Valmet L-90 TP Redigo

Valmet L-90 TP Redigo oli Suomen ilmavoimien yhteyslentokoneena käyttämä Valmetin Kuoreveden tehtaalla suunniteltu metallirakenteinen koulu- ja yhteyslentokone.Heinonen 1992 s. 268Heinonen 1992 s. 270 Sen käyttö alkoi Suomen ilmavoimissa vuonna 1992 ja päättyi vuoden 2013 lopulla."Redigo lensi eläkkeelle", Pilven Veikko, No 2, marraskuu 2013, s. 14–15

Historia

1980-luvun alussa Valmet Oy Kuoreveden tehtaalla oli tarve aloittaa uusi lentokoneprojekti, koska Vinka- ja Hawk-valmistus oli päättymässä. Päätettiin lähteä kehittämään Valmet L-70:n pohjalta nopeampaa, potkuriturbiinilla ja sisäänvedettävällä laskutelineellä varustettua jatkokoulukonetta. Sen nimeksi tuli aluksi Valmet L-80 TP Military Trainer. Myös Turbo-Vinhaksi kutsutun koneen pääsuunnittelija oli Elias Järvineva; hänen jäätyään eläkkeelle pääsuunnittelijana jatkoi Jaakko Harjumäki. Koneen suunnittelussa pyrittiin kustannusten minimoimiseksi hyödyntämään mahdollisimman paljon Vinkan valmistuksessa käytettyjä työvälineitä.

Tehtaan koelentäjä Paavo Janhunen lensi prototyypillä OH-VBB ensimmäisen kerran 12. helmikuuta 1985. Kone tuhoutui 14. lennollaan 24. huhtikuuta 1985, kun kone ei oiennut syöksykierteestä. Sekä koelentäjä Janhunen että koelentoinsinööri Juhani Jääskeläinen kuolivat. Konetta ei ollut varustettu prototyyppien syöksykierrekokeissa normaalisti käytetyllä oikaisuvarjolla.

Kehitystyötä päätettiin jatkaa. Tehdas aloitti toisen prototyypin rakentamisen. Sille annettiin uusi tyyppinimi Valmet L-90 TP Redigo.Heinonen 1992 s. 269 Prototyyppi OH-VTP teki ensilentonsa 1. heinäkuuta 1986. Koneessa oli Allison 250 -moottori. Toinen prototyyppi (OH-VTM) lensi ensilentonsa joulukuussa 1987. Tämän koneen moottorina oli Turbomeca TP 319 -potkuriturbiini, jonka tehoja oli alennettu 373 kilowatista 313 kilowattiin. Toinen prototyyppi OH-VTM tuhoutui Belgiassa lentonäytöksessä 29. elokuuta 1988. Tehtaan koelentäjä majuri (evp) Ari Piippo kuoli onnettomuudessa.

Piipon jälkeen koelentäjäksi tuli majuri (evp) Erkki Ikonen 1.2.1989 ja pääsuunnittelijaksi 1.4.1989 DI Jukka Raunio. Huonojen syöksykierreominaisuuksien vuoksi koneen takarunkoa pidennettiin. Raunio suunnitteli rungon pidennyksen, v-kulmavakavuusvaatimukset täyttävät siiven kärkikappaleet sekä siivekkeiden muodon muutokset. Ikonen lensi pidennetyllä Redigolla tyyppihyväksynnän edellyttämät koelennot tammi-elokuussa 1991. Redigo sai FAR23- tyyppihyväksynnän 26.9.1991. Tyyppihyväksyntä oli Ilmavoimien hankintojen edellytys.Erkki Ikonen, Koelentäjänä lentokonetehtaalla. Ketterät Kirjat Oy, 2023.

Redigoja valmistettiin Kuorevedellä Suomen ilmavoimille yhteyskoneeksi. Ilmavoimat tilasi kymmenen Redigoa Allison-moottoreilla 6. tammikuuta 1989. Ilmavoimilla on ollut käytössään kymmenen Redigoa, joiden tunnukset ovat RG-1 ... RG-10. RG-10 (ollut myös RG-11-tunnuksella) on luovutettu Valmetille koelentoihin marraskuussa 1991. Ensimmäinen palveluskäyttöön tullut kone oli RG-1 toukokuussa 1992.

