Väinö Mäkelä (elokuva-alan vaikuttaja)

pienoiskuva|Väinö Mäkelä

Väinö Vilho Mäkelä (26. toukokuuta 1890 Hollola – 25. helmikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen elokuvateatteriyrittäjä, elokuvatuottaja ja elokuva-alan järjestövaikuttaja. Hän oli yksi vuonna 1928 perustetun Kinosto-yhtymän perustajista ja johti siitä kehittynyttä elokuvateatteri-, levitys- ja tuotantokonsernia. Mäkelä osallistui keskeisesti myös Fennada-Filmin perustamiseen vuonna 1950. Hän toimi Suomen Filmikamarin puheenjohtajana vuosina 1942–1945 ja Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton puheenjohtajana vuosina 1942–1951.

Elämä ja ura

Mäkelä tuli elokuva-alalle Porissa vuonna 1920, jolloin hän ryhtyi hoitamaan elokuvateatteri Fenniaa. Yhteys alalle syntyi hänen puolisonsa Anna Mäkelän (o.s. Lindfors) suvun kautta: Annan täti Elina Pohjanheimo oli elokuvayrittäjä Hjalmar V. Pohjanheimon puoliso, ja Fennia kuului Pohjanheimojen Lyyra-yhtiölle. Mäkelä sai Fennian nopeasti kannattavaksi, ja seuraavana vuonna hänen johdettavanaan olivat kaikki kolme Porin elokuvateatteria. Anna Mäkelä työskenteli vuosien ajan miehensä rinnalla.Hupaniittu 2026a, s. 63–65.

Kilpailtuaan ensin Gunnar Ernst Petterssonin kanssa Porin ja Rauman elokuvateatterimarkkinoilla Mäkelä ryhtyi tämän kanssa yhteistyöhön vuonna 1927. He perustivat maaliskuussa 1928 Poriin Kinosto-nimisen yhtiön. Samana vuonna perustettiin Tampereen Kinosto, jonka kolmanneksi osakkaaksi tuli Hugo Viljanen. Yhtiön omistus jakautui tasan kolmen osakkaan kesken: Mäkelä vastasi Porin ja Rauman, Viljanen Kotkan ja toimitusjohtajana toiminut Pettersson Tampereen toiminnasta. Tampereen yhtiöstä muodostui myöhemmin konsernin ydin, jonka ympärille eri paikkakuntien elokuvateatteriyhtiöt järjestettiin.Hupaniittu 2026a, s. 64–66.

Kinoston ensimmäiset elokuvatuotantohankkeet vuosina 1928–1929 jäivät kesken ja yhtiö lopetti tuotantoyritykset talousvaikeuksiensa vuoksi. Adams-Filmi auttoi 1930-luvun alussa Kinostoa selviytymään kriisistä antamalla anteeksi erääntyneitä elokuvavuokria. Pettersson luopui osuudestaan ja jätti yhtiön vuonna 1931, Viljanen vuonna 1935. Kinosto laajeni Helsinkiin vuonna 1939.Hupaniittu 2026a, s. 65–70.

Mäkelä toimi Suomi-Filmin toimitusjohtajana osan vuotta 1934. Elonetissä hänet on merkitty kreditoimattomaksi tuottajaksi ja tuotannonjohtajaksi Suomi-Filmin elokuvassa Siltalan pehtoori. Vuonna 1938 perustettu Väinän Filmi tuotti Roland af Hällströmin ohjaaman elokuvan Paimen, piika ja emäntä, jonka kreditoimattomaksi tuottajaksi Mäkelä on merkitty. Elokuva jäi taloudellisesti tappiolliseksi. Vuonna 1944 Mäkelä hankki Teuvo Tuliolta neljän elokuvan levitysoikeudet, mistä alkoi Kinoston varsinainen elokuvalevitystoiminta.Hupaniittu 2026a, s. 68–72.

Mäkelästä tuli vuonna 1944 yksi Fenno-Filmin omistajista, ja hän osallistui myös yhtiön tuotannon rahoittamiseen. Kun hänen poikansa Mauno Mäkelä nimitettiin Fenno-Filmin toimitusjohtajaksi vuonna 1949, yhtiö siirtyi Kinosto-yhtymän ja Väinö Mäkelän ohjaukseen. Väinö Mäkelä osallistui vuonna 1950 neuvotteluihin, joissa Fenno-Filmi ja Adams-Filmi perustivat yhteisen tuotantoyhtiön Fennada-Filmin. Fenno-Filmi ja Adams-Filmi saivat kumpikin 19 yhtiön 40 osakkeesta, ja Väinö Mäkelä sekä Signe Adams saivat kumpikin yhden osakkeen. Fennada-Filmin toimitusjohtajaksi tuli Mauno Mäkelä.Hupaniittu 2026a, s. 72–78.

