Turun kuntaliitokset ovat tapahtuneet vuosina 1931–1988 ja ne ovat kasvattaneet Turun pinta-alan kymmenkertaiseksi. 1930-luvulla Turku oli vielä pinta-alaltaan pieni ja tiivis maalaiskuntien ympäröimä ydinkaupunki. 1900-luvun vaihteen ja 1960-luvun muuttoliikkeet sekä yhteiskunnallisen säätelyn muuttuminen aiheuttivat paineita ja loivat mahdollisuuksia kuntaliitoksille.Laakso (1980), s. 11–37

Turun laajeneminen ennen itsenäisyyden aikaa

1400-luvun alkupuolella Turkuun liitettiin alueita Kaarinasta. Turun kaupunki omisti Saarenpisun (nyk. Peltola) ja Sotalaisten toisen talon. Piispa, tuomiorovasti ja tuomiokirkko omistivat toisen Sotalaisten taloista, Pispalan ja Skarppakullan talot. Näistä muodostettiin yhteinen jakokunta, joka liitettiin hallinnollisesti Turkuun ja jota kutsuttiin eteläiseksi takamaaksi. Kutsuttu alue ulottui Aurajoen rannalta Nummenmäen syrjää Skanssiin ja Peltolaan asti.

1600-luvulla Turun laajeneminen Aurajoen pohjoisella rannalla johti siihen, että osa Maarian kunnan Aninkaisten kylästä liitettiin Turun laitumeksi ja takamaaksi. 1630 Kustaa II Aadolf lahjoitti Kaniksen ja Puolalan tilat kaupungille. 1640 kuningatar Kristiina liitti lahjoitukseen Huhkolan ja Mättälän talot. Ruissalo luovutettiin Maarialta Turun kaupungille 1845.

Työläisten esikaupunkialueiden liittäminen

Ennen ensimmäistä kuntaliitosta Turun alue käsitti ruutukaava-alueen nykyisen Ratapihankadun ja Kupittaankadun välillä sekä niin sanottuja takamaita Pohjolassa ja Itäharjulta Vasaramäkeen ulottuvalla alueella. Nämä alueet oli kaavoitettu jo 1800-luvun alkupuolella, mutta niissäkin riitti runsaasti rakentamattomia tontteja aina 1910-luvulle saakka, joten Turun kaupungin rajojen sisälle ei muodostunut samanlaisia työläiskaupunginosia kuin esimerkiksi Helsinkiin.

Tämän keskusta-alueen ulkopuoliset alueet Aurajoen eteläpuolella kuuluivat Kaarinaan, pohjoispuolella Maariaan. Näiden kuntien alueelle Turun rajan välittömään läheisyyteen muodostuivat työläisten asuntoalueet muun muassa Raunistulaan, Kähäriin, Nummenmäelle, Vähäheikkilään ja Korppolaismäkeen. Maalaiskuntiin syntyneet esikaupungit muodostuivat ennen pitkää näille kunnille raskaiksi taloudellisiksi taakoiksi. Rakentamisen kannalta oli myös ongelmallista se, ettei maalaiskunnilla ollut mahdollista toteuttaa yksityistä maanomistajaa sitovaa asemakaavaa. Historioitsija Veikko Laakso kuvaa vuosisadan vaihteen tilannetta kirjoittaessaan, että ”ristiriita paikallishallinnon vanhan rakenteen ja yhteiskunnan luontaisen kehityksen välillä kävi ajan myötä yhä jyrkemmäksi”.Laakso (1980), s. 12–14 Ongelmia yritettiin ratkaista muodostamalla Raunistula, Nummenmäki ja Vähäheikkilä taajaväkisiksi yhdyskunniksi, joilla oli rajoitettu itsehallinto-oikeus, vaikka ne yhä kuuluivat Kaarinan ja Maarian kuntiin.

