Pietari III Suuri (arag. Pero II el Gran; kat. Pere II el Gran; ital. Pietro) ; (n. 1239 / kesä 1240 – 11. marraskuuta 1285 Villafranca del Panades, Katalonia) oli Aragonian ja Valencian kuningas sekä Barcelonan kreivi vuosina 1276–1285 ja Sisilian kuningas nimellä Pietari I vuosina 1282–1285. pienoiskuva|Pietari III Aragonian kuningas, yksityiskohta kuvasta 1400-luvun firenzeläisestä käsikirjoituksesta Nuova Cronica. (rajattu) pienoiskuva|Pietari III:n audienssi, kuvitus käsikirjoituksessa Usatici et Constitutiones Cataloniae, n. 1315–1325. pienoiskuva|Pietari III antaa audienssin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Fredrik II:n ja Bysantin keisari Mikael VIII Palaiologoksen lähettiläille, jotka vaativat Pietaria puuttumaan sotaan Sisilian kuningas Kaarle I:tä vastaan, kuvitus firenzeläisessä käsikirjoituksessa Nuova Cronica.
Suku Hänen vanhempansa olivat Aragonian kuningas Jaakko I ja tämän toinen puoliso Unkarin prinsessa Violante (k. 1251), joiden vanhin poika hän oli. Nuoruudessaan ja varhaisaikuisuudessaan infante Pedro sai paljon sotilaallista kokemusta isänsä joukoissa maurien valloituksia takaisin kristityille palauttavissa reconquista-sodissa.
Kuningatar Violanten kuoleman jälkeen vuonna 1251 prinssi Pedron koulutus pysyi aatelisten, erityisesti katalaanien Jaspertin ja Guillem de Castellnoun, Gilabert de Cruïllesin ja aragonialaisen Ató de Focesin käsissä. He opettivat tälle aseiden käsittelyä. Hän oli taitava nuijan käsittelyssä, metsästyksessä ja lukemisessa. Trubaduurikulttuurin, erityisesti Guillem de Cerveran vaikutuksesta kuningas kirjoitti trubaduurirunoja. Vuonna 1257 isä Jaakko I nimitti hänet Katalonian ruhtinaskunnan pääsyyttäjäksi, minkä ansiosta hän sai merkittävää poliittista painoarvoa, erityisesti veljeään Alfonsoa, Aragonian käskynhaltijaa vastaan, joka ei kyennyt puolustamaan omia oikeuksiaan riittävästi.
Kesäkuussa 1275 Pietari piiritti, vangitutti ja teloitutti kapinallisen velipuolensa Fernando Sánchez de Castron Pomar de Cincassa. Isänsä kuoltua vuonna 1276 Aragonian kruunun maat jaettiin kahden pojan kesken. Aragonian kuningaskunta, Valencian kuningaskunta ja Katalonian ruhtinaskunta menivät Pietari III:lle vanhimpana poikana; Mallorcan kuningaskunta ja Pyreneiden takana olevat Katalonian kreivikunnat menivät nuoremmalle veljelle, josta tuli Mallorcan kuningas Jaakko II (Jaime II).
Pietari III ja Constanza II kruunattiin Zaragozassa marraskuussa 1276 Tarragonan arkkipiispan toimesta.
Kuningas Hänen lyhyt hallituskautensa on jyrkässä ristiriidassa isänsä hallituskauden kanssa; se oli kuitenkin ratkaiseva alueellisen laajentumisen ja institutionaalisen vakauttamisen kannalta. Hän astui aktiivipalvelukseen isänsä hallituskaudella ja puuttui taisteluun aatelisryhmittymiä vastaan. Vuonna 1260 hänet julistettiin perilliseksi vanhimman pojan kuoltua. Hänen perintönsä rajoittui silloiseen Aragonian kruunuun, sillä hänen veljensä Jaakko (Jaime) sai Mallorcan, Roussillonin, Cerdanyan ja Montpellier'n.
