pienoiskuva|Jehuda Amihai vuonna 1994 Jehuda Amihai (; 3. toukokuuta 1924 – 22. syyskuuta 2000), usein Yehuda Amichai, oli israelilainen runoilija, ja yksi nykyheprealaisen runouden vaikutusvaltaisimmista nimistä.
Lapsuus ja nuoruus Amihai syntyi Saksassa uskonnolliseen ortodoksijuutalaiseen perheeseen, joka muutti Palestiinaan vuonna 1936 kansallissosialistisen puolueen noustua valtaan Saksassa, ja asettui asumaan Jerusalemiin. Amihai liittyi nuorena Britannian armeijan ”Juutalaiseen prikaatiin”, joka taisteli toisessa maailmansodassa. Vuonna 1948 hän otti osaa Israelin itsenäisyyssotaan. Sodan jälkeen Amihai opiskeli Raamatun tekstejä ja heprealaista kirjallisuutta Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja toimi sitten opettajana lukiossa.
Kirjallinen ura
Amihain ensimmäinen runokokoelma, joka ilmestyi vuonna 1955, herätti heti sekä tavallisen lukijakunnan että kirjallisuuskriitikoiden huomion. Tämä kokoelma ja sitä seuraavat, paljastivat Amihain epätavalliset kirjalliset lahjat ja tekivät hänestä pian Israelin luetuimman ja rakastetuimman modernin runoilijan. Amihai käytti sanoja ja kielikuvia, joita oli aikaisemmin pidetty liian proosallisina runouteen. Tankkeja, lentokoneita ja teknisiä termejä vilisee hänen runoissaan, ja niiden käyttö kuvastaa Amihain vakaumusta, jonka mukaan modernin runouden on kuvattava tämänhetkisiä tapahtumia tämänhetkisellä kielellä.
Amihai on israelilaisista runoilijoista ensimmäisiä modernisteja. Hän sai vaikutteita anglo-amerikkalaisesta runoudesta pyrkiessään pois vanhoista esikuvista.
Amihain heprean kielen käyttö on kekseliästä ja luovaa. Hän sekoittaa runoissaan klassista Raamatun hepreaa, nokkelia sanaleikkejä, nykyajan puhekieltä ja slangia. Hänen tyylinsä on lyhytsanaista ja säästeliästä, hänen huumorissaan on ironinen väre. Kun Amihaille myönnettiin vuonna 1982 Israelin valtion tärkein kirjallisuuspalkinto, häntä kutsuttiin sen yhteydessä ”heprean runokielen vallankumoukselliseksi uusijaksi”.
Amihain runous kattaa koko inhimillisen tunneasteikon naurusta suruun ja itseivaan. Hän katselee maailmaa realisesti ja rehellisesti. Vaikka hänen runonsa usein käsittelevätkin juutalaisuuteen liittyviä aiheita kuten Jerusalemia, Israelin valtion historiaa, holokaustia ym. on niissä pohjimmaisena aina universaalinen inhimillinen elämys: rakkaus ja kuolema, toveruus, sota, vanhempien ja lapsien välinen suhde, ihmisen ja hänen jumalansa välinen suhde.
Lukuisten runokokoelmien lisäksi Amihai on julkaissut myös kaksi romaania, radiokuunnelmia ja lastenkirjoja. Englantilainen kirjailija Ted Hughes alkoi 1970-luvulla kääntää Amihain runoja englanniksi, ja sen jälkeen hänen runojaan on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle.
Amihai kuoli vaikeaan sairauteen syyskuussa 2000.
Teokset Suomennetut teokset Jerusalem, runokokoelma, suomentanut Teppo Heiskanen, tarkistanut Rami Saari, 1999 Helsinki: Nihil interit 1999
Suomennettuja runoja LähdeJehuda Amihai, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 23.11.2021
Leena Saikkosen suomentamia runoja julkaisussa: Kaltio: pohjoissuomalainen aikakauslehti 1974; nro 2 Jumala säälii lapsia, Nopea ja katkera Olen iso ja lihava Muita suomennoksia Luoja on armollinen, suom. Risto Ahti, teoksessa: Maailman runosydän, toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 Äkillinen ja katkera, suom. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, teoksissa: Maailman runosydän Maalliset mantrat: runoantologia, toim. Tommy Tabermann, Helsinki: WSOY 2000
Hepreankieliset ja englanniksi käännetyt teokset Achshav ubayamin na'acherim, 1955 Bemerchak shetey tikvot, 1958 Bemerchak hatsiburit, 1959 Baruach hanora'ah chazot, 1961 – The World is a Room (and Other Stories) Shirim: 1948–1962, 1962 (rev. ed. 1977) Lo me’achshav, lo mikan, 1963 – Not of This Time, Not of This Place Achshav baraash, shirim 1963–1968, 1968 Mas’a leninveh, 1964 (play, prod. Tel Aviv) Pa'amonim verakavot, 1966 – Bells and Trains Paamomin vrakavot, 1968 Mah she-karah le-roni bi-nyu-york, 1968 Selected Poems, 1968 (as Poems in 1969, trans. by Assia Gutmann) Mi yitneni malon, 1971 Vlo al mnat lizkor, 1971 Selected Poems, 1971 (translated by Ted Hughes, Assia Gutmann, and Harold Schimmel) Songs of Jerusalem and Myself, 1973 (trans. by Harold Schimmel) Me'achorey kol zeh mistater osher gadol, 1974 Mas’ot binyamin ha'acharon mitudelah, 1976 – Travels of a Latter-Day Benjamin of Tudela Hazman, 1977 – Time Amen, 1978 (trans. by the author and Ted Hughes) On New Year’s Day, Next to a House Being Built, 1979 Shalvah gdolah, 1980 – Great Tranquillity: Questions and Answers Love Poems, 1981 (bilingual ed.) She’at hachesed, 1982 Great Tranquillity: Questions and Answers, 1983 (trans. by Glenda Abrahamson and Tudor Partiff) The World Is a Room and Other Stories, 1984 (with a preface by Elinor Grumet) Me’adam atah ve'el adam tashuv, 1985 The Selected Poetry of Yehuda Amichai, 1986 (ed. and trans. by Stephen Mitchell and Chana Bloch, as Selected Poems, 1988) Shirey yerushalayim / Poems of Jerusalem, 1987 (bilingual ed.) Sefer halaylah hagadol, 1988 Gam ha’egrof hayah pa’am yad petuchah, 1989 – Even a Fist Was Once Open Palm with *Fingers (trans. by Barbara Benjamin Harshav) The Selected Poetry of Yehuda Amichai: Newly Revised and Expanded Edition, 1996 (trans. by Chana Bloch and Stephen Mitchell) Open Closed Open, 2000 (trans. by Chana Bloch and Chana Kronfeld)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Israelilaiset kirjailijat Luokka:Juutalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2000 kuolleet