Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava harvinainen saniaislaji. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, aiemmin vaarantuneeksi. Viitattu 12.12.2017 Sitä kasvaa kansallispuistoissa Kanadassa, Puolassa ja Yhdysvalloissa ja rauhoitusalueella (IUCN kategoria Ia) Venäjällä.Botrychium matricariifolium Global Species
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|200px|Saunionoidanlukon itiöpesäkkeistö. Saunionoidanlukolla on mehevä juurakko ja siitä nousee usein paksutyvinen, 5–20 senttimetriä korkeaksi kasvava lehti. Lehti on yläosastaan jakautunut lehteen ja itiöpesäkkeistöön. Harmaanvihreän lehden lapa on lyhytruotinen, kapean kolmiomainen ja noin kaksi kertaa leveytensä pituinen. Lehdessä on 2–5 paria lehdyköitä, jotka ovat kapeanpuikeita tai pitkulaisia, keskisuonellisia ja tuskin lavan kärkeä kohti pieneneviä. Alimmat lehdykät ovat hammaslaitaisia tai pariliuskaisia, hampaat ja liuskat ovat ulospäin suuntautuneita. Itiöpesäkkeistö on haarova. Itiöpesäkkeet ovat lyhytperäisiä ja sijaitsevat ryhminä. Kypsinä ne ovat väriltään ruosteenruskeita. Saunionoidanlukon itiöt kypsyvät Suomessa kesä-heinäkuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen ja mukulamainen.Retkeilykasvio 1998, s. 45–46. Muiden noidanlukkojen tapaan myös saunionoidanlukko on riippuvainen sienijuuresta.Laine 1997, s. 83–84.
Isokokoiset saunionoidanlukot muistuttavat paljon lähisukulaista suikeanoidanlukkoa (B. lanceolatum). Saunionoidanlukon erottamista muista noidanlukoista hankaloittaa, että laji on ulkomuodoltaan hyvin muunteleva.Retkeilykasvio 1998, s. 46.
Levinneisyys Saunionoidanlukkoa tavataan Euroopassa Alpeilta pohjoiseen Norjaan, Ruotsiin, Suomeen ja Baltiaan saakka, Länsi-Venäjällä sekä Isossa-Britanniassa. Pohjois-Amerikassa sitä tavataan samoilla leveysasteilla mantereen itä- ja keskiosissa.Den virtuella floran: Rutlåsbräken Viitattu 12.12.2017. Lajia tavataan myös muutamin paikoin Itä-Aasiasta ja Etelä-Amerikasta Patagoniasta. Suomessa saunionoidanlukkoa on tavattu reilulta sadalta kasvupaikalta Etelä- ja Keski-Suomesta, toisten tietojen mukaan enää pariltakymmeneltä paikalta. Pääosa esiintymistä on Ahvenanmaalta, Lounais-Suomen saaristosta ja Uudeltamaalta. Pohjoisin tunnettu esiintymä on Hyrynsalmelta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.12.2017. Laji on hävinnyt laajoilta alueilta maan keski- ja eteläosista.Uusitalo 2007, s. 54.Niinistö, Meeri: Noidanlukko saa raavaan miehen kaiken huomion Yle.fi. Viitattu 12.12.2017.
Elinympäristö Saunionoidanlukko kasvaa laidunniityillä, kallioisilla merenrantaniityillä, kalliokedoilla ja joskus lehtokallioilla. Kasvupaikat ovat usein hyvin karuja ja niukkakalkkisia. Kasvustot ovat tavallisesti hyvin pieniä ja vaihtelevat vuosittain suuresti. Laji on harvinaistunut kaikkialla maailmassa. Pääsyynä tähän on kasvupaikkojen umpeenkasvu ja metsittyminen perinteisen laidunnuksen vähennyttyä. Myös keinolannoitteet ja ilmeisesti myös ilmansaasteet ovat olleet lajille haitallisia.
Lähteet Laine, Unto: Saunionoidanlukko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 83–84. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Saunionoidanlukon (Botrychium matricariifolium levinneisyys Suomessa. Suomen Lajitietokeskus: Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)
Luokka:Noidanlukot Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit