Anesthesia) Pulling Teeth” -kappaletta lukuun ottamatta oli tosin kirjoitettu lähes valmiiksi ennen Burtonin liittymistä yhtyeeseen. Hänen soittotaitonsa kuuluivat selkeämmin Metallican toisella albumilla Ride the Lightning, etenkin instrumentaalikappaleessa ”The Call of Ktulu”. Burtonin viimeiseksi jäänyt albumi Metallican kanssa oli kriitikkojen kehuma Master of Puppets, jonka myynti on tähän mennessä ylittänyt Yhdysvalloissa kuusinkertaisen platinarajan ja joka sittemmin on tasaisesti sijoittunut eri äänestyksissä parhaiden metallimusiikkialbumien joukkoon.Esimerkiksi seuraavissa yleisöäänestyksissä: Radio Rock: Kaikkien aikojen Metallica-albumi, Radio Rockin 100 kaikkien aikojen parasta rock-albumia, IGN: Top 25 metal albums , Metal-rules.com: The Top 100 Heavy Metal Albums sekä luetteloissa: Time-lehden 100 parasta albumia ja Guitar Worldin neljänneksi paras kitara-albumi kautta aikain (GW, 2006).

Cliff Burton kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1986 kesken Metallican Euroopan-kiertueen. Yhtyeen kiertuebussi pyörähti ympäri huonolla tiellä kurjassa säässä. Burton putosi bussin ikkunasta ulos, ja ajoneuvo kaatui hänen päälleen.

Lapsuus ja nuoruus

Hippivanhempien vilkas lapsi

Clifford Lee Burton syntyi 10. helmikuuta 1962 Castro Valleyssa San Franciscon lähellä Kaliforniassa hippivanhempiensa Ray ja Jan Burtonin perheeseen. Burtonit asuivat San Franciscon lähellä Castro Valleyssa. Burtonilla oli kaksi vanhempaa sisarusta, sisar Connie ja kolme vuotta vanhempi veli Scott, joka oli vasta 16-vuotias kuollessaan aivoverenvuotoon toukokuussa 1975.McIver 2007, s. 25–26.McIver 2007, s. 114.

Sisaruksista Cliff oli vilkas lapsi, joka luki runsaasti kirjoja.McIver 2007, s. 116. Hän pelasi lapsena nappulaliigassa baseballia, ja teini-ikäisenä hän harrasti Kalifornian maisemissa ystäviensä kanssa kalastusta ja metsästystä. Koulujen loma-aikoina Burton rahoitti harrastuksiaan työskentelemällä osa-aikaisena apulaisena työkonevuokraamossa.McIver 2007, s. 25.

Burton vietti paljon aikaa kavereidensa kanssa Castro Valleyssa sijaitsevalla Maxwell Ranchilla. Hän saattoi linnoittautua päiviksi ystäviensä Jim Martinin ja Dave Donaton kanssa syrjäiseen mökkiin, jossa he pelasivat Dungeons & Dragons -roolipeliä, söivät, joivat olutta, ammuskelivat aseilla ja jammailivat soittimillaan. He myös nauhoittivat tuotoksiaan pieninä otoksina C-kaseteille ja koostivat niistä muun muassa 12-minuuttisen kappaleen.Chirazi, s. 6–7.

Määrätietoisen muusikon ura käynnistyy

Cliff Burton oli jo pienenä kiinnostunut musiikista. Hän oli opiskellut musiikin teoriaa alaluokilla koulussa ja ottanut pianotunteja kuusivuotiaasta. Teini-ikäisenä Burtonin kiinnostuksen kohde vaihtui klassisesta musiikista jazziin ja lopulta heavy metaliin. Hän alkoi soittaa bassokitaraa 13-vuotiaana veljensä kuoleman jälkeen. Cliff Burtonin äiti Jan on haastattelussa kertonut poikansa musiikinopiskelun alkamisesta:

Vaikka Burtonin elämä lapsena ja nuorena oli helppoa, hän oli kunnianhimoinen. Burton harjoitteli vapaa-aikanaan paljon ja oli hankkinut hyvät perustiedot musiikin teoriasta jo koulussa. Hän otti bassotunteja yhtäjaksoisesti syyskuusta 1978 tammikuuhun 1980. Hän harjoitteli bassonsoittoa paljon, usein jopa kuusi tuntia päivässä.

Musiikin ja bassonsoiton maailma avautui Burtonille lopullisesti, kun hän valmistui Castro Valleyn high schoolista vuonna 1980 ja siirtyi jatkamaan musiikinopiskelua Chabot Junior Collegeen. Yksi hänen opiskelutovereistaan oli Jim Martin, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Faith No Moren kitaristina. Musiikkikoulussa Burton sai opetusta taitavalta jazzbasistilta, joka opetti nuottienlukua ja perehdytti hänet myös klassiseen musiikkiin, Ludwig van Beethoveniin sekä barokkimusiikkiin ja erityisesti Johann Sebastian Bachiin. Pian Burtonin soittotaito oli sellaisella tasolla, että opiskelu koulussa ei ollut enää tarpeen. Burtonin äiti kuvaili myöhemmin poikansa kehittymistä soittajana:

Cliff Burton yhdisti musiikillisen lahjakkuutensa kovaan työhön. Hän harjoitteli päivittäin neljästä kuuteen tuntia vielä senkin jälkeen, kun oli liittynyt Metallicaan. Säännöllinen elämänrytmi oli rakennettu musiikin ympärille. Burton valvoi myöhään yöhön, nukkui aamuisin pitkään ja ryhtyi herättyään heti harjoittelemaan bassollaan. Hän oli musiikkiharrastuksessaan määrätietoinen, ja vapaa-aikoina hän joko harjoitteli, luki tai kuunteli omaa musiikkiaan. Juhlimiseen taipuvaisiin Metallica-tovereihin verrattuna Burton oli harjoittelussaan säntillinen ja usein ensimmäisenä paikalla yhtyeen harjoitustiloissa El Cerritossa San Franciscon laitamilla.McIver 2007, s. 121.

Vähän yli kaksikymppisenä omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan varma Burton teki sopimuksen vanhempiensa kanssa: hän ryhtyisi ansaitsemaan elantonsa täyspäiväisenä muusikkona. Vanhempien luona asumisen, ruoan ja ylläpidon ehtona oli, että jos Burton ei neljässä vuodessa kykenisi elättämään itseään musiikilla, hänen olisi hankittava työpaikka ja unohdettava haaveilu muusikon ammatista. Kului kaksi vuotta ja Burton lunasti vanhemmilleen antamansa lupauksen.McIver 2007, s. 117.

Ensimmäiset yhtyeet (1977–1982)

Cliff Burton perusti ystäviensä Jim Martinin ja Dave Donaton kanssa yhden ensimmäisistä yhtyeistään nimeltä Agents of Misfortune. Yhtye osallistui vaatimattomalla menestyksellä paikalliseen ”Battle of the Bands” -kykyjenetsintäkilpailuun. Agents of Misfortunen karsintakilpailun esitys oli psykedeelisen rockin ja varhaisen heavy metalin rajamailla häilyvä kymmenminuuttinen jammailu tai useamman tuntemattoman kappaleen potpuri. Sen aikana Martin muun muassa soitti kitaraansa jousella ja Burton esitteli bassonsa efektiarsenaalia. Tapahtumasta tehty videotallenne on Burtonin soittotyylin varhaisinta kuva- ja äänimateriaalia. Video näyttää myös Burtonin soittavan bassolla sointukulkuja, jotka myöhemmin päätyivät Metallican kappaleisiin. Erityisesti esityksen väliosassa on merkkejä kappaleen ”(Anesthesia) Pulling Teeth” riffeistä, ja aivan lopussa kuuluu kappaleen ”For Whom the Bell Tolls” intro.

Kuusitoistavuotiaiden Martinin ja Burtonin seuraava yhtye oli nimeltään EZ Street, jonka rumpaleina olivat myöhemmin Faith No Moren ja Ozzy Osbournen yhtyeissä soittanut Mike Bordin ja Dave Donato. EZ Street soitti vain paikallisissa nuorten juhlissa ja kirkon järjestämissä iltamissa.

Jim Martinin, Dave Donaton ja Cliff Burtonin yhteistyö musiikin parissa päättyi, kun Burton liittyi Trauma-yhtyeeseen vuonna 1982. Trauma esiintyi pienissä klubeissa San Franciscon alueella ja vain lämmitteli nimekkäämpiä pääesiintyjiä. Muun muassa uuden aallon brittimetallin aallonharjalla menestynyt Saxon esiintyi Keystone-klubilla 30. maaliskuuta 1982, ja Trauma oli kiinnitetty illan lämmittelijäksi. Samana iltana Trauman jälkeen ja ennen Saxonia piti esiintyä myös Mötley Crüen, mutta yhtye peruutti konserttinsa.Chirazi, s. 13. Trauman ja Metallican alkuvaiheissa oli enemmänkin yhtymäkohtia. Vain kolme päivää aiemmin, 27. maaliskuuta 1982, aloitteleva thrash metal -yhtye Metallica oli esiintynyt kömpelösti vasta toisessa virallisessa konsertissaan. Kuuluisassa Whisky a Go Go -yökerhossa pääesiintyjänä oli myös Saxon.McIver 2007, s. 69.

