Arthur Gordon Pymin selonteko on Edgar Allan Poen ainoa valmiiksi asti tullut romaani. Se ilmestyi vuonna 1838. Romaani on suomennettu vuonna 1903 nimellä Gordon Pymin kertomus, V. Pekanderin suomentamana vuonna 1915 nimellä Valtameren salaisuus sekä vuonna 2008 Jaana Kapari-Jatan suomentamana nimellä Arthur Gordon Pymin selonteko.

Romaani kertoo tarinan nuoresta Arthur Gordon Pymistä, joka matkustaa jäniksenä Grampus-nimisellä valaanpyyntialuksella. Pym kohtaa monenlaisia seikkailuja ja onnettomuuksia, kuten haaksirikon, kapinan ja ihmissyöntiä. Kertomus alkaa melko perinteisenä meriseikkailuna, mutta myöhemmissä luvuissa siitä kehkeytyy yhä omituisempi ja vaikeammin luokiteltava teos, syynä lähinnä sen uskonnollinen symboliikka ja kuvaus ontosta Maasta.

Juoni

Ariel

Arthur Gordon Pym syntyi Yhdysvalloissa Massachusettsissa Nantucketin saarella, jossa on kuuluisa kalastussatama ja joka on valaanpyyntiseutua. Hänen paras ystävänsä Augustus Barnard on valaanpyyntialuksen kapteenin poika. Eräänä iltana nuorukaiset juopottelevat ja päättävät Augustuksen päähänpistosta hyödyntää tuulia ja lähteä purjehtimaan Pymin jollalla Arielilla. Tuuli kuitenkin yltyy lähes myrskyksi. Juopunut Augustus menee jollassa tajuttomaksi, ja niin Pym, jonka merenkulkutaidot ovat pinnalliset, joutuu ottamaan jollan ohjauksen käsiinsä. Veneen oikaisuun ei ollut aikaa ennen kuin se kallistui ja kaatui, mutta Nantucketiin palaamassa ollut valaanpyyntialus huomaa heidät ja pelastaa. Arthur and Augustus viedään takaisin maihin, ja he päättävät salata kepposensa vanhemmiltaan.

Grampus

Seikkailu ei estä Pymiä jatkamasta purjehduksia vaan pikemminkin hänen mielikuvituksensa saa kokemuksesta tulta. Lisääpontta hänen kiinnostuksensa saa Augustuksen kertomuksista merimiesten elämästä. Pym päättää mennä Augustuksen kanssa Grampukselle, valaanpyyntialukselle, jolla Augustuksen isä aikoo pian eteläisille merille purjehtimaan. Arthurin perhe ei anna pojalle lupaa lähteä matkaan, joten hän päättää että Augustuksen avulla hän menee salaa laivalle, joka on lähdössä matkaan kesäkuussa 1827.

Pym saa kylmän suihkun tavatessaan isoisänsä, vaikkakin onnistuu saamaan tämän uskomaan siihen, että hän on sekoittanut pojanpojan johonkuhun toiseen. Merimieheksi pukeutunut Pym astuu laivaan ja menee piilopaikkaan, jonka hänen ystävänsä on järjestänyt hänelle. Pym pysyy siellä, kunnes valaanpyyntialus on aavalla merellä, eikä hän näyttäydy ennen kuin on liian myöhäistä kääntyä takaisin. Augustus on vienyt laivalle myös Pymin uskollisen koiran Tigerin.

Päivät kuluvat, ja Pym joutuu tajuttomuuden kaltaisen mykkyyden valtaan, joka näyttäisi johtuvan myrkyttyneestä ilmapiiristä, eikä hän huomaa, milloin hänen milloin hänen muonavaransa ovat lopussa. Hän haluaisi lähteä vankilastaan, ja on jo vaipumassa epätoivoon, kun Tiger tulee pelastajaksi. Tigeriin kiinnitetty verellä kirjoitettu kirje varoittaa Pymiä pysymään piilossa, sillä siitä on hänen henkensä riippuvainen.

Jonkin ajan kuluttua Augustus vihdoin tulee ystävänsä luokse ja selittää salaperäisen viestin ja myös sen miksi hän ei ollut tullut hakemaan ystäväänsä: kalastusaluksella oli puhjennut kapina. Kapinalliset olivat teurastaneet osan miehistöä, kun taas toinen ryhmä, myös Augustuksen isä, oli lähtenyt laivasta. Augustus selviytyy erään kapinallisen, Dirk Petersin ansiosta, joka oli hänen ystävänsä, ja katuu osuuttaan kapinaan.

