pienoiskuva|Itsukushima-jinjan tunnettu ”kelluva” torii nousuveden aikaan. Torii (, kirjaimellisesti ”linnun orsi”) on perinteinen japanilainen portti, joka rakennetaan useimmiten šintolaisen pyhäkön sisäänkäynnille tai pyhäkön alueelle. Se toimii merkkinä siirtymisestä pyhästä maailmasta profaaniin, maalliseen maailmaan. Sisäänkäynnillä sijaitseva torii on yleensä helpoin tapa tunnistaa šintolainen pyhäkkö, ja japanilaisissa kartoissa pyhäkköjä edustaakin pieni torii-symboli.Buddhalaisen temppelin symboli on hakaristi. Temppeleillä on myös symbolinen portti, joka on kuitenkin hyvin erilainen kuin torii. Katso aiheesta artikkelit shichidō garan ja sanmon. Toriit ovat kuitenkin myös yleinen näky buddhalaisissa temppeleissä, joissa ne seisovat temppelin oman pyhäkön (, ”suojeluspyhäkkö”) sisäänkäynnillä. Nämä pyhäköt ovat yleensä hyvin pieniä.
Ensimmäiset toriit rakennettiin Japaniin viimeistään Heian-kauden keskivaiheilla, sillä ne mainitaan vuonna 922 kirjoitetussa tekstissä. Varhaisin jäljellä oleva kivinen torii on rakennettu 1100-luvulla, ja se kuuluu Hachiman-pyhäkölle Yamagatan prefektuurissa. Vanhin olemassa oleva puinen torii on vuonna 1535 rakennettu ryōbu-tyylinen torii Kubō Hachimanin pyhäkössä Yamanashin prefektuurissa.
Toriit rakennettiin perinteisesti puusta tai kivestä, mutta nykyään niiden rakentamiseen voidaan käyttää myös betonia, kuparia, ruostumatonta terästä tai muita materiaaleja. Ne jätetään yleensä joko maalaamatta tai maalataan kirkkaanpunaisiksi mustaa yläpalkkia lukuun ottamatta. Inari-pyhäköillä on tyypillisesti useita torii-portteja. Liike-elämässä menestynyt ihminen lahjoittaa usein toriin pyhäkölle osoittaakseen kiitollisuutensa. Kioton Fushimi Inari-taishassa on tuhansia tämäntyyppisiä toriita, joihin on jokaiseen kaiverrettu lahjoittajan nimi.
Toriin merkitys ja käyttö pienoiskuva|vasen|Torii buddhalaisen Shitennō-jin temppelin sisäänkäynnillä Osakassa. Toriin tarkoitus on olla merkki siirtymisestä pyhälle alueelle. Šintolaiselle pyhäkölle johtavan tien (sandō) varrella on tämän vuoksi lähes aina yksi tai useampi torii, ja ne ovatkin yleensä helpoin tapa erottaa pyhäkkö buddhalaisesta temppelistä. Jos sandō kulkee useamman toriin alitse, niistä ensimmäistä kutsutaan nimellä ichi no torii (, ”ensimmäinen torii”). Seuraavia toriita lähempänä pyhäkköä kutsutaan yleensä nimillä ni no torii (, ”toinen torii”) ja san no torii (, ”kolmas torii”). Syvemmällä pyhäkön alueella voi olla vielä muita toriita, jotka kertovat kasvavasta pyhyydestä lähestyttäessä pyhäkön sydäntä (honden). Šintolaisten pyhäkköjen ja Japanin keisarihuoneen välisen läheisen suhteen vuoksi myös jokaisen keisarin haudan edessä on torii.
Toriita käytetään usein myös Japanin buddhalaisessa arkkitehtuurissa. Niinkin huomattavan temppelin kuin Osakan Shitennō-jin, jonka perusti vuonna 593 Shōtoku Taishi ja joka on maan vanhin valtion rakentama buddhalainen temppeli, pääsisäänkäynnillä on torii-portti. (Alkuperäinen puinen torii paloi vuonna 1294, jolloin se korvattiin kivisellä portilla.) Monissa buddhalaissa temppeleissä on yksi tai useampi temppelin suojeluskamille omistettu pyhäkkö, jonka sisäänkäynnillä on torii.
Benzaiten on japanilainen synkreettinen jumalatar, jonka juuret ovat hindulaisessa Sarasvatī-jumalassa ja jossa yhdistyy sekä šintolaisia että buddhalaisia piirteitä. Tämän vuoksi Benzaitenille omistettuja halleja on rakennettu sekä pyhäköihin että temppeleihin, ja molemmissa tapauksissa hallin edessä seisoo torii. Jumalatar itse kuvataan joskus torii päänsä päällä.Kuva veistoksesta Yamabushit, japanilaiset vuoriaskeetikot, joita on pidetty pitkään taitavina yliluonnollisilla voimilla varustettuina sotureina, käyttävät joskus symbolinaan toriita.
Toriita käytetään myös joskus Japanin symbolina ei-uskonnollisissa yhteyksissä. Se on esimerkiksi Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan 187. jalkaväkirykmentin ja muiden Japanissa olevien Yhdysvaltain joukkojen tunnus.