Noustuaan valtaistuimelle isänsä kuoltua vuonna 1276, yli 30-vuotiaalla Pietari III:lla oli jo laaja poliittinen ja sotilaallinen kokemus. Hän tunsi kuningaskuntansa ja naapurinsa hyvin. Hän oli tavannut lankonsa, Kastilian kuninkaan Alfonso X:n, hän oli vieraillut sisarensa Isabelin lesken, Ranskan kuningas Filip III:n luona Pariisissa ja laajentanut diplomaattista hallintoaan Ranskan eteläosiin, Kastiliaan ja Välimerelle, missä hän tuli saavuttamaan parhaat aluelaajennukset.
Pietari toimi isänsä Jaakko I:n kuoleman jälkeen Aragonian ja Valencian kuninkaana sekä Barcelonan kreivinä. Sen sijaan Mallorcan kruunu meni hänen veljelleen Jaakolle (Jaime). Aragonia oli saattanut reconquistan päätökseen ja ajanut maurit pois rajoiltaan jo Jaakko I:n hallituskaudella, jolloin nuori Pietari osallistui Valencian ja Murcian valloituksiin. Niinpä hän saattoi hallitsijana ollessaan keskittyä valtakuntansa laajentamiseen Välimeren alueella.
Pietari avioitui vuonna 1262 sisilialaisen vallantavoittelijan Manfredin tyttären Konstantia Sisilialaisen kanssa. Kun Sisiliassa nousi kapina vuonna 1282, Pietari valloitti saaren ja hänet kruunattiin sen kuninkaaksi Palermossa. Hän oli varmistanut tälle Bysantin ja Kastilian tuen, mutta Ranska ja paavi raivostuivat ja Pietari julistettiin kirkonkiroukseen.
Sisilian valtaus aiheutti myös sisäpoliittisia ongelmia, sillä aatelisto oli tyytymätön kalliin sotaretken aiheuttamaan verorasitukseen. Pietari pelkäsi aateliston nousevan kapinaan ja suostui näitä hyvitelläkseen sopimukseen, jossa sitoutui kutsumaan Aragonian parlamentin (Cortes) koolle säännöllisesti. Muutamia vuosia myöhemmin hän teki samanlaisen sopimuksen myös Katalonian parlamentistä.
Allekirjoitettuaan kolmen kuukauden aselevon Valencian kuningaskunnassa kapinoivien mudejaareiden kanssa, joita vastaan hän taisteli, hänet kruunattiin Zaragozassa marraskuussa 1276 vaikka hän ei vahvistanut aateliston perinteisiä oikeuksia ja etuoikeuksia. Hän palasi Valencian kuningaskuntaan, alisti joukkoineen useita linnoja valtaansa ja joutui luovuttamaan väkisin Montesan linnoituksen. Kapina päättyi syys-lokakuussa 1277, ennen kuin granadalaiset ja pohjoisafrikkalaiset maurit ehtivät auttaa mudejaareja. Myöhemmin kapinoita ei enää ollut.
Hän oli ensimmäinen Aragonian hallitsija, joka kruunattiin Zaragozassa Iglesia Mayor kirkossa säätyjen läsnäollessa. Hänen hallituskautensa alku oli vaikea, vaikka vuonna 1277 hän onnistui tukahduttamaan muslimien kapinan ja vuonna 1280 hän alisti Foix'n kreivin johtaman Katalonian aateliston järjestämän rintaman. Konfliktit Ranskan monarkian kanssa päättyivät hänen liittoutumiensa ja sitä seuranneen Sisiliaan tehdyn maihinnousun ansiosta, jossa hänet otettiin vastaan vapauttajana.
