Espanjan historia alkaa ajasta, jolloin nykyihminen astui Pyreneiden niemimaalle pohjoisesta yli 35 000 vuotta sitten. Rooman tasavalta valloitti alueen noin vuonna 200 eaa., jonka jälkeen tulivat visigootit ja vuonna 711 arabit ja pohjoisafrikkalaiset berberit. Muslimien hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Al-Andalus. Kristityt valtiot valloittivat koko niemimaan takaisin vuoteen 1492 mennessä. Tänä aikana muodostuivat Kastilian ja Aragonian kuningaskunnat, jotka yhdistyivät Espanjan kuningaskunnaksi.
Vuonna 1492 lähti myös Kristoffer Kolumbus tutkimaan uutta maailmaa, josta alkoi Espanjan imperiumin rakentaminen, jota seuraavien vuosisatojen aikana Espanjasta tuli maailmanvalta. Vuonna 1588 Englantiin maihinnousua yrittänyt Voittamaton armada kärsi tappion, mikä heikensi merkittävästi Espanjan mahtia merillä. Habsburg-suku nousi valtaan vuonna 1516 ja hallitsi noin kahdensadan vuoden ajan. Bourbon-suku on hallinnut Espanjaa vuodesta 1701 tähän päivään asti, joskin välissä on ollut keskeytyksiä. Kuningaskunnan valta hiipui vähitellen taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja 1800-luvun lopussa ranskalaismiehitys, siirtokuntakapinat ja varsinkin tappio sodassa Yhdysvaltoja vastaan olivat vieneet sen kaikki suuret siirtomaat.
1900-luvun alussa anarkistiset ja fasistiset liikkeet olivat nousussa ja vuonna 1936 alkoi sisällissota, jonka arvioidaan vaatineen yli miljoona kuolonuhria. Sota päättyi Francisco Francon johtamaan diktatuuriin, joka jatkui vuoteen 1975, jolloin Bourbon-monarkia palasi valtaan Juan Carlos I:n johtamana. Espanja on Euroopan yhteisön jäsen.
Esihistoria
Atapuercan kylän lähettyvillä sijaitsevista luolista on löydetty Euroopan vanhimmat ihmislajien fossiilit.The first Europeans - one million years ago BBC Science & Nature Altamíran luolamaalaukset on ajoitettu noin 15 000 vuoden päähän.The Altamira cave Deutsches Museum
Kansa, joita kreikkalaiset myöhemmin kutsuivat iberialaisiksi, saapui niemimaalle noin 3 000 vuotta eaa. Keltit tulivat pohjoisesta Pyreneiden yli 900-luvulla ja 700-luvulla eaa.Iberia Spain: A Country Study. Library of Congress 1988. Rooman laajentuessa käytiin paikallisten heimojen ja legioonien välillä keltiberisotia.
Osana Rooman valtakuntaa (200 eaa. – 400)
Rooman tasavalta hyökkäsi Hispaniaan vuonna 218 eaa., ja vuonna 19 eaa. keisari Augustus saattoi valloituksen päätökseen. Rooman valtakunnan rappeuduttua visigootit hyökkäsivät Hispaniaan 400-luvulla ja perustivat oman kuningaskuntansa, jonka pääkaupunki sijaitsi Toledossa.Hispania Spain: A Country Study. Library of Congress 1988. Tänä aikana areiolaisuus sai jalansijaa Iberiassa. Vuonna 587 Rekared I kääntyi katoliseen uskoon ja yhtenäisti kulttuuria.
Arabivalloitus ja reconquista (700–1400-luvut)
Arabeista ja berbereistä koostuva armeija ylitti Gibraltarinsalmen myyttisen Tariq ibn Ziyadin johdolla vuonna 711 ja voitti visigoottien kuninkaan Roderikin Guadaleten taistelussa.Al Andalus Spain: A Country Study. Library of Congress 1988. Pohjoisen osan kristityt kuningaskunnat alkoivat 800-luvulta lähtien edetä Iberian niemimaalla, kunnes neljäsataa vuotta myöhemmin eli vuoteen 1250 mennessä koko Iberian niemimaa oli kristittyjen valtioiden hallussa lukuun ottamatta islaminuskoisille maureille kuulunutta Granadan emiraattia. Siitä tuli 300 vuoden ajaksi Kastilian vasallivaltio, jonka itsenäisyys lopulta lakkautettiin vuonna 1492. Arabien hitaasti sujuneesta karkottamisesta alettiin vasta 1800-luvulla käyttää nimitystä reconquista eli takaisinvaltaus.