Alkuperä thumb|200px|Benzaiten, jonka pään päällä on torii. Toriin alkuperää ei tunneta. Siitä on esitetty erilaisia teorioita, joista yhtäkään ei ole yleisesti hyväksytty. Koska symboliset portit ovat Aasiassa yleisiä – samantapaisia rakennelmia esiintyy esimerkiksi Intiassa, Kiinassa, Thaimaassa, Koreassa sekä nikobaarien ja shompenien kylissä – monet historioitsijat uskovat, että torii saattaa olla muualta omaksuttu perinne.
Torii saattaa esimerkiksi olla peräisin intialaisesta torana-portista, joita on Sanchin luostarissa maan keskiosassa. Tämän teorian mukaan toranan otti käyttöön shingon-buddhalaisuuden perustaja Kūkai, joka käytti sitä erottamaan homa-rituaalille tarkoitetun pyhän tilan muusta alueesta. Hypoteesi syntyi 1800- ja 1900-luvuilla, koska molempien porttien rakenteet ja nimet ovat samankaltaisia. Teoriaa vastaan on esitetty kielitieteellisiä ja historiallisia vastalauseita, mutta sen paikkansapitävyydestä ei ole vielä päästy yksimielisyyteen.
Thaimaan Bangkokissa on uskonnollinen, Sao Ching Cha -niminen rakennelma, joka muistuttaa suuresti toriita. Sitä käytetään kuitenkin keinuna. Bramiinit keinuvat siinä seremonioiden aikana ja yrittävät napata toiseen pilareista kiinnitetyn kolikkopussin.
Muiden teorioiden mukaan torii saattaisi olla sukua kiinalaiselle pailou-portille. Näillä porteilla on kuitenkin suuri määrä erilaisia muotoja, joista vain osa muistuttaa edes jollain tavalla torii-porttia.
Korealainen hongsalmun (紅箭門) on toriin kaikkein todennäköisin sukulainen.Katso kuvia Soulin Sajiktan-portista. Se maalataan punaiseksi, ja sen kahden pilarin ja kahden palkin muodostama rakenne muistuttaa vahvasti toriita. Hongsalmun seisoo myös vapaasti pyhän paikan edessä tai lähellä ja toimii ainoastaan pyhän ja profaanin välisen rajan merkkinä. Tärkein ero porttien välillä on se, että Koreassa vaakapalkit eivät ole pilarien päällä, vaan pilarit nousevat niitä korkeammalle. Ilmiselvistä samankaltaisuuksista huolimatta ei kuitenkaan varmasti tiedetä, kehittyivätkö portit eri maissa samaan aikaan vai syntyikö toinen perinne selvästi toisesta.
Toriille ehdotettuja sukulaisia
Toinen hypoteesi perustuu linnunorsien uskonnolliseen käyttöön Aasiassa. Korealaiset sotdaet () ovat keppejä, joiden päässä on yksi tai useampi veistetty lintu. Niitä on yleensä kylään johtavalla tiellä jangseung-nimisten toteemipaalujen rinnalla. Ne ovat talismaneja, joiden tarkoitus on karkottaa pahoja henkiä ja tuoda kyläläisille hyvää onnea. Muodoltaan ja tarkoitukseltaan samankaltaisia ”linnunorsia” on käytetty myös muissa šamanistisissa kulttuureissa, kuten Kiinassa, Mongoliassa ja Siperian alueella. Vaikka ne eivät näytä torii-porteilta ja niillä on erilainen funktio, ne osoittavat, että linnuilla uskotaan monissa aasialaisissa kulttuureissa olevan taikavoimia. Ne saattavat siten auttaa selittämään, miksi sana ”torii” tarkoittaa kirjaimellisesti "linnunortta".Toriita kutsuttiin ennen myös nimillä uefukazu-no-mikado tai uefukazu-no-gomon (, ”katoton portti”). Kunnioittavan mi- tai go- etuliitteen käytön vuoksi lienee todennäköistä, että portit liitettiin jo tuolloin pyhäköihin.
pienoiskuva|Korealaisia sotdae-linnunorsia ja jangseung-toteemipaaluja. pienoiskuva|Shinmei-torii
Sanalle ”torii” on ehdotettu useita mahdollisia etymologioita. Erään etymologian mukaan sana on peräisin fraasista tōri-iru ( ”kulkea läpi ja mennä sisään”). Toinen ottaa sanan merkityksen kirjaimellisesti: portti olisi toiminut alun perin jonkinlaisena ortena. Koska linnut on Japanissa yhdistetty pitkään kuolleisiin, portti olisi saattanut syntyä jonkin esihistoriallisen hautajaisrituaalin kautta. Vanhat japanilaiset tekstit kuten Kojiki ja Nihonshoki mainitsevat esimerkiksi, kuinka Yamato Takeru muuttui kuolemansa jälkeen valkoiseksi linnuksi ja valitsi oman hautapaikkansa. Sen vuoksi hänen mausoleumiaan kutsuttiin nimellä shiratori misasagi (, ”valkoisen linnun hauta”). Monissa myöhemmissäkin teksteissä on jonkinlainen yhteys kuolleiden sielujen ja valkoisten lintujen välillä, ja samanlainen yhteys on yleinen myös muissa Japanin tavoin šamanistisissa kulttuureissa. Yayoi- ja Kofun-kausien arkeologisista kohteista on löytynyt lintuaiheita, joissa linnut liitetään kuolleisiin. Tämä assosiaatio voisi olla myös selitys sille, miksi torii-porteissa ei nimestään huolimatta ole jälkiä linnuista: linnut edustivat kuolemaa, joka on šintolaisuudessa epäpuhdas () asia.
