eli jat on käytöstä poistunut varhaiskyrillisen kirjaimiston 32. kirjain.
Kirjaimen nimi on muinaiskirkkoslaavissa (lausuttiin []) tai ıать ([]), bulgariassa ят [] tai е двойно [] "tupla-e", venäjässä ja ukrainassa ять [], serbiassa јат/jat, kroatiassa jat. Muinaisslaavilaisten kielten translitteraatiossa kirjainta kuvataan yleensä hattupäisellä e-kirjaimella: ě.
Jat kuvasi muinaisslaavilaista pitkää vokaalia. Sen alkuperäinen äännearvo lienee []. Eri slaavilaisissa kielissä jat-vokaali korvautui eri vokaaleilla. Esimerkiksi muinaisslaavilainen juuri * [] ’valkoinen’ sai seuraavia muotoja: venäjässä белый [], ukrainassa білий [], bulgariassa бял [], puolassa biel / biały, tšekissä bílý.
Koska jat-vokaalilla ei ollut sellaista omaa äännearvoa, jota ei samalla olisi ollut jollakin toisella vokaalilla, kirjain kävi tarpeettomaksi ja poistui vähitellen oikeinkirjoitusuudistuksissa: serbiasta Vuk Karadžićin reformissa 1800-luvun alussa, makedoniasta saman reformin vaikutuksesta hieman myöhemmin, venäjästä, valkovenäjästä ja ukrainasta suurin piirtein lokakuun vallankumouksen aikoihin, ja lopulta bulgariasta ja ruteenista 1945. Nykyisin jat on käytössä ainoastaan kirkkoslaavissa.
Aiheesta muualla
Luettelo venäjän sanoista, jotka kirjoitettiin 1900-luvun alussa jat-vokaalilla
Jat