Myöhemmin hän teki myönnytyksiä aragonialaisille aatelisille cortesissa eli parlamentissa vahvistaen yleisen privilegioon liittyvät ehdot Zaragozan cortesissa vuonna 1283 sekä katalaanien omassa cortesissa. Samaan aikaan Sisiliassa aragonialaisia ja sisilialaisia merimiesten joukkoja johtanut Roger de Lauria saavutti useita voittoja Anjou-suvun kannattajista. Nämä vastustivat ghibellinejä, joita edustivat Waiblingerin aateliset. Nämä kannattivat Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja olivat itsekin riidoissa paavien ja heidän maallisen valtansa puolustajien guelfien kanssa. Näitä johti Baijerin herttua Welf. Kuningas onnistui alistamaan Albarracínin herran, joka oli riidoissa hänen kanssaan, ja torjumaan Ranskan hyökkäyksen Kataloniaan.
Yhdessä Pietari III:n kuninkaallisen kanslian lyijysineteissä näkyy ensimmäistä kertaa vaakuna, jossa on risti ja neljä maurin päätä vuodelta 1281. Legenda myöhemmin yhdisti tämän Alcorazin taisteluun, mutta todellisuudessa se liittyi luultavasti hallitsijan henkilökohtaiseen uskomukseen.
Sisilialaisten kapinan jälkeen vuonna 1282 hän hyökkäsi joukkoineen saarelle ja julistettiin kuninkaaksi Palermossa huolimatta voimakkaasta guelfien ja paavin vastustuksesta (ks. Sisilian iltamessu). Hänen sisilialainen hankkeensa oli epäsuosittu Aragoniassa, jossa aatelisten ja joidenkin kuntien yhteenliittymä Unión Aragonesa, pakotti hänet myöntämään etuoikeuksia, joka ei ainoastaan vahvistanut aragonilaisia fueroja (laillisia oikeuksia), vaan myös vähensi joitakin kruunun oikeuksia. Vuonna 1285 Ranskan kuningas Filip III hyökkäsi joukkoineen Aragoniaan syöstäkseen Pietarin valtaistuimelta, mutta kärsi katastrofaalisen tappion.
Alkuvuonna 1283 Pietari valtasi Calabrian ja häiritsi merenkulkua sieltä pohjoiseen aina Napolin seudulla asti. Kaarle Valois huolestui asemastaan, ja haastoi Pietarin taisteluun johon kumpikin sai tuoda sata ritariaan. Osapuolet saapuivat sovitulle paikalle eri aikoina, koska Pietari joutui väistämään väijytystä matkan varrella. Niinpä kumpikin osapuoli katsoi vastapuolen luovuttaneen ja kirjasi taistelun omaksi voitokseen.
Vuonna 1284 Valois’n kreivi Kaarle liittoutui Pietarin veljen, Mallorcan kuninkaan Jaakko II:n kanssa. Paavi nimesi Kaarlen Aragonian kuninkaaksi. Ranskalaiset hyökkäsivät Roussilloniin suurella sotajoukolla, kuningas Filip III:n ja Kaarlen johdolla. He piirittivät Gironaa, mutta kaupungin vastarinta antoi Pietarin laivastolle aikaa tulla paikalle. Ranskalaiset onnistuivat lopulta valtaamaan kaupungin, mutta joukot kärsivät pahasti ja niissä levisi kulkutauti. Myös kuningas Filip sairastui ja kuoli Perpignanissa. pienoiskuva|Pietari III valmistautuu matkaansa Sisiliaan. Kuningas saa vieraakseen kaksi dominikaanimunkkia, paavi Martinus IV:n lähettiläitä, jotka yrittävät saada hänet luopumaan purjehtimisesta joukkoineen Sisiliaan. Kuvitus firenzeläisessä käsikirjoituksessa Nuova Cronica. Tämän voiton jälkeen Pietari päätti lähteä rankaisemaan veljeään petturuudesta. Matka keskeytyi kuitenkin lähtösatamaan kuninkaan sairauden takia. Pietari III kuoli pian tämän jälkeen kuoli Vilafranca del Penedèsissä marraskuussa 1285. Hänet haudattiin Tarragonaan Santa Maria de Santes Creus -luostariin.
