Korihait (viralliselta nimeltään UU-Korihait, alkuperäiseltä nimeltään Uudenkaupungin Urheilijat, lyhennettynä UU) on uusikaupunkilainen koripalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa Korisliigassa. Edustusjoukkueen lisäksi seuralla on myös juniori-, nais- ja ikämiestoimintaa. Joukkueen kotikenttä on Uusikaupunki-areena.
Seura on voittanut yhden Suomen mestaruuden, minkä lisäksi se on osallistunut lukuisia kertoja kansainvälisiin koripallosarjoihin. Suurimman osan menestyksistään seura on saavuttanut nimellä Uudenkaupungin Urheilijat. Uudenkaupungin Urheilijat meni konkurssiin vuonna 1994, minkä jälkeen seura jatkoi toimintaansa nimellä Korihait. Noustuaan pääsarjaan 1980-luvulla joukkue on pudonnut alemmalle sarjatasolle ainoastaan kolmeksi kaudeksi.
Historia Perustaminen Vuonna 1974 joukko koripallosta innostuneita nuoria miehiä tuli Heikki Walan puheille, joka oli tutustunut koripalloon kotipaikkakunnallaan Pieksämäellä. Ongelmana oli se, että Uudessakaupungissa ei ollut koripalloseuraa ja uuden seuran perustamista pidettiin liian työläänä. Apu löytyi kuitenkin omasta kaupungista, sillä Walalla oli yhteyksiä Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokuntaan. Koripallo otettiinkin osaksi seuran lajivalikoimaa, ja samalla seuran junioritoiminta pyörähti käyntiin. Vielä samana vuonna Kalannin urheilutalolla pelattiin Suomen koripallomaajoukkueen ottelu.Pohjola s.19
Ensimmäisenä talvena juniorit eivät osallistuneet alueen sarjoihin, vaan pelasivat kuuden joukkueen kaupunkisarjan. Seuran miesten edustusjoukkue pelasi liiton alemmissa maakuntasarjoissa. Vuoden päästä Wala oli jo lähtemässä pois kaupungista, mutta hänet saatiin lopulta jäämään, koska Uudenkaupungin Autotehtaan ja telakan johtajat ajattelivat, että koripalloseura lisäisi kaupungin näkyvyyttä. 200px|thumb|UU:n mainos 1980-luvulta
Vuonna 1976 UU sai Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan pallolta seurafuusion myötä sarjapaikan maakuntasarjaan. Uudenkaupungin Urheilijoihin saatiin houkuteltua juuri hajonneesta Playboysista maajoukkuemiehet Paavo Koskivaara ja Heikki Tiainen. Miesten avustuksella nousu Suomisarjaan kävi helposti. Kun seura oli noussut Suomi-sarjaan, hankittiin joukkueeseen ensimmäinen ulkomaalainen vahvistus, Herbert Wright. Kovasta pompusta tunnetun amerikkalaispelaajan johdolla UU nousi jo koripallon I-divisioonaan.Pohjola s.26 Ensimmäinen ykkösdivisioonakausi sujui seuralta mainiosti, ja se pääsi aina SM-karsintoihin saakka. Ensimmäisessä osaottelussa joukkueen kantaviin voimiin kuulunut Wright kuitenkin loukkaantui, jolloin vastustajana ollut KTP pääsi helposti jatkoon Larry Poundsin johdolla.