Keskiaikainen Leónin kuningaskunta muodostui Iberian luoteisosaan. Sen ja maurien väliselle puskurivyöhykkeelle rakennettiin linnoituksia (castillos), joista koostuva Kastilia itsenäistyi vuonna 981 ja julistettiin kuningaskunnaksi vuonna 1004. Aragonian kuningaskunta kehittyi lännemmäksi ja ulottui lopulta Välimerelle asti.<ref>Castile and Aragon 'Spain: A Country Study. Library of Congress,1988.</ref>
Suurvalta-aika (1500–1600-luvut)
pienoiskuva|Punaisella on merkitty Espanja ja sen siirtomaat laajimmillaan.
Vuonna 1469 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat lakkauttivat Granadan emiraatin 2. tammikuuta 1492 ja liittivät sen Aragoniaan ja Kastiliaan. Samana vuonna Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio ja juutalaiset ja islaminuskoiset käännytettiin tai karkotettiin maasta.
Espanjasta tuli 1500-luvulla ensimmäisiä maailmanlaajuisia imperiumeja. Portugalin kanssa Espanja lähetti useita tutkimusmatkailijoita ympäri maailmaa, minkä seurauksena kauppa kukoisti. Konkistadorit syrjäyttivät asteekien, inkojen ja mayojen korkeakulttuurit ja valloittivat suuria maa-alueita Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.
Valtakuntaan liitettiin Filippiinit vuonna 1564 ja Portugali vuonna 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui vuonna 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja monia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista vuonna 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.Charles V and Philip II Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress 1988.
Perimyssodasta sisällissotaan (1700–1800-luvut) Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.War of the Spanish Succession Spain: A Country Study. Library of Congress 1988.
pienoiskuva|Ferdinand VII. Englannin laivasto voitti vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtamana Ranskan ja Espanjan laivastot Atlantin rannikolla Andalusian eteläkärjessä. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä, ja vuonna 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle.
Vuonna 1830 Ferdinand VII muutti kruununperimysjärjestyksen tyttärensä Isabellan hyväksi. Kaikki espanjalaiset eivät tunnustaneet tätä ja tukivat Molinan kreivin, Ferdinandin veljen Don Carlosin (1788–1855) oikeutta kruunuun. Maa ajautui vuosina 1834–1839 sisällissotaan, jossa vastakkain olivat Isabella II:n kannattajat ja karlistit (joita tukivat Katalonian nationalistit). Sota päättyi Isabellan voittoon. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien sekä tasavaltalaisten välillä.
Kuningatar Isabella II syöstiin vallasta vuoden 1868 syyskuun lopussa. Vallan ottivat kenraalit Francisco Serrano ja Joan Prim. Seuraavana vuonna säädetyllä perustuslailla Espanjasta tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaaksi valittiin Amadeus I. Vuonna 1873 Espanjan parlamentti Cortes julisti maan tasavallaksi. Espanjan ensimmäinen tasavalta kesti lopulta vain alle kaksi vuotta, ja joulukuussa 1874 Isabella II:n poika Alfonso XII julistettiin kuninkaaksi. Kun Alfonso XII kuoli vuonna 1885, hänen puolisonsa Maria Kristiina otti hoitaakseen valtionhoitajan tehtävän poikansa Alfonso XIII:n alaikäisyyden ajaksi.
Vuonna 1898 Espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.
Ensimmäinen maailmansota Ensimmäisessä maailmansodassa vuosina 1914–1918 Espanja oli puolueeton eikä osallistunut taisteluihin. Pääministeri Eduardo Cato julisti Espanjan puolueettomaksi 7. päivänä elokuuta 1914. Vuoden 1915 heinäkuun ja vuoden 1918 kesäkuun alun välillä Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneet upottivat 57 espanjalaista kauppalaivaa, mikä johti neuvotteluihin korvauksista Saksan hallituksen kanssa. Neuvottelut loppuivat Compiègnen aselepoon marraskuussa 1918 ja Saksan antautumiseen.
Rifin sota Vuosina 1920–26 Espanjan Marokossa käytiin Rifin sota. Espanjan siirtomaavalta kärsi verisen tappion yrittäessään tukahduttaa Abd el-Krimin johtamaa kansannousua vuonna 1921, mutta Ranskan hallituksen lähettämän armeijaosaston avulla Espanja lopulta selviytyi sodasta voittajana. Rifin sodan aikana Espanjassa nousi pääministeriksi Miguel Primo de Rivera.