Dirk, Pym ja Augustus laativat suunnitelman laivan valtaamiseksi takaisin: myrskyn aikana Pym, jota kapinalliset eivät tunne, pukeutuu vasta kuolleen merimiehen vaatteisiin ja esiintyy kummituksena. Sen jälkeistä sekavaa tilannetta hyödyntäen Peters ja Augustus saavat Tigerin avulla kapinalliset merimiehet nujerretuksi. Kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, ja pian kolmikko on kalastusaluksen isäntiä. Kapinalliset tapetaan tai heitetään mereen yhtä miestä, Richard Parkeria, lukuun ottamatta, jonka henki säästetään, jotta hän auttaisi heitä aluksen hoitamisessa

Augustus saa kuitenkin käsivarteensa vamman, ja myrsky katkaisee maston, repii purjeet ja syöksee alukseen vettä. Neljä miestä juuri ja juuri selviytyvät myrskystä köytettyään itsensä kiinni alukseen. Puolet komentosillasta on veden peitossa, ja hytit täynnä vettä. Miehet ovat menettämänsä sekä toivonsa että voimansa, kun he näkevät kaukana aluksen, joka on tulossa heitä kohti. Kun se on päässyt laivan lähelle, he kuitenkin huomaavat, että se on täynnä ruumiita, ja he uskovat, että merimiehet ovat kuolleet johonkin tarttuvaan tautiin. Miesten toivo hupenee yhä, ja heidän nälkänsä kasvaa. Parker ehdottaa silloin, että yksi heistä surmattaisiin ruoaksi, jotta muut pysyisivät hengissä. Pym vastustaa, mutta lopulta suostuu, ja kun he vetävät pitkää tikkua, siitä kuka uhrattaisiin, Parker tulee valituksi ja muut kolme surmaavat hänet ja syövät hänet. Myöhemmin Pym muistaa piilottaneensa kirveen aluksen valtauksen jälkeen, sillä he pääsevät ruumaan, josta löytyy niin syötävää kuin viiniäkin. Haavat sairastuttavat Augustuksen, ja pian puhkeaa uusi myrsky ja huuhtoo ruoat mereen.. Kohta Augustus kuolee, ja taas puhkeaa myrsky, joka valtaa aluksen, jossa Peters ja Pym kelluvat kumoon kääntyneessä laivassa haiden ympäröimänä. Kun näyttää, että he molemmat ovat kuoleman omat, heidät pelastaa Bostonista tulossa ollut alus Jane Guy.

Jane Guy

Peters ja Pym pääsevät Jane Guylle, liverpoolilaiselle laivalle, joka on lähdössä saalistamaan kirjohylkeitä ja tekemään kauppaa Etelämerelle. Pym saa selville, että Grampuksella he ovat ajautuneet noin 25 astetta etelään. Pym tutkii Hyväntoivonniemen lähellä olevia saaria, ja on erityisen kiinnostunut pingviinien yhteiskuntarakenteesta ja niiden verkostoista ja miten ne pitävät puoliaan albatrosseja vastaan. Löytöretkestään innostuneena Pym vaatii kapteenia jatkamaan vielä etelämmäksi tutkimattomille etelänapaseuduille.

Analyysi

Selonteko oli lähes unohduksissa 1950-luvulle saakka, jolloin sitä alettiin tulkita kertomuksena Poesta itsestään ja hänen sisäisestä matkastaan. Sen kautta myös alettiin ymmärtää paremmin Poen muuta tuotantoa.Ahlroth, Jussi: Edgar Allan Poen kiinnostava epäonnistuminen. Helsingin Sanomat 4.4.2008 s. C5, myös Helsingin Sanomien verkkosivuilla hs.fi.

Toisin kuin aiemmissa Poen kirjoittamissa meritarinoissa (esimerkiksi ”MS. Found in a Bottle”), tässä Pym lähtee matkalle harkitusti.Hoffman, Daniel. Poe Poe Poe Poe Poe Poe Poes. 260. Baton Rouge: Louisiana State University Press, 1972. Matkassa on kyse amerikkalaisen kansallisen identiteetin ja samalla oman henkilökohtaisen identiteetin vahvistamisesta.Meyers, Jeffrey. Edgar Allan Poe: His Life and Legacy, s. 297–298. New York: Cooper Square Press, 1991. . Tämä itsetutkiskelu liittyy Poeen itseensä: Kirja alkaa kun Arthur Gordon Pym, jonka nimi muistuttaa Edgar Allan Poen omaa nimeä, lähtee Martha’s Vineyardilla sijaitsevasta Edgartownista. Tällä löytöretkellä päähenkilö itse asiassa purjehtii poispäin itsestään.

Tarinan kriittisen analyysin yksi juonne keskittyy Poen juonen ja mielikuvituksen rasistiseen sisältöön, kuten esimerkiksi Lynn Vaughn esseessään ”Sensationalism and The Narrative of A. Gordon Pym of Nantucket”.McNair Scholars Journal Volume 1. Tämän juonteen merkittävä puolestapuhuja on Toni Morrison teoksessaan Playing in the Dark: Whiteness and the Literary Imagination (1992). Jotkut tarkastelijat ovat havainneet Poen hyödyntävän rasistista jalon villin ajatusta.

Lähteet

Esittääkseen tarinan aitona tutkimusmatkana Poe käytti tietolähteinä eräitä noihin aikoihin yleistyneitä matkapäiväkirjoja.Cf. Claude Richard, notes on Arthur Gordon Pym, in Edgar Allan Poe..., coll. bouquins, s. 1328.