Suomen esikaupunkikunnat alkoivat ratkoa ongelmaansa yhdessä vuonna 1918. Ne olivat tulleet siihen lopputulokseen, että kuntia vaivaaviin ongelmiin yhä varteenotettavampi ratkaisu oli alueliitokset. Valtakunnallisessa maalaiskuntien kokouksessa esitettiinkin hallitukselle esikaupunkialueiden yhdistämistä kaupunkeihin. Pian tämän jälkeen Kaarina esitti valtioneuvostolle valtion omistuksessa olleen Vähäheikkilän alueen sekä yksityisessä omistuksessa olleiden esikaupunkialueiden liittämisestä Turkuun. Esitykset tehtiin erikseen, sillä tuohon aikaan vallinneen käsityksen mukaan yksityisen omistamaa maata ei voitu liittää kaupunkiin ilman maanomistajan lupaa. Kumpikaan esityksistä ei johtanut lopputulokseen. Vähäheikkilän alueen liittäminen Turkuun kaatui siihen, että alueliitos olisi vaikuttanut myös seurakunnan alueisiin ja siten papiston etuuksiin, eikä aluemuutos siksi ollut mahdollista ilman kirkon hyväksyntää. Hyväksyntää kaarinalaiset eivät saaneet, koska osapuolet eivät päässeet sopuun oikeasta korvauksen määrästä. Muiden alueiden liittäminen tyssäsi siihen, että päätösten haluttiin odottavan uuden kuntalain valmistumista, joka astui voimaan vuonna 1925. Saman kohtalon koki Maarian kunnan esitys Raunistulan liittämisestä Turkuun.Laakso (1980), s. 14–16

Ennen vuoden 1925 kuntalakia ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kunnallisvaaleissa 1919, Turun kaupungin suhtautuminen alueliitoksiin oli penseää. Yhtäältä oltiin huolissaan taloudellisista tekijöistä, sillä maan ostoja pidettiin ainoa laillisena tapana liittää yksityisten omistamia alueita kaupunkiin. Toisaalta kaupunginvaltuuston porvarillisella ja ruotsinkielisellä enemmistöllä oli huoli siitä, mitä esikaupunkialueiden liittäminen tekisi valtuuston valtasuhteille. Molemmat edellä mainitut lakimuutokset johtivat Turussa valtuustoaloitteisiin esikaupunkiongelman ratkaisemiseksi. Turun esikaupunkikomitean mietinnössä 1928 todettiin, että kaupungin ja esikaupunkien aikaisempi vastakkainasettelu oli perusteeton. Komitea katsoi, että esikaupunkialueet sekä muutaman kilometrin levyiset suojavyöhykkeet pitäisi liittää Turkuun. Suojavyöhykkeiden tarkoitus oli ehkäistä uuden esikaupunkiongelman syntymistä heti alueliitosten jälkeen. Seuraavana vuonna Turun kaupunginvaltuusto pyysi valtioneuvostoa asettamaan selvitysmiehen alueliitosten toteuttamisesta. Selvitysmieheksi määrättiin Jaakko Passinen.Laakso (1980), s. 17–22

Passinen toimi selvittäjänä myös toisessa kuntaliitoksessa, joka toteutui ennen Maarian ja Kaarinan kunnan liitoksia. Turun kaupunki oli nimittäin saanut vuonna 1927 omistukseensa Raisioon kuuluneita alueita Pansion alueelta, ja nämä maat sekä vähäisiä määriä muita alueita liitettiin Turkuun 1.1.1931. Liitos sujui riidoitta ja se toteutettiin ilman taloudellisia korvauksia kummallekaan osapuolelle. Liitetyn maa-alueen laajuus oli 7,26 km² ja vesialueiden 2,84 km².Laakso (1980), s. 26–27

Maarian ja Kaarinan alueliitoksista Passinen esitti vuonna 1933, että Maariasta Turkuun liitetään 49 km²:n ja Kaarinasta Turkuun 35 km²:n laajuiset alueet. Toisin kuin Turku oli toivonut, liitos ei koskenut Raisiota eikä Kakskerran kuntaa. Passinen esitti, että liitos toteutettaisiin heti vuoden 1934 alusta. Taloudellisen laskusuhdanteen ja liitoksen kalleuden vuoksi Turku kuitenkin pelkäsi veroäyrin nousevan 11 markasta 18,50 markkaan, joten Turku esitti liitoksen lykkäämistä vuoteen 1937. Tämä esitys voitti liitokset hylkäävän esityksen niukasti 25–18 pääasiassa vasemmiston ja edistyspuolueen edustajien äänin. Maaria ja Kaarina taas vaativat valtioneuvostolta pikaista päätöstä. Koska Kaarinan kunnan taloudellinen tila oli Maariaa heikompi, alueliitokset toteutuivat Kaarinan osalta ensin, mutta kuitenkin vasta vuoden 1939 alusta. Tässä liitoksessa Turku laajeni Kaarinan suuntaan nykyisiin rajoihinsa asti (22,55 km²). Maarian osalta alueliitos tapahtui vuoden 1944 alusta, ja jaossa Turkuun liitettiin Hirvensalo ja Maarian eteläosa, siten että kunnanraja kulki jonkin verran nykyisen ohitustien pohjoispuolelta (60,75 km²), minkä lisäksi Turku sai omistukseensa Jäkärlän ja Ylitalon tilat.Laakso (1980), s. 22–29, 33 Näissä liitoksissa Turkuun liitettiin sekä Kaarinan että Maarian vanhat kirkonkylätkin, samoin kuin niiden alueella sijainneet taajaväkiset yhdyskunnat.

Vuonna 1945 pantiin vireille Mälikkälää koskeva alueliitos Raisiosta. Turku oli saanut Mälikkälän kartanon omistukseensa vaihtokaupassa samana vuonna ja katsoi, että kaupungilla oli paineita laajeta länteen. Raision Mälikkälä ja pieniä alueita Maariaan kuuluneesta Suikkilasta ja Teräsrautelasta liitettiin Turkuun 1.1.1949 (3,78 km²). Raisio oli vaatinut Turulta korvausta näistä alueista menettämiensä veronmaksajien vuoksi, mutta Turku oli katsonut, ettei Raisiolla ollut oikeutta korvaukseen, koska veronmaksajat kävivät töissä valtaosin Turussa. Valtioneuvosto päätti ettei korvaukseen ollut aihetta.Laakso (1980), s. 30–31

+Turun kaupungin pinta-alan muutokset vuosina 1930–1988Laakso (1980), s. 35 liitetyn alueen pinta-ala (ha)kaupungin koko pinta-ala (ha)vuosialueliitosmaatavettäyhteensämaatavettäyhteensä1930 2 3331 5073 8401931Raisiosta: Pahaniemi, Pansio ja Artukainen7262841 0103 0951 7914 8501939Kaarinasta: Nummi, Kurala, Kohmo, Pääskyvuori, Varissuo, Vaala, Lauste, Huhkola, Skanssi, Koivula, Harittu, Ilpoinen, Ispoinen, Katariina, Uittamo, Puistomäki, Pihlajaniemi, Vähäheikkilä ja Korppolaismäki Kaarinasta2 1181372 2555 1771 9287 1051944Maariasta: Hirvensalo, Iso-Heikkilä, Pitkämäki, Kähäri, Ruohonpää, Suikkila, Vätti, Raunistula, Kastu, Teräsrautela, Runosmäki, Kaerla, Kärsämäki, Urusvuori, Metsämäki, Oriketo, Räntämäki, Koroinen ja Halinen5 0601 0156 07510 2372 94313 1801949Raisiosta: Jyrkkälä, Härkämäki, Pläkkikaupunki, Mälikkälä ja Metsäkylä378-37810 6152 94313 5581957Ruskosta ja Maariasta: kangasmetsää ja niittyalueita uutta lentokenttää varten. Raisiosta: Rajakallio391-39111 0062 94313 9491966Kakskerrasta: Vepsä1739541211 0233 33814 3611967Maarian kunta (mm. Saramäki, Paimala, Moisio, Jäkärlä, Yli-Maaria, Koskennurmi) Raisiosta: Perno, Ankkurikylä ja Upalinko3 643563 69914 6663 39418 0601968Kakskerran kunta (mm. Satava, Järvistensaari, Kulho, Hinttinen, Latosaari, Niittysaari)3 3852 9806 36518 0516 37424 4251973Paattisten kunta (mm. Auvaismäki, Kreivilä, Valunkylä, Kaarlejoki, Tortinmäki)5 990-5 99024 0416 37430 4151977Raisiosta: ranta-alueita uutta Pernon telakkaa varten. Turusta Raisioon osa Temppelivuoresta, Raisionlahden länsipuoliset alueet ja Kuninkojan Suoniittu1988Kaarinasta: Pähkinämäki (Halinen), Haaga, nimetön peltoalue (Varissuo) Liedosta: Myllymäki ja peltoalueita (Haaga), nimetön metsäalue (Jäkärlä)2020Aluevaihdos Kaarinan ja Turun kesken Ravattulassa ja Metsämäessä