Seuraavalla kaudella UU sai lisää vahvistuksia, kun maajoukkuemiehet Jouko Heikkinen ja Eero Kerppo liittyivät joukkueeseen. Seura pääsi taas SM-karsintoihin, joissa vastassa oli jälleen kotkalaisjoukkue, tällä kertaa Peli-Karhut. UU:n tie korkeimmalle sarjatasolle ei vieläkään auennut, sillä Peli-Karhut voitti ratkaisevan ottelun pisteellä. Kolmantena ykkösdivisioonakautena seuran toiminnanjohtaja Heikki Wala onnistui saamaan joukkueeseen Tapio Stenin. Kauden aikana Uudenkaupungin Urheilijat hävisi vain kaksi ottelua ja voitti 41 kertaa. Toinenkin häviö tuli Suomen cupin välierässä Torpan Poikia vastaan. SM-karsinnoissa vastaan asettui Äänekosken Huima, jolle UU oli hävinnyt kauden aikana kerran. Tällä kertaa UU kuitenkin voitti otteluparin voitoin 2–0 ja nousi ensimmäistä kertaa historiassaan SM-sarjaan.
1980-luku: Nousu pääsarjaan ja cup-menestystä Ensimmäinen Mestaruussarjapeli pelattiin 17. lokakuuta 1981 KTP:tä vastaan Kotkassa. Ottelu päättyi kuitenkin harmittavaan kolmen pisteen tappioon. Ensimmäinen voitto pääsarjassa saavutettiin kuitenkin heti seuraavana päivänä, jolloin Tampereen Pyrintö kaatui kotiottelussa.
Pian nousunsa jälkeen UU vakiinnutti asemansa Suomen koripalloelämässä. Ensimmäistä kertaa joukkue selviytyi pudotuspeleihin kuitenkin vasta vuonna 1985. Puolivälierissä UU voitti Tampereen Pyrinnön selvästi otteluvoitoin 2–0. Välierissä voittokulku kuitenkin katkesi, kun KTP voitti seuran otteluvoitoin 3–1. Pronssia UU voitti lopulta Torpan Poikia vastaan käydyssä ottelusarjassa.Vasara s.273
UU pääsi myös pelaamaan Mestarien-cupia. Kaudella 1985–1986 joukkue sai vastaansa Saksan suurseuran DTV Charlottenburgin. Vielä tällöin Charlottenburg oli parempi, mutta vuotta myöhemmin UU voitti seurojen mittelön. Vuonna 1986 joukkue voitti ensimmäistä kertaa historiassaan koripallon Suomen Cupin. Tämän ansiosta joukkue pääsi Euroopan toiseksi korkeimpaan seurajoukkueiden sarjaan Euroopan Cup voittajien Cupin kaudeksi 1987–1988. Pohitullissa vierailikin CSP Limoges, joka voitti UU:n selvästi Ranskan koripallomaajoukkueen takamiehen Richard Dacouryn johdolla. Vuonna 1988 UU palasi taas Suomessa voittokantaan voittaen Suomen Cupin. Vuonna 1989 UU teki pitkän turnausmatkan Yhdysvaltoihin. Matkan aikana joukkue pelasi kehityksen kannalta tärkeitä pelejä ammattilaisjoukkueita vastaan.Vasara s.297 Kaudella 1989–1990 UU oli lähellä päästä Euroopan Cupissa kahdentoista parhaan joukkoon. Kotiottelunsa israelilaista Maccabia vastaan joukkue hävisi viime sekunnin kolmen pisteen heitolla, jonka ansiosta Maccabi pääsi jatkoon.
