thumb|Pietari II Katolilainen, kuvitteellinen muotokuva 1800-luvulta. Pietari II Katolilainen (esp. Pedro II de Aragón, el Católico); (heinäkuu 1174/1178 Huesca, Aragonian kuningaskunta – 12./13. syyskuuta 1213 Muret, lähellä Toulousea, nyk. Ranska) oli Aragonian kuningas ja Barcelonan kreivi vuosina 1196–1213 sekä Montpellier'n herra vuosina 1204–1213. pienoiskuva|Ainoa tunnettu aikalaiskuva Pietari II:sta suorittamassa feodaalista seremoniaa kruunattuna valtaistuimellaan helmikuussa 1198. Kuva käsikirjoituksessa Liber feudorum Ceritaniae, 1200–1209. pienoiskuva|Pietari II:n hallitusajan (1205-1213) hopearaha. Etupuoli: Kruunatun kuninkaan rintakuva. Teksti: PETRO REX. Kääntöpuoli: Varrellinen kulkueristi, jonka sivuilla on oksakoristelua eli "arbor ad modum Floris" (virheellisesti kutsuttu "Sobrarben rautatammeksi", kuten 1500-luvulta on tulkittu). Varren molemmin puolin teksti: ARA-GON.

Suku Hänen vanhempansa olivat Aragonian kuningas Alfonso II Siveä ja Kastilian prinsessa Sancha (1154/1155–1208) , hän oli heidän vanhin poikansa. Hänen äidinisänsä oli Leónin ja Kastilian kuningas Alfonso VII ja äidinäitinsä Puolan prinsessa Richeza.

Hänellä oli seitsemän sisarusta: sisar Constanza (1179–1222), avioitui Unkarin kuningas Imre I:n kanssa, heille syntyi poika Ladislaus; avioitui tulevan Saksan kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin, Sisilian ja Jerusalemin kuningas Fredrik II:n kanssa, heille syntyi poika Heinrich (Henrik VII). Veli Alfonso II (1180–1209) oli Provencen, Millaun ja Razèsin kreivi; sisar Eleonor (1182–1226) avioitui Toulousen kreivi Raimund VI:n kanssa; sisar Sancha (1186–1241 jälkeen) avioitui Toulousen kreivi Raymond VII:n kanssa; veli Fernando (1190–1249) oli sisterssiläismunkki Real Monasterio de Santa María de Pobletin luostarissa ja Montearagónin luostarin apotti sekä sisar Dulce (1192 – ?) oli nunna Real Monasterio de Santa María de Sijenan luostarissa, hänestä tuli lopulta Johanniittojen ritarikunnan komentaja. pienoiskuva|Oksitanian ja Aragonian kruunun alueet vuonna 1213, Muretin taistelun aattona.

Kuningas Hänen hallituskautensa alkoi äidin holhouksessa, jonka kanssa hänellä oli vakavia vaikeuksia, jotka päättyivät vuonna 1200 Arizan ja vuonna 1201 Darocan taisteluiden jälkeen. Hänen kiinnostuksensa paaviutta kohtaan johti hänen kruunajaisiinsa Roomassa, jossa hän uudisti vasallinvalansa paavi Innocentius III:lle vuonna 1204.

Hänen hallituskautensa aikana kiinnitettiin erityistä huomiota Pyreneiden takana oleviin alueisiin, ja hän puuttui asiaan puolustaen veljensä Alfonso II:n oikeuksia, mutta ei unohtanut muslimien rintamaa, sillä hän hyökkäsi kohti Valencian kuningaskuntaa ja valloitti useita kaupunkeja, kuten Ademuzin.

Almohadien hyökkäys Iberian niemimaalle johti kristittyjen hallitsijoiden liittoutumaan, minkä ansiosta Aragonian kuningas, Kastilian Alfonso VIII ja Navarran kuningas Sancho VII pystyivät pysäyttämään näiden etenemisen Las Navas de Tolosan taistelussa vuonna 1212. Hänen sisarensa Leonoren avioliitto Toulousen kreivi Raymond VI:n kanssa vuonna 1204 lisäsi entisestään hänen läsnäoloaan Pyreneiden ulkopuolella.

Laajasta sotilaallisesta toiminnastaan ​​huolimatta hän arvosti suuresti hovielämää, käyttäen siihen merkittävän osan varallisuudestaan ​​ja edistäen kirjallista viihdettä. Pietari II kaatui 35-vuotiaana puolustaessaan vasallejaan ja omistuksiaan Muretin taistelussa lähellä Toulousea syyskuussa 1213.

Avioliitto, suhteet ja jälkeläiset Hän avioitui vuonna 1204 Marie de Montpellier'n (1182–1213) kanssa, joka oli Montpellier'n herra Guilhem VIII de Montpellier'n ja bysanttilaisen prinsessa Eudoxia Komnenan tytär.

Heille syntyi yksi lapsi:

Jaime de Aragón, Jaakko I (2. helmikuuta 1208 – 27. heinäkuuta 1276), Aragonian, Valencian ja Mallorcan kuningas, Barcelonan ja Urgellin kreivi sekä Montpellier'n herra.

Lisäksi Pietari II:lla oli ainakin kolme aviotonta lasta kolmen eri nimeltä tuntemattoman naisen kanssa.

Lähteet

Luokka:Aragonian hallitsijat Luokka:Vuonna 1174 syntyneet Luokka:Vuonna 1213 kuolleet