Paaluja, joiden uskotaan kannatelleen puisia lintuja ja jotka ovat hyvin samantapaisia kuin sotdaet, on löydetty puisten lintuhahmojen luota. Jotkut historioitsijat uskovat, että ne kehittyivät jollakin tavalla nykyisenkaltaisiksi torii-porteiksi.
Lisäksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että torii-portti on alun perin japanilainen keksintö. Ensimmäinen torii saattoi kehittyä nykyiseen tarkoitukseensa seuraavalla tavalla:
Neljä paalua asetettiin pyhän alueen kulmiin ja yhdistettiin toisiinsa köysillä erottamaan pyhä alue profaanista alueesta. Kaksi korkeampaa paalua asetettiin sitten tärkeämmälle puolelle, jolta pappi astui sisään alueelle. Köysi sidottiin paalujen väliin merkitsemään pyhän alueen ulko- ja sisäpuolen rajaa. Tällainen hypoteettinen portti vastaa nykyisinkin käytettyä torii-tyyppiä, niin kutsuttua shime-toriita (), jollainen seisoo esimerkiksi Ōmiwa-jinjan haidenin edessä Kiotossa. Köysi korvattiin palkilla. Koska portin rakenne oli heikko, sitä vahvistettiin ylimääräisellä sidepalkilla, jolloin syntyi nykyisenlainen shinmei-torii () tai futabashira-torii ( ”kaksipilarinen torii”). Tällä teorialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten portit saivat nimensä.
Shinmei-torii, jonka rakenne myötäilee historioitsijoiden rekonstruktiota, koostuu vain neljästä kuorimattomasta ja maalaamattomasta paalusta: kahdesta pystypilarista (), joiden päällä on vaakapalkki () ja joita sitoo toisiinsa välipuu (). Pilarit saattavat olla hiukan vinossa sisäänpäin, mitä kutsutaan sanoilla uchikorobi () tai vain korobi (). Puuosat ovat aina suoria.
Toriin osat ja koristeet pienoiskuva|Toriin osat ja koristeet. Torii voidaan jättää maalaamatta tai maalata kirkkaanpunaisella ja mustalla värillä. Mustan värin käyttö rajoittuu kasagiin ja nemakiin (, katso kuva). Hyvin harvoin torii-portissa saatetaan käyttää muita värejä; Kamakuran Kamakura-gū-pyhäkössä on esimerkiksi punavalkoinen torii. Kasagin alla voi olla sitä tukeva toinen palkki, jonka nimi on shimaki tai shimagi ().Iwanami Kōjien Japanese dictionary, 6th Edition (2008), DVD version.
Kasagi ja shimaki saattavat kaareutua ylöspäin. Tätä nimitetään sanalla sorimashi ().
Nukia pitävät usein paikoillaan kiilat, kusabi (). Kusabit ovat monissa tapauksissa pelkkiä koristeita.
Nukin ja shimakin välissä voi olla tukipuu, jonka nimi on gakuzuka (). Sitä peittää joskus laatta, johon on kirjoitettu pyhäkön nimi.
Pilarit lepäävät usein vaalean kivilaatan päällä, jonka nimi on kamebara (, ”kilpikonnanvatsa”) tai daiishi (, ”jalustakivi”). Kiven tilalla on joskus musta ”hiha”, jota kutsutaan nimellä nemaki (, ”juurikääre”) ja joka on ainoastaan koriste.
Pilarien yläpäässä voi olla koristerengas, jonka nimi on daiwa (, ”jalustarengas”).
Koska portilla on ainoastaan symbolinen tarkoitus, siinä ei yleensä ole ovia eikä siihen liity aitaa, mutta poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Ōmiwa-jinjan kolmiosainen torii (miwa-torii).
Torii-tyypit Rakenteellisesti yksinkertaisin torii-tyyli on shime-torii tai chūren-torii ().Kaksi nimeä ovat samojen kanjien eri lukutapoja. Se on luultavasti yksi vanhimmista torii-tyypeistä ja koostuu kahdesta pylväästä, joiden väliin on sidottu pyhä shimenawa-köysi.
Kaikki muut toriit voidaan jakaa kahteen eri perheeseen: shinmei-perheeseen () ja myōjin-perheeseen ().On myös muita tapoja luokitella toriita, ja ne voivat perustua esimerkiksi siihen, onko toriissa shimakia vai ei. Katso esimerkiksi sivu Jinja Chishiki. Ensimmäisen perheen porteissa on vain suoria puuosia, toisen perheen porteissa sekä suoria että käyriä puuosia.
Shinmei-perhe