1990-luvun menestysvuodet Kausittaiset sijoitukset SM-sarjassa 0–1 1–2 2–3 3–4 4–5 5–6 6–7 7–8 8–9 9–0 1980 – 8. 7. 7. 3. 4. 3. 4. 5. 1. 1990 4. 3. 4. 11. 2. 9. 10. 10. 12. 13. 2000 5. 13. – 11. 12. 7. 11. 6. 6. 6. 2010 4. 10. 9. 12. – – 10. 10.10.12.202012.11.11.5.5.3. Vuonna 1990 tuli joukkueen odottama SM-kulta. Tälläkin kertaa vastassa oli KTP, ja ratkaisevassa loppuottelussa UU voitti kotkalaiset luvuin 108–102. Loppuottelua seurasi tuolloin paikan päällä eri arvioiden mukaan 2000–2500 ihmistä.. Joukkue pääsi myös Mestarien-cupiin, jossa vastustajaksi arvottiin Aris Thessaloniki BC, joka voitti UU:n selkeästi Nikos Galisin, Brad Sellersin ja Panagiotis Giannakisin johtamana. Kaudella 1991–1992 UU selviytyi uudestaan Mestarien-cupiin, jossa sen tie katkesi ensimmäisellä kierroksella Paris Basket Racingiin. Kotiottelun UU hävisi ainoastaan kymmenellä pisteellä ja vieraspelin yhdeksällä pisteellä. SM-pronssia joukkue voitti vuonna 1992. Kaudella 1992–1993 UU oli taas mukana Mestarien-cupissa, mutta myös tällä kertaa joukkue tippui ensimmäisellä kierroksella. UU sai vastaan ukrainalainen SC Spartakin, jota vastaan se hävisi ensimmäisen pelin luvuin 95–91. Toisen pelin UU voitti lukemin 83–81, mutta ukrainalaisjoukkue pääsi jatkoon paremman korisuhteen turvin.
Kaudella 1993–1994 UU pelasi Euroopan Cup voittajien Cupissa viimeistä kertaa. Kolmannella karsintakierroksella UU:n vastustajaksi tuli ranskalainen Cholet Basket, jonka pelaajiin kuului muun muassa Antoine Rigaudeau. Joukkue hävisi ensimmäisen pelin selvästi luvuin 70–99, jolloin mahdollisuudet jatkopaikasta vaikuttivat heikoilta. Toinen peli vieraskentällä oli tiukempi, mutta UU hävisi sen silti yhdellätoista pisteellä. 1990–luvun alun lama oli ollut seuralle kova isku, ja UU:n taloudellinen tilanne oli vaikea. Vuonna 1993 aloitettiin toimet, joilla pyrittiin pitämään huippukoripallo Uudessakaupungissa. Vielä saman vuoden joulukuussa perustettiin koripalloon erikoistunut seura UU-Korihait ry. Vuoden 1994 alussa UU:n toiminta suunniteltiin siirrettäväksi kokonaisuudessaan uuden seuran piiriin juniorijoukkueet mukaan lukien. Myöhemmin samana vuonna UU anoi sarjapaikan siirtämistä uudelle koripalloseuralle. Lupa myönnettiin ja UU hakeutui konkursiin.
Heti vuonna 1995 Korihait lähti hakemaan uutta SM-mitalia. Seura etenikin aina loppuotteluun saakka. Välierissä se kaatoi muun muassa sarjan ennakkosuosikkeihin kuuluneen ToPon otteluvoitoin 3–0, jolloin Kouvojen ajateltiin olevan helppo vastus Korihaille. Korihait aloittikin loppuottelusarjan vierasvoitolla, jolloin se sai itselleen kotiedun. Seuraavat ottelu Kouvot vei kuitenkin nimiinsä, jolloin Korihait joutui tyytymään SM-hopeaan.
Viimeisen kerran Korihait pelasi Korać cupissa kaudella 1997–1998, jolloin se sai vastaan ruotsalaisen Astra Basketin. Korihait hävisi ensimmäisen kotipelin luvuin 80–83 ja toisen pelin 93–79, jolloin joukkue putosi taas kerran pois kisasta.
Kaudella 1999–2000 Korihait joutui liigakarsintaan, joiden kautta se putosi I-divisioonaan. Seuran onni oli Piilosetin ja Torpan Poikien talousongelmat, joiden takia seurat pudotettiin pääsarjasta ja Korihait nousi takaisin pääsarjaan.