Tavallista hard rockia soittanutChriste, s. 90. Trauma ei ollut koskaan suuri menestys, mutta San Franciscon Bay Arealla metallimusiikin ja erityisesti thrash metalin nousua edesauttanut Metal Blade Recordsin perustaja Brian Slagel kiinnostui yhtyeestä. Trauman kappale ”Such a Shame” ilmestyi Slagelin tuottamalla Metal Massacre 2 -kokoelmalla.McIver 2007, s. 108. Kappale jäi Cliff Burtonin ainoaksi Trauma-levytykseksi. Juuri Slagel suositteli Lars Ulrichille ja James Hetfieldille Trauman konserttia, jossa he ensi kertaa näkivät Cliff Burtonin soittavan.

Metallica-vuodet

Burton liittyy Metallicaan (1982)

Vuonna 1982 Trauma matkusti Los Angelesiin esiintymään Whisky a Go Go -yökerhossa. Paikalla olivat myös edellisvuonna perustetun Metallican jäsenet James Hetfield, Ron McGovney ja Lars Ulrich. Kuultuaan Trauman soittoa ja erityisesti vakionumeroksi muodostunutta Burtonin bassosooloa Hetfield ja Ulrich olivat ällistyneitä. Tuolloin he vielä luulivat, että soitto tuli kitarasta.McIver 2007, s. 109. Ulrich ja Hetfield löysivät tiensä lavan eteen Burtonin luokse ja huomasivat Burtonin soittaneen kitaran sijasta bassoa ja vatkaavan mielipuolisesti päätään. Hetfield kommentoi myöhemmin ensivaikutelmaansa Aardshock-lehdelle:

Metallica jatkoi loppuvuoden 1982 konsertoimista kokoonpanossa Hetfield, Ulrich, Dave Mustaine ja McGovney, mutta Ulrich ja Hetfield yrittivät samalla koko ajan suostutella Burtonia liittymään Metallicaan Ron McGovneyn tilalle. McGovney alkoi saada tarpeekseen muiden soittajien alkoholin ja juhlimisen täyttämästä kiertue-elämästä ja etenkin sen järjestämisestä ja rahoittamisesta. Torstaina 29. marraskuuta 1982 järjestetty konsertti oli Metallican historiassa monessa mielessä merkittävä tapaus. Metallican lämmittelijänä oli Exodus, jonka perustajajäsen Kirk Hammett liittyi Metallican uudeksi soolokitaristiksi keväällä 1983. Metallica myös äänitti samana iltana livedemon Live Metal Up Your Ass, joka oli tärkeä yhtyeen ensimmäisen levytyssopimuksen saamisessa. Lisäksi esiintyminen jäi Ron McGovneyn toiseksi viimeiseksi Metallican jäsenenä. Päivää myöhemmin San Franciscossa Mabuhay Gardensissa järjestetyn konsertin jälkeen basistin mitta tuli täyteen jatkuvan juoppokuskina olemisen ja etenkin Dave Mustainen räjähdysherkän luonteen ja tempausten takia.McIver 2007, s. 110–111.

Tällä välin Trauma oli Cliff Burtonin mielestä alkanut muuttua turhan kaupalliseksi, ja lopulta hän suostui liittymään Metallicaan.McIver 2007, s. 109–110. Muutto Los Angelesiin ei ollut Burtonin mielestä hyvä ajatus, joten hän sanoi suostuvansa vain, jos Metallica siirtyisi San Franciscon alueelle. Koska Hetfield ja Ulrich halusivat välttämättä saada Burtonin yhtyeensä jäseneksi, he taipuivat tulevan basistin tahtoon. Cliff Burton harjoitteli ensi kerran Metallican kanssa 28. joulukuuta 1982 San Franciscossa äänittäjä Mark Witakerin yhdistetyksi studioksi ja harjoitustilaksi muutetussa autotallissa,McIver 2007, s. 112. ja kolmen kuukauden kuluttua 5. maaliskuuta 1983 hän nousi Metallican uutena basistina konserttilavalle Stone-rockklubilla San Franciscossa.McIver 2007, s. 121. Konsertissa esitettiin No Life 'Til Leather -demon kappaleiden lisäksi ensimmäistä kertaa Burtonin noin viisiminuuttinen bassosoolo, kappaleet ”Whiplash”, Blitzkrieg-cover ”Blitzkrieg” sekä Diamond Head -coverit ”The Prince” ja ”Am I Evil?”.

Ensimmäinen Metallica-demo ja Kill ’Em All (1983)