Toinen tasavalta Vuonna 1931 pidettyjen kunnallisvaalien seurauksena kuningas Alfonso XIII muutti maasta ja Espanja muuttui tasavallaksi.
Sisällissota 1936–1939
17. heinäkuuta 1936 kenraali Francisco Franco johti Marokosta hyökkäystä pohjoiseen sillä aikaa, kun kenraali Sanjurjo hyökkäsi Navarrosta etelään. Franco pyrki mahdollisimman nopeaan vallankaappaukseen, mutta tasavaltalaiset kykenivät onnistuneeseen vastarintaan Madridissa, Barcelonassa ja Baskimaalla. Viimeiset tasavaltalaiset antautuivat 1. huhtikuuta 1939.
Francon valtakausi Sisällissodan jälkeen Francisco Franco tuli Espanjan diktaattoriksi, jonka virallinen kunnianimi oli Caudillo. Tässä asemassa hän pysyi kuolemaansa, vuoteen 1975 saakka.
Toiseen maailmansotaan 1939–1945 Espanja ei osallistunut. Espanjalaisten vapaaehtoisten joukko kuitenkin taisteli akselivaltojen joukoissa itärintamalla Neuvostoliittoa vastaan. Sodan aikana ja sen jälkeen liittoutuneet suhtautuivat Francon hallitukseen kielteisesti. Yhdistyneet kansakunnat kehotti vuonna 1946 jäsenvaltioitaan katkaisemaan diplomaattiset suhteensa Espanjaan. Kylmän sodan aikana, etenkin 1950–1960-luvuilla, länsivaltojen suhtautuminen kuitenkin vähitellen muuttui, sillä Yhdysvallat totesi maassa olevat lento- ja laivastotukikohdat itselleen tarpeellisiksi ja alkoi myöntää Espanjalle taloudellista tukea. Neuvottelut Yhdysvaltojen ja Espanjan välillä lento- ja laivastotukikohtien perustamisesta Espanjan alueelle aloitettiin vuonna 1951. Neuvottelut johtivat vuonna 1953 puolustussopimukseen. Vuonna 1954 Espanja hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi.
Vuonna 1947 Franco pani toimeen kansanäänestyksen, jonka nojalla Espanja julistettiin kuningaskunnaksi, toistaiseksi kuitenkin ilman kuningasta. Espanja jäi taloudellisesti jälkeen muusta Länsi-Euroopasta Francon 20 ensimmäisen vallassaolovuoden aikana. Talouspolitiikka sai kuitenkin uuden käänteen vuonna 1957, kun sen johto annettiin katolisen veljeskunnan Opus Dein käsiin. Seuraavina vuosina Opus Dein valta Espanjassa kasvoi. Vuonna 1959 aloitettiin taloudellisen vakauttamissuunnitelman toteuttaminen. Suunnittelukomissariaatti perustettiin vuonna 1963 ja modernisoimissuunnitelma laadittiin vuosiksi 1964–1967. Työläisten lakko-oikeus palautettiin vuonna 1965. Seuraavana vuonna kumottiin lehdistön ennakkosensuuri ja julistettiin yleinen armahdus sisällissodan aikana rikoksiin syyllistyneille. Kansantulo kaksinkertaistui 1960-luvun aikana. Vuonna 1969 kruununperilliseksi ja Espanjan prinssiksi nimitettiin Bourbon-sukuinen Juan Carlos, joka tuli kuninkaaksi Francon kuoltua vuonna 1975.
Viimeiset siirtomaat
Vuonna 1956 Espanja luopui Pohjois-Marokosta, joka palautettiin tuolloin uudelleen itsenäistyneelle Marokolle. Vuonna 1969 Marokko valloitti myös Espanjan hallinnassa olleen Ifnin. Espanjalle jäivät kuitenkin edelleen rannikolla sijaitsevat Ceuta ja Melilla. Espanjan Guinea itsenäistyi vuonna 1968 ja sai nimen Päiväntasaajan Guinea. Espanjan viimeiseksi siirtomaaksi jäi Espanjan Sahara, jonka Marokko ja Mauritania jakoivat keskenään Francon kuoltua vuonna 1975, huolimatta alueella toimineesta Polisario itsenäisyysliikkeestä.
Vuodesta 1975 nykypäivään
Espanjan yhteiskunnan ja politiikan tapahtumia 1970-luvulta 2020-luvulle