2000-luvun vaikeat vuodet pienoiskuva|Kauden 2009–2010 pudotuspeliottelu Kaudella 2000-2001 Korihait sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Seuraavalla kaudella uusi valmentaja Jukka Mantere pudotti kaikki edelliskauden ottelut pelanneen Olli Kekkosen joukkueen kokoonpanosta. Muutoin pelaava kokoonpano oli täysin sama kuin kaudella 2000-2001. Kauden 2001–2002 päätteeksi seura putosi I-divisioonaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1981. Joukkueen päävalmentajaksi hankittiin entinen korikuningas Gerald Lee Sr., ja tavoitteeksi ilmoitettiin nousu takaisin pääsarjaan. Uusi päävalmentaja antoikin paljon vastuuta seuran nuorille junioreille, jotka kiittivät ja nostivat seuran takaisin pääsarjaan. Kauden aikana joukkue hävisi ainoastaan kahdesti ja aloitti kahdeksantoista ottelun mittaisen voittoputken.
Jatko pääsarjassa ei kuitenkaan ollut helppoa. Kaudella 2004–2005 Korihait joutui liigakarsintaan oltuaan runkosarjan toiseksi viimeinen. Karsintaan mennessä Korihailla oli onnea, sillä liigakarsinnoissa ei saanut olla yhdysvaltalaisia pelaajia, mutta EU-pelaajat olivat sallittuja. Korihailla olikin kaksi eurooppalaista pelaajaa kun taas Salon Vilppaalla oli kaksi yhdysvaltalaispelaajaa. Kuudesta karsintapelistä Korihait voitti viisi, jolloin se varmisti paikkansa pääsarjassa.
Kaudeksi 2006–2007 Korihait palkkasi seuraan bosnialaisen Zlatan Présicin. Valmentajan englanninkieli oli kuitenkin niin huono, ettei kommunikaatio toiminut seuran jäsenten välillä. Tämä johti päävalmentajan vapauttamiseen. Uudeksi valmentajaksi palkattiin pian Ilpo Rantanen, joka erosi kuitenkin tammikuussa 2007. Korihaiden onneksi Jyri Lehtonen lopetteli ammattilaisuraansa selkäongelmien takia ja pian Lehtonen teki Korihaiden kanssa loppukauden kattavan sopimuksen. Korisliigassa Korihait joutui alkukauden tahmeuden takia taas liigakarsintaan. Sen Korihait suoritti kunnialla voittamalla kuudesta ottelusta viisi, jolloin seura varmisti paikkansa pääsarjassa.
Kaudella 2007–2008 Korihait eteni vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Kouvot. Kouvoja pidettiin Korihaiden kannalta pahimpana mahdollisena vastustajana, ja Kouvot voittikin puolivälierät voitoin 3–0. Korihait teki kolmessa ottelussa keskimäärin ainoastaan 57 pistettä, jolloin joukkueen kausi oli ohi. Kaudella 2008–2009 Korihait oli runkosarjan viides ja sai pudotuspeleissä vastaansa Namika Lahden. Korihait onnistui voittamaan Lahden kerran kotonaan, mutta otteluparin voitot menivät Lahdelle luvuin 3–1. Kolme vuotta aiemmin tavoitteeksi asetettu mestaruus ei siis toteutunut. Positiivista oli se, että Korihait oli ainoa joukkue, joka pystyi voittamaan Lahden pudotuspeleissä. Seuraavalla kaudella joukkue pääsi jälleen pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjan kuudenneksi. Pudotuspeleissä Korihait sai vastaansa Torpan Pojat, jolle se hävisi suoraan voitoin 3–0.
2010-luku Päävalmentajana toimineen Lehtosen sopimusta oli jäljellä vielä kauden verran seuran kanssa, mutta osapuolet päättivät purkaa sopimuksen. Sen sijaan päävalmentajaksi siirrettiin seurajohtajana toimiva Tom Westerholm. Korihait selviytyi ensimmäistä kertaa välieriin kuuteentoista vuoteen, mutta hävisi pronssiottelun KTP:lle. Kauden jälkeen joukkueen kapteeni, Jussi Kumpulainen, lopetti pääsarjauransa.