Konetta valmistettiin prototyypit mukaan laskien 36 koneyksilöä, joista 32 valmistui lentokuntoisiksi ja neljä jäi rakenneosiksi. Ilmavoimat osti kymmenen koneyksilöä, Meksikon laivaston ilmavoimat kahdeksan ja Eritrean ilmavoimat samoin kahdeksan. Hornet-vastakauppoina McDonnel Douglas (MDA) tilasi kymmenen konetta, joista edellämainitut kahdeksan menivät Eritreaan ja kaksi amerikkalaisille liikemiehille vuonna 2005. Valmet myi syksyllä 1995 koneen valmistusoikeudet ja esittelykone OH-VTS:n (snro 016) Italiaan Aermacchille, joka markkinoi sitä M290TP-tunnuksella. Aermacchi myi OH-VTS-esittelykoneen Meksikon laivastolle yhden sen koneen rikkouduttua.

Redigo poistui Suomen ilmavoimien käytöstä vuoden 2013 aikana. Konetyypin viimeisen lennon ilmavoimissa suoritti Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg 31.10.2013 Kauhavalla.

Vuonna 2025 yhdysvaltalainen Blue Air Training ilmoitti alkavansa toteuttaa Yhdysvaltain ilmavoimille lähi-ilmatuen (Close Air Support) koulusta kahdeksalla L-90-koneeseen perustuvalla A-90 Raider -koneella.

Tekniset tiedot thumb|Redigon ohjaamo Yleiset ominaisuudet Miehistö: 1–4 Kärkiväli: 10,60 m Pituus: 8,53 m Korkeus: 3,40 m Siipipinta-ala: 14,80 m² Tyhjäpaino: 890 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 1 670 kg, suurin laskupaino 1 600 kg Voimalaite: yksi Allison 250-B17D -potkuriturbiini, teho 420 hevosvoimaa.

FAR23-tyyppihyväksytty versio varustettiin Allison 250-B17F -moottorilla, teho 450 SHP, suurin lentoonlähtöpaino ulkoisen kuorman kanssa oli 1 900 kg versio voitiin varustaa tykki- , raketti- ja lisäpolttoainesäiliöillä tyyppihyväksyttyjä versioita myytiin Meksikoon ja Eritreaan

Suoritusarvot Huippunopeus: merenpinnassa 350 km/h Lentomatka: 1 500 km Lakikorkeus: 7 500 m

Museokoneet Suomessa RG-4 luovutettiin keväällä 2011 Keski-Suomen Ilmailumuseolle. Kone edelleenluovutettiin säilytykseen Länsirannikon Koulutus Oy Winnovalle keväällä 2013.

RG-5 vaurioitui korjauskelvottomaksi törmättyään lentokonehallin oveen kesäkuussa 1995. Koneen jäännökset ovat Tampereen seudun ammattiopiston Tredun lentokoneasentajalinjan käytössä.

RG-7 on Tampereen seudun ammattiopiston Tredun lentokoneasentajalinjan käytössä.

RG-8 luovutettiin vuonna 2014 Savon ammatti- ja aikuisopistolle säilytys- ja opiskelukäyttöön lentokoneasentajalinjalle.

RG-10 luovutettiin 2.4.2014 Lapin ammattioppilaitoksen lentokoneasentajien harjoittelukoneeksi.

Koneiden myynti Ruotsiin Lokakuussa 2014 Ilmavoimat ilmoitti myyvänsä loput Redigot ja ottavansa vastaan ostotarjouksia näistä 5:stä koneesta (RG-1, RG-2, RG-3, RG-6 ja RG-9) 3.12.2014 mennessä. Koneet olivat varastoituna osiin purettuina Hallissa. Ostajaksi ilmoitettiin ruotsalainen Helicopterservice Sweden AB joulukuussa 2014.http://www.hs.fi/kotimaa/a1419219397058

Prototyyppi OH-VTP sai oman vitriininsä Patrian tehdasalueella Hallissa syksyllä 2011.

Kirjallisuutta Laukkanen, Jyrki: Valmet Vinka & Redigo. Koala-kustannus, 2022. .

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Miehistön ulosvetoraketti eli Rocket Escape System (RES)

L90Tpredigo Luokka:Suomalaiset koulukoneet Luokka:1980-luvun koulukoneet