Pienet alueliitokset vuosina 1957–2020

Kun pääosin Kaarinaa ja Maariaa koskeneet kuntaliitokset oli tehty, ei vähään aikaan ollut paineita kuntaliitoksille. Kuntaliitosten yhteydessä liitetyt maa-alueet riittivät pitkään takaamaan kaupungin kasvun, eikä villejä esikaupunkialueita enää muodostunut vuoden 1931 asemakaavalain jälkeen.Laakso (1980), s. 31

Turun rajoihin on kuitenkin tehty viisi pientä tarkistusta vuosina 1957, 1966, 1967, 1988 ja 2020. Vuoden 1957 alusta Turkuun liitettiin alueita Maariasta ja Ruskosta Turun uutta lentoasemaa varten. Vuonna 1966 liitettiin kaupunkiin sen omistama Vepsän saari ja virkistysalue. Vuonna 1968 liitettiin Raisiosta Upalingon-Pernon alue teollisuuden ja sataman laajenemistarpeiden vuoksi. Raisio valitti liitoksesta hallinto-oikeudelle, mutta turhaan. Vuonna 1988 Kaarinasta liitettiin alueita Varissuohon ja Halisiin sekä kokonaan uusi Haagan kaupunginosa. Vuonna 2020 Kaarinan pohjoisrajaa päivitettiin tarkoituksenmukaisemmaksi, eikä kummankaan kaupungin asukasmäärä tai kokonaispinta-ala muuttunut.

Kokonaisten kuntien liitokset 1960- ja 70-luvuilla thumb|Turun pinta-alan kehitys 1930–2007. Vuonna 1958 tehtiin Turun kaupunginvaltuustossa aloite kaupunkiliitoksista. Siinä todettiin, että Turun seudun kasvu oli jo pitkään tapahtunut naapurikunnissa mutta naapurikuntien asukkaat kävivät töissä Turussa ja käyttivät muun muassa Turun liikennepalveluja maksamatta veroa näitä ylläpitävälle Turulle. Lisäalueiden tarve ei tässä vaiheessa ollut vielä niin suuri, että aloite olisi johtanut toimenpiteisiin. Vasta vuonna 1964 tehty valtuustoaloite johti kuntaliitosneuvotteluihin. Maaria liitettiinkin molemminpuolisessa sovussa Turkuun 1.1.1967.Laakso (1980), s. 31–32

Turun kaupunginvaltuusto päätti 1968 tehdä valtioneuvostolle esityksen Kaarinan, Kakskerran, Liedon ja Ruskon kuntien sekä pienen osan Piikkiöstä liittämisestä Turkuun. Muiden kuntien osalta esitys ei ole johtanut kuntaliitoksiin, mutta Kakskerran kunnan valtioneuvosto päätti Kakskerran valtuuston vastustuksesta huolimatta liittää Turkuun, koska se katsoi, ettei Kakskerta kyennyt riittävästi suoriutumaan kunnallisista velvoitteistaan. Ennen liitosta joukko Kakskerran asukkaita oli pyytänyt liitoksen kiirehtimistä Kakskerran ongelmien vuoksi. Paattinen liitettiin Turkuun molempien osapuolten yhteisestä sopimuksesta 1.1.1973.Laakso (1980), s. 34

Turun seudun kuntarakenneselvitys 2000-luvulla