Järjestötoiminta

Mäkelä tuli Suomen Filmikamarin hallitukseen vuonna 1932. Hän toimi järjestön varapuheenjohtajana vuosina 1937–1941, puheenjohtajana vuosina 1942–1945 ja jälleen varapuheenjohtajana vuonna 1946. Hän jatkoi Filmikamarin hallituksen jäsenenä vuoteen 1964 asti.

Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton, nykyisen Suomen Elokuvateatteriliiton, hallitukseen Mäkelä tuli vuonna 1938. Hän oli liiton varapuheenjohtaja vuosina 1939–1941, puheenjohtaja vuosina 1942–1951 ja hallituksen jäsen vuoteen 1964 asti.

Jatkosodan aikaisessa niin sanotussa filmiriidassa Kinosto vastusti amerikkalaisista elokuvista luopumista. Yhtiölle Hollywood-elokuvat olivat tärkeä osa ohjelmistoa, eikä sillä ollut Suomi-Filmin tai Adams-Filmin kaltaista omaa kotimaista tuotantoa. Kun saksalaissuuntausta tukeneet yhtiöt erosivat Filmikamarista, Mäkelästä tuli järjestön puheenjohtaja.Hupaniittu 2026a, s. 69–70.

Vuonna 1951 Mäkelälle myönnettiin Suomen elokuva-alan kultainen ansiomerkki, kun merkkejä jaettiin ensimmäisen kerran.

Perhe ja jälkivaikutus

Mäkelällä ja hänen puolisollaan Anna Mäkelällä (o.s. Lindfors, 1887–1967) oli neljä poikaa, jotka kaikki työskentelivät perheen elokuvayhtiöissä. Veikko Mäkelä vastasi erityisesti Tampereen teatteritoiminnasta. Mauno Mäkelä johti Fenno-Filmiä ja Fennada-Filmiä, Ilmo Mäkelä työskenteli Kinoston prokuristina ja Tuukka Mäkelä levitysyhtiö Filmipoolissa.Hupaniittu 2026a, s. 67–72.

Väinö Mäkelän kuoltua vuonna 1965 ja Anna Mäkelän kuoltua kaksi vuotta myöhemmin Mauno Mäkelä nousi Helsingin Kinoston toimitusjohtajaksi ja Veikko Mäkelä johtoon Tampereella. Vanhempien kuoleman jälkeen kuolinpesä jätettiin jakamatta, ja päätösvalta jäi yhteisesti neljälle veljekselle.Hupaniittu 2026b, s. 311–312.

Vuonna 1986 perustettu Finnkino koottiin Suomen Yhdyspankin tukemassa järjestelyssä Kinoston, Adams-yhtymän ja Savoy-Filmin pohjalta. Uuden yhtiön ydinryhmän muodostivat Väinö Mäkelän pojanpojat Jukka Mäkelä ja Juha ”Jussi” Mäkelä sekä Markku Koistinen. Jukka Mäkelästä tuli Finnkinon ensimmäinen toimitusjohtaja.Hupaniittu 2026b, s. 319–321.

Tuukka Mäkelän tytär, elokuvaohjaaja Taru Mäkelä, on käsitellyt sukunsa elokuvayrittäjyyttä dokumenttielokuvassa Saalis.

Lähteet

Kirjallisuus

Hupaniittu, Outi (2026a): ”Perhepiirissä – Mäkelät, Adamsit ja yhteistyöyhtiö Fennada-Filmi”. Teoksessa Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha; Hupaniittu, Outi; Römpötti, Tommi & Seppälä, Jaakko (toim.): Unelmatehdas Kulosaaressa: Fennada-Filmi Oy:n tarina, s. 62–89. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-858-972-6. Luku JSTORissa. Hupaniittu, Outi (2026b): ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”. Teoksessa Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha; Hupaniittu, Outi; Römpötti, Tommi & Seppälä, Jaakko (toim.): Unelmatehdas Kulosaaressa: Fennada-Filmi Oy:n tarina, s. 304–325. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-858-972-6. Luku JSTORissa.

Viitteet

Aiheesta muualla

Väinö Mäkelä Kansallisbiografiassa Saalis Yle Areenassa

Luokka:Suomalaiset elokuvatuottajat Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1965 kuolleet Luokka:Elokuva-alalla toimivat henkilöt