Poe on saattanut ainakin osittain saada innoitusta Jeremiah N. Reynoldsilta, joka oli vähän aiemmin laatinut kongressille raportin ehdotetusta tutkimusmatkasta EtelämerelleKennedy, J. Gerald. "A Brief Biography" in A Historical Guide to Edgar Allan Poe. Oxford: Oxford University Press, 2001. s. 38 . on April 3, 1836] nimeltä An Address on the Subject of a Surveying and Exploring Expedition to the Pacific Ocean and the South Seas, joka julkaistiin vuoden kuluttua varustettuna Poen kriittisellä johdannolla.Poe's Introduction . Poe käytti noin seitsemänsataa sanaa Reynoldsin puheesta luvussa XVI, lähes puolet luvusta.Tynan, Daniel. "J. N. Reynold's Voyage of the Potomac: Another Source for The Narrative of Arthur Gordon Pym" from Poe Studies, vol. IV, no. 2, December 1971, s. 35–37. Internetissä: www.eapoe.org.

Poe käytti myös Kapteeni Cookin päiväkirjoja ja Benjamin Morrellin teosta A Narrative of Four Voyages, josta Poe on kopioinut useita jaksoja, merkittävimpänä merilehmän metsästykseen liittyvä jakso.Morrell Table of Contents A Narrative of Four Voyages kenties yhtä lailla antoi Poelle idean romaanin yhteenvedonomaisesta otsikosta. Morrellin teoksen täydellinen otsikko on: Narrative of Four Voyages to the South Sea, North and South Pacific Ocean, Chinese Sea, Ethiopic and Southern Atlantic Ocean, Indian and Antarctic Ocean Comprising Critical Surveys of Coasts and Islands, with Sailing Directions, and an Account of Some New and Valuable Discoveries, including the Massacre Islands, where thirteen of the author's crew were massacred and eaten by cannibals (R. Asselineau, emt., s. 13.)

Poen muita tärkeitä lähteitä ovat kaksi teosta, joissa käsitellään John Cleves Symmes, Jr. teoriaa ontosta maapallosta: seikkailuromaani Symzonia jonka julkaisi 1820 Adam Seaborne, ehkä Symmesin itsensä salanimi,Symzonia . ja erään ”Yhdysvaltojen kansalaisen” teos nimeltä Symmes Theory of the Concentric Spheres, joka ilmestyi 1826.Symmes Introduction . Nämä teokset ovat olleen Poen apuna jo kun hän 1831 kirjoitti ”MS. Found in a Bottlen”, missä jo käsiteltiin etelänavan sijasta matkaa kauas etelään ja virtaa. Vielä Pymiin on vaikuttanut Samuel Taylor Coleridgen Vanhan merimiehen tarina.Roger Asselineau (emt, s. 15.)

Kirjallinen merkitys ja vastaanotto

Aikalaisarviot teoksesta Arthur Gordon Pymin selonteko olivat yleensä kaiken kaikkiaan kielteisiä. 15 kuukautta ilmestymisensä jälkeen sen esitteli kirjailijakollega Lewis Gaylord Clark, joka oli riidoissa Poen kanssa. Hänen tekstinsä ilmestyi The Knickerbockerissa ja hän sanoi siinä, että kirja on kirjoitettu "epätarkasti ja huolimattomasti, ja siinä harvoin näkee tavallisimpia sommittelun ansioita." Clark jatkoi: "Teos on kiinnostava kaikkine puutteineen, joista vähäisin ei ole se että siinä on varsin runsaasti käytetty veren ja taisteluiden sävyttämiä kauhukuvia.'"Moss, Sidney P. Poe’s Literary Battles: The Critic in the Context of His Literary Milieu. Carbondale, IL: Southern Illinois University Press, 1963. s. 89. Katsaus lehdessä Burton's Gentleman's Magazine (kirjoittajana ehkä itse William Burton) kritisoi teoksen runsaita julmia yksityiskohtia, lainattuja maantieteellisiä kuvauksia ja merta koskevien tietojen virheitä. Kirjoittaja piti sitä kirjallisena huijauksena ja nimitti sitä ”röyhkeäksi yritykseksi huijata yleisöä” ja pahoitteli, että ”Poen nimi esiintyy niin välinpitämättömästi ja julkeasti kirjoitetun tekstin yhteydessä.”Silverman, Kenneth. Edgar A. Poe: Mournful and Never-ending Remembrance. New York: Harper Perennial, 1991. s. 143, 157 . H. G. Wells on todennut, että ”Pym kertoo mitä älykäs ihminen voisi kuvitella eteläisistä seuduista sata vuotta sitten”.Frank, Frederick S. & Magistrale., Anthony: The Poe Encyclopedia,s. 372. Westport, Connecticut and London, England: Greenwood Press, 1997. . Jorge Luis Borges kehui romaania monissa yhteyksissä ja luokitteli sen ”Poen merkittävimmäksi teokseksi”.Google Books.

Julkaisuhistoria

Arvoitus