Pietaria on pidetty keskiaikaisen ritarin perikuvana, ja häntä kuvataan Danten, Boccaccion ja Shakespearen teoksissa. Hän oli isänsä Jaakko I:n tavoin taiteiden suojelija, erityisesti runouden ystävä. Hän oli itsekin trubaduuri. Cerverí de Girona opetti häntä kirjoittamaan runoja ja lauluja. Hän oli kuuluisa suuresta koostaan ja fyysisestä voimastaan. pienoiskuva|Etualalla Pietari III:n hauta ja taustalla pojan, kuningas Jaakko II:n hauta Santa Maria de Santes Creusin luostarissa Tarragonassa.
Perintö Pietari III kuoli noin 45-vuotiaana tuntemattomasta syystä Vilafranca del Penedèsissä marraskuussa 1285, vain kuukausi Ranskan Filip III:n jälkeen. Hänet haudattiin Santa Maria de Santes Creus sisterssiläisluostarin kirkkoon Tarragonaan. Hänen kuolinvuoteellaan antamansa synninpäästö tapahtui sen jälkeen, kun hän julisti tehneenä valloituksensa sukunsa vaatimusten nimissä eikä koskaan kirkon vaatimuksia vastaan. Hänen jäännöksensä on haudattu porfyyrisarkofagiin.
Pietari teki viimeisen testamenttinsa 2. marraskuuta 1285. Siinä hän käski seuraajaansa palauttamaan Sisilian kuningaskunnan paaville ja vapauttamaan kaikki Angevinin sotavangit. Vaikka testamentti kopioitiin kuninkaalliseen rekisteriin, hänen seuraajansa jättivät sen huomiotta. Pietarin vanhin poika Alfonso III peri Aragonian, Sisilia meni hänen toiselle pojalleen, Jaakko II:lle. Hänen kolmanneksi vanhin poikansa Fredrik, seurasi myöhemmin Jaakkoa Sisilian kuninkaana. Pietari III ei huolehtinut nuorimmasta aviottomasta pojastaan ja kaimastaan, Pedro de Aragonista. Tämä Pietari lähti Espanjasta Portugaliin sisarpuolensa Isabelin kanssa ja meni siellä naimisiin. Myöskään nuorin aviopoika prinssi Pedro ei perinyt maata kuin vasta avioliittonsa ansiosta. pienoiskuva|Pietari III Suuren hauta avattiin 15.–17.3.2009. Jäännökset siirrettiin Katalonian entisöintikeskukseen, jossa niitä varten oli perustettu olosuhteiltaan säädelty tila analysointia ja tutkimusta varten. Toimenpide oli osa Katalonian historian museon hanketta entistää Santes Creusin kuninkaalliset haudat 850-vuotisjuhlan kunniaksi. 1300-luvulta peräisin oleviin hautoihin on haudattu kuninkaat Pietari II, Jaakko II ja tämän puoliso kuningatar Blanka Anjoulainen (Blanche d'Anjou) sekä amiraali Roger de Llúria. Joulukuussa 1835 ensimmäisen karlistisodan aikana Ranskan muukalaislegioonan Algeriasta ja useiden migueletilaisten komppanioiden (eräänlainen miliisi) muodostamat hallituksen joukot valtasivat Santa Maria de Santes Creus luostarirakennuksen aiheuttaen laajoja vahinkoja. Poika Jaakko II:n ja hänen puolisonsa kuningatar Blankan haudat häpäistiin. Jaakko II:n jäännökset poltettiin, vaikka näyttää siltä, että joitakin palasia oli vielä haudassa. Kuningatar Blankan muumio heitettiin kaivoon, josta se löydettiin vuonna 1854. Pietari III:n kuninkaallisten jäännösten säilyttämiseen käytetyn porfyyri-sarkofagin lujuus esti hänen hautaansa kokemasta samaa kohtaloa.