Mimesis ( 'jäljittely')Hosiaisluoma 2003, s. 585 on keskeinen taiteen teorian käsite. Sillä tarkoitetaan luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin.
Platon ja Aristoteles kutsuivat mimesistä luonnon jäljittelyksi. Platonin mukaan kaikki taideteokset ovat imitointia, teokset heijastavat niiden taustalla olevia todellisia ideoita. Kaikki, minkä ihmiset näkevät, on vain etäistä heijastumaa ihanteellisista muodoista ja ajatuksista. Tällä perusteella taiteilijat ovat Platonin mielestä vain jäljitelmien jäljittelijöitä. Aristoteles puolestaan tähdensi tragedian analyysissään, että taide jäljittelee ihmisten toimintaa. Aristoteles myös katsoi, että taideteos ei kopioi todellisuutta, vaan on jotain sellaista, mitä ei ole ollut aiemmin olemassa. Taideteos on kuin eliö, jossa kaikki on kohdallaan loogisessa järjestyksessä.
Narratologiassa mimesis tarkoittaa näyttämistä kertomisen vastakohtana. Mimesis merkitsee kertojan poissaoloa tai vähäistä läsnäoloa.
Katso myös Meemi
Lähteet Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY. Helsinki 2003. .
Kirjallisuutta
Luokka:Estetiikka Luokka:Kirjallisuuden käsitteet Luokka:Taidehistorian käsitteet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit