Erich Hoepner (14. syyskuuta 1886 Frankfurt an der Oder, Brandenburg, Saksa – 8. elokuuta 1944 Plötzenseen vankila, Berliini, Saksa) oli saksalainen kenraalieversti toisen maailmansodan aikana. Sukunimi esiintyy lähinnä ei-saksalaisissa lähteissä joskus myös virheellisesti muodossa Höpner.
Taitava panssarikenraali Hoepner lukeutui Adolf Hitlerin vastustajiin ja osallistui tämän salamurhaamiseen ja vallankaappaukseen tähdänneeseen heinäkuun 20. päivän salaliittoon. Hankkeen epäonnistuttua Hoepner teloitettiin Plötzenseen vankilassa. Sodan jälkeen Hoepneria arvostettiin yhtenä Hitleriä ja natsivaltaa vastaan nousseista vastarintaliikkeen jäsenistä, mutta sittemmin hänen motiivejaan on kritisoitu.
Nuoruus
Hoepner syntyi Frankfurt an der Oderissa 1886. Hänen isänsä oli armeijan lääkintäupseeri Kurt Hoepner ja äitinsä Elisabeth o.s. Kienast. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Charlottenburgiin, jonne isä-Kurt perusti vastaanoton. Erich varttui ja kävi koulua kaupungissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Keisarinna Augustan lukion parhaana ja sai arvonimen primus omnium.Primus omnium oli saksalaisissa oppikouluissa ja lukioissa käytetty epävirallinen arvonimi, joka myönnettiin koulunsa parhaalle oppilaalle. Hän menestyi erityisesti historiallisissa ja kansallisissa aineissa. Hoepner käsitteli kirjoittamissaan kouluesseissä mielellään vapauden tärkeyttä.
Maaliskuussa 1905 pian lukion jälkeen Hoepner liittyi upseerioppilaaksi Metziin sijoitettuun schleswigholsteinilaiseen 13. rakuunarykmenttiin. Hänet ylennettiin vänrikiksi vielä saman vuoden marraskuussa ja luutnantiksi seuraavan vuoden elokuussa. Arvioinnissa luutnantti Hoepneria kehuttiin erityisesti ihmissuhdetaidoista. Lomansa hän vietti mielellään Nancyssa ja Pariisissa tutustumassa huolettomaan ranskalaiseen elämäntyyliin.
Vuonna 1910 Hoepner meni naimisiin charlottenburgilaisen kauppaneuvoksen tyttären Irma Gebauerin kanssa.Friedrich-Christian Stahl: Ostdeutsche Biographie; Erich Hoepner Viitattu 15.12.2008. Irma oli Hoepnerin nuoruudenrakkaus, ja pari oli tuntenut toisensa jo muutaman vuoden. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, tytär ja poika. Hoepnerin kadettiaika päättyi vuonna 1911, ja hänestä tuli rykmenttinsä adjutantti. Hän palveli tehtävässä kaksi vuotta, kunnes siirtyi opiskelemaan Preussin sotakorkeakouluun Berliiniin lokakuussa 1913.Deutsches Historisches Museum: Erich Hoepner BiografieViitattu 1.8.2008. Helmikuussa 1914 hänet ylennettiin yliluutnantiksi.Axis Biographical ResearchViitattu 1.8.2008.
Ensimmäinen maailmansota
Hoepnerin opinnot keskeytyivät, kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja hänet komennettiin aseupseeriksi XVI armeijakunnan esikuntaan elokuussa 1914. Armeijakunta toimi sodan alussa osana Schlieffen-suunnitelman mukaista hyökkäystä länsirintamalla, ja se eteni Ardennien vuoristoalueen kautta Verduniin. Kesäkuussa 1915 Hoepner ylennettiin ratsumestariksi. Saman vuoden lokakuussa hänet siirrettiin myös länsirintamalle sijoitetun VI armeijakunnan esikuntaan.
Hoepner toimi sodassa myös rintamatehtävissä. Vuonna 1916 hän oli eskadroonan päällikkönä Argonnessa, jossa käytiin juoksuhautasotaa. Hoepner kirjoitti vaimolleen lähes päivittäin. Kun hän sai siirron takaisin esikuntatehtäviin, hän kirjoitti huojentuneena: ”Sinä aikana kun johdin komppaniaani, en menettänyt yhtään miestä.” Vuoden lopulla hän toimi yleisesikuntaupseerina 1. armeijassa, johon VI armeijakunta kuului. Tammikuussa 1917 Hoepner siirrettiin 7. armeijan esikuntaan ja seuraavana vuonna 105. jalkaväkidivisioonan esikuntaan, jossa hän palveli vielä sodan päättyessä Saksan häviöön 11. marraskuuta 1918. Sodan aikana hänet palkittiin 1. ja 2. luokan rautaristeillä.
Sotien välinen aika Hoepner jäi palvelukseen Weimarin tasavallan armeijaan, vaikka sen kokoa rajoitettiin Versailles’n rauhansopimuksessa. Vuoden 1919 alussa hänet siirrettiin 36. jalkaväkidivisioonan esikuntaan ja toukokuussa Reichswehrin 17. prikaatin esikuntaan.
Keväällä 1920 Hoepner osoitti ensimmäistä kertaa poliittista suuntautumista sotilaana. Monien sotilaskollegoidensa lailla hän oli pettynyt Versaillesin rauhansopimuksen ankariin ehtoihin. Hän osallistui armeijan oikeistolaisen aineksen mukana monarkistien ja äärioikeistolaisten järjestämään Kappin vallankaappausyritykseen, joka kuitenkin kuivui kokoon työväen lakkoilun ja mielenosoitusten vuoksi.
Toukokuussa 1920 Hoepnerista tuli komppanianpäällikkö 2. ratsurykmenttiin. Lokakuussa 1921 hän siirtyi puolustusministeriön ratsuväen tarkastajaksi. Hän palveli tehtävässä noin kaksi vuotta, kunnes sai siirron syntymäkaupunkiinsa sijoitetun 1. ratsuväkidivisioonan esikuntaan. Hänet ylennettiin majuriksi 1926, ja lokakuussa 1927 hänet siirrettiin esikuntaupseeriksi 1. divisioonaan, joka oli sijoitettu Königsbergiin. Kaupungissa viettämänsä kolmen vuoden aikana Hoepner todennäköisesti tutustui sen apulaispormestariin Carl Friedrich Goerdeleriin, jonka kanssa hän myöhemmin punoi juonia natsihallintoa vastaan.
Huhtikuussa 1930 Hoepner ylennettiin everstiluutnantiksi ja siirrettiin samalla Braunschweigissa sijainneen 17. jalkaväkirykmentin 1. pataljoonan komentajaksi. Eräänä päivänä hän seurasi isänsä kanssa kotitalonsa parvekkeelta, kun natsipuolueen SA-joukot ja kommunistien Rotfront tappelivat heidän alapuolellaan kadulla. Kommunistien vastustajana Hoepner aikoi osallistua kahakointiin natsien puolelle, mutta hänen isänsä kielsi häntä tiukasti: ”Sinä pysyt täällä! He ovat huligaaneja, etkä sinä liity heihin!”
Vuonna 1932 Hoepner siirrettiin Potsdamiin perinteikkään 4. ratsuväkirykmentin komentajaksi. Saman vuoden marraskuussa hän osallistui Planspiel Ott -sotapeliin, jossa Reichswehrin johto tutki, voisiko se estää Hitlerin nousun valtakunnankansleriksi järjestämällä Hindenburgin tuella sotilasvallankaappauksen. Sotapelin perusteella Reichswehr arvioi, ettei se pystyisi pysäyttämään natsien ja kommunistien samanaikaista kansannousua. Hoepner oli harjoituksen aikana haluton osallistumaan siinä kuvattuun sotilasvallankaappaukseen.Heinemann 2021, s. 57
Natsit nousevat valtaan pienoiskuva|Natsien noustua valtaan armeija vannoi uskollisuudenvalan Hitlerille. Natsit nousivat valtaan 30. tammikuuta 1933, kun presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin Saksan valtakunnankansleriksi. Ammattisotilaat ottivat uuden hallinnon vastaan ristiriitaisin mielin. Hitlerin lupaus purkaa häpeällisenä pidetty Versailles’n rauhansopimus ja nostaa armeija entiseen loistoonsa miellytti upseereja, mutta samalla natsien käymä ruma ja väkivaltainen poliittinen kampanjointi loi epäluuloja. Monet aatelissäätyyn kuuluneet vanhojen preussilaisten sotilassukujen vesat halveksivat Hitleriä, jota he kutsuivat Paul von Hindenburgin lailla ”böömiläiseksi pikku korpraaliksi”.Snyder 1998, s. 148-151
Etuja sotilaille seurasi joka tapauksessa pian. Koska armeijaa laajennettiin, sen johtoon tuli valtaisa määrä avoimia paikkoja. Hitlerin valtaannousun jälkeisenä päivänä Hoepner ylennettiin everstiksi ja siirrettiin takaisin Königsbergiin sijoitetun 1. divisioonan esikuntaan. Hänestä tuli alueella olevan I armeijakunnan esikuntapäällikkö lokakuussa 1934.
Vastarinnan merkkejä
Erään alaisensa todistuksen mukaan Hoepner vastusti natsihallintoa ensimmäistä kertaa juuri Königsbergissä. Natsipuolueen nimittämä aluejohtaja Erich Koch haali nimeämänsä säätiön omistukseen yrityksiä, joiden omistajat eivät kuuluneet natsipuolueeseen. Koch halusi korvata elbingläisen laivanvarustamon johdon puoluetovereillaan ja syytti varustamon johtajaa Noelia veropetoksista. Kun Noel oli liikematkalla Moskovassa, Kochin miehet tutkivat hänen toimistonsa ja takavarikoivat kassakaapin, joka sisälsi todistusaineistoa, joka ei käynyt yksiin Kochin syytösten kanssa. Koch taivutti poliisin antamaan Noelista pidätysmääräyksen. Hoepner tuli kuitenkin väliin ja matkusti saman tien sotaministeriöön Berliiniin. Hoepner sai kumotuksi Noelin pidätysmääräyksen, ja hän sai takaisin paperit, jotka todistivat Noelin syyttömyyden.
Hoepner siirrettiin takaisin Berliiniin komentoryhmä 1:n yleisesikuntapäälliköksi syksyllä 1935. Kenraalikuntaan hän nousi vuoden 1936 alussa, kun hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Lokakuussa 1937 liikkuvan panssarisodankäynnin puolestapuhujana tunnettu Hoepner sai ensimmäisen komentajuutensa panssariyksikössä. Hänestä tuli 1. kevyen prikaatin komentaja. Nimestään huolimatta yksikkö oli aggressiiviseen tiedusteluun tarkoitettu osittain panssaroitu ja osittain mekanisoitu tavallista prikaatia suurempi joukko-osasto. Hoepner järjesti sotaharjoituksia, joissa huomattiin prikaatin komentorakenne yksikölle riittämättömäksi. Hän johti prikaatia sen olemassaolon ajan, ja kun yksiköstä tehtiin vuoden kuluttua 1. kevyt divisioona, hänet siirrettiin XVI moottoroidun armeijakunnan komentajaksi. Hoepner oli palvellut samannimisessä armeijakunnassa ensimmäisen maailmansodan alkaessa.
Salaliittohankkeita
Vuoden 1938 alusta Hoepner ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Hän ei ollut tyytyväinen Hitleriin eikä natsihallintoon. Hänen mielestään Hitlerin ajama aggressiivinen politiikka tulisi väistämättä käynnistämään uuden suursodan. Useita kenraaleja oli jo liittynyt vallankaappausta suunnittelevaan natsien vastaiseen salaliittoon. Hoepner liittyi mukaan ja oli valmis myös toimintaan. Vuonna 1938 laaditussa kenraalien Ludwig Beckin ja Franz Halderin vallankaappaussuunnitelmassa Hoepnerin tehtävänä oli käyttää divisioonaansa Heinrich Himmlerin Münchenissä olevaa SS-osastoa vastaan, mikäli tämä pyrkisi Berliiniin keskeyttämään meneillään olevaa vallankaappausta. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan myöntyminen Hitlerin vaatimuksiin teki kuitenkin upseerisalaliiton suunnitelmat sillä kertaa tyhjiksi.Snyder 1998, s. 166
Hoepner sai ylennyksen täydeksi ratsuväenkenraaliksi Hitlerin 50-vuotispäivänä 20. huhtikuuta 1939.
Toinen maailmansota pienoiskuva|Saksalaisia panssareita Puolassa.
Puola
Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939, kun Hitlerin johtama Saksa hyökkäsi Puolaan. Hoepner oli mukana hyökkäyksessä Puolaan komentaen armeijakuntaansa, joka oli alistettu Walter von Reichenaun 10. armeijalle.
Johannes Blaskowitzin johtama 8. armeija eteni nopeasti kohti Strykówia ja edelleen kohti Varsovaa, kun se joutui Kutnoon vetäytyneen puolalaisen Poznań-armeijan hyökkäyksen kohteeksi pohjoisesta 9. syyskuuta 1939. Kutnon taistelu alkoi. 8. armeijan eteläpuolella edenneen Reichenaun 10. armeijan täytyi tulla apuun. Hoepnerin XVI armeijakunta oli liikkunut Radomskosta suoraan kohti Varsovaa, mutta nyt se määrättiin saartamaan sekä Kutnon ja Bzurajoen väliin muodostunutta taskua että Varsovan länsipuolelle muodostunutta pullistumaa ja estämään vihollisjoukkojen vetäytymistä. Tämän jälkeen 10. armeija saartoi noin 10 puolalaista divisioonaa. Taistelu antoi puolalaisille aikaa vahvistaa pääkaupunkinsa puolustusta, mutta Neuvostoliiton liityttyä Puolan valtaamiseen maa oli tuomittu tuhoon. Onnistuneen operaation jälkeen Hoepner palkittiin lokakuussa 1939 rautaristin ritariristillä.
Ranska thumb|185px|Hoepner kuuntelemassa SS-Brigadeführer Walter Krügerin tilannekatsausta 1941. Ranskaan suunnattua operaatiota varten Hoepnerin XVI armeijakunta liitettiin Walter von Reichenaun 6. armeijaan joulukuussa 1939. 6. armeija kuului puolestaan Fedor von Bockin armeijaryhmä B:hen.Lexikon der Wehrmacht, XVI. Armeekorps Viitattu 26.12.2008 Se ylitti Maasjoen ja kärsi raskaita tappioita Ranskan 1. armeijan osia vastaan käydyssä Hannutin taistelussa, joka oli historian ensimmäinen suuri panssaritaistelu. Vapauduttuaan taistelusta Hoepnerin armeijakunta siirrettiin avustamaan 4. armeijaa Ardennien kautta tapahtuvassa läpimurrossa. Charleroin ja Maubeugen taistelujen jälkeen armeijakunta taisteli Escautissa ja Lysjoella. Sieltä yksikkö liikkui Sommen läpi ja osallistui raskaisiin taisteluihin Noyonissa